Luin uudelleen arkeologi Henny Piezonkan kirjoittaman saksankielisen artikkelin, ”Kommunikationsräume und interkulturelle Netzwerke im bronzezeitlichen Sibirien", ja huomasin, että siinä otetaan yhdessä kohdassa huomioon myös sellainen mahdollisuus, että uralilaiset kielet olisivat voineet levitä Länsi-Siperiassa lännestä itään, eikä idästä länteen niin kuin Bedlan-ryhmä toisessa, englanninkielisessä artikkelissaan olettaa.
"Der Sonderfall des Samojedischen mit seinem Mangel an indo-iranischen Lehnwörtern kann durch zwei Szenarien erklärt werden: (a) Entweder verblieb dieser Zweig in der Region des ursprünglichen Proto-Uralischen, das demnach im Bereich Altai/Sajan/oberer Enisej entstanden sein dürfte, während sich die übrigen entstehenden Zweige nach Westen ausbreiteten, oder (b) das Proto-Uralische ist eher im Süden Westsibiriens zwischen Tobol‘ und Išim zu verorten und der samojedische Zweig bewegte sich vom Gemein-Uralischen weg nach Osten, während die anderen Zweige zunächst in Kontakt mit indo-iranischen Sprechenden kamen und sich bald weiter nach Norden und Westen verbreiteten." [1]
[Samojedikielten erityispiirre, indoiranilaisten lainasanojen puute, voidaan selittää kahdella eri tavalla: (a) Samojedien kielimuoto jäi joko alkuperäisen kantauralin puhuma-alueelle, jolloin kantaurali olisi kehittynyt Altain, Sajanin tai Jenisein yläjuoksun alueella, samalla kun muut kantauralista syntyneet kielimuodot levisivät länteen, tai (b) kantaurali täytyy sijoittaa mieluummin Länsi-Siperian eteläosaan, Tobol- ja Ishim-jokien väliselle alueelle, missä samojedien kielimuoto erkani muista kantauralin murteista itään, samalla kun muut kielimuodot päätyivät vuorovaikutukseen indoiranilaisten kielten kanssa ja levisivät pian sen jälkeen länteen ja pohjoiseen.]Henny Piezonka pitää siis mahdollisena, että kantauralia olisi puhuttu Tobol- ja Ishim-jokien välisellä alueella, missä vaikutti Tashkovo-Loginovo-niminen arkeologinen kulttuuri. Samalla Piezonka kuitenkin vaikuttaa jättävän auki mahdollisuuden sille, että kantaurali olisi kehittynyt alun perin kauempana idässä, Altain, Sajanin tai Jenisein yläjuoksun alueella, ja kantaurali olisi murteutunut vasta Tobol- ja Ishim-jokien välimaastossa.
Zeng et al. (2023: 37) ajoittaa Tashkovon kulttuurin alkamaan 2500-2600 eaa. ja päättymään 1800-1900 eaa., minkä jälkeen alkoi välittömästi Koptjakovon kulttuuri, jonka Zeng et al. ajoittaa päättymään 1400-1500 eaa. Tashkovon kulttuuri sopisi siis ajoitusten ja ehkä myös sijaintinsa puolesta yhteen Jaskan esittämän mallin kanssa, jossa myöhäistä kantauralia olisi puhuttu noin 2500 eaa. alueella, jonka lähellä kasvoi puulajeista jalavaa ja Siperian sembramäntyä.
Olga Korochkovan (2012) mukaan Tashkovon kulttuurin elinkeino oli metsästys, kalastus ja keräily, joskin kulttuurin eteläosassa olisi Pavel Kosintsevin mukaan pidetty myös kotieläimiä. Vladimir Kostomarov (2014) kertoo lisäksi, että Tashkovon kulttuurissa osattiin valmistaa metalliesineitä seostetusta metallista, mutta valmistustaito ei ollut kovin kehittynyttä, koska se perustui muiden valmistamien esineiden imitointiin ja muualta tuotuihin raaka-aineisiin.
"The available osteological collections definitely point to the appropriating type of economy in the Tashkovo culture. P.A. Kosintsev admits that the southern groups of the population had some number of domestic animals in their economy. However, it is unlikely that this branch of the economy was developed in any way, and animal husbandry could not compete with hunting. Hunting had a clearly expressed "meat" direction, the main game animal was elk. Horse bones, in Kosintsev's opinion, belong to the wild form (Kosintsev, 1999, pp. 82-83). Fishing was of great importance." [2]
"[T]he metalwork of the Tashkovo monuments is of great interest. Degtyareva et al. (2014) not only analyzed all available sources, but also assessed the industries as a whole. The peculiarity of the Tashkovo metalworking, in their opinion, was the instability of the production process (experiments with temperatures), the presence of imported items of the Seima-Turbino type (Ibid., p. 21). In general, the nature of metal processing can be defined as peripheral, expressed in imitation and instability of technology, the industry was based on imports from more developed regions, and the tools had an archaic appearance. But the main thing indicating the connections of the Tashkovo population is the conclusion that the Tashkovo groups were involved in the production based on alloyed metal, having bypassed the stage of copper development (Ibid., p. 23)." [3]
Tashkovon kulttuuri kuului myös Bedlan-ryhmän kehittelemään kukkaruukkumallisten saviastioiden leviämisalueeseen [5]. Tämä alue oli Abashevo-, Sintashta- ja Petrovka-kulttuurien pohjois- ja itäpuolella, kolmannen vuosituhannen eaa. lopussa ja toisen vuosituhannen eaa. alussa. Alue ulottui Altai-Sajan-vuoristosta aina Ural-vuoristoon asti ja kattoi useita arkeologisia kulttuureja, joihin kuuluivat muun muassa Okunevo, Elunino, Krotovo, Samus ja Tashkovo-Loginovo. Lisäksi Ural-vuoriston keskivaiheilla oli Koptjakovon kulttuuri, joka yhdisti kukkaruukkumallisten saviastioiden alueen, Sintashtan ja pohjoisempien alueiden vaikutteita.
"Nördlich und östlich von Abaševo-Sintašta-Petrovka existierte zur gleichen Zeit am Ende des 3. und zu Beginn des 2. Jahrtausends v. Chr. ein weiteres kulturelles Kontinuum, das verschiedene archäologisch definierte Gruppen umfasst. Dieser Komplex erstreckt sich in den Vorgebirgen, Waldsteppen und der südlichen Waldzone zwischen der Altai-Sajan-Gebirgsregion und dem Uralgebirge und umfasst Gruppen wie Okunev, Elunino, Krotovo, Samuš und Taškovo-Logino. Kopjaki am mittleren Ural stellt eine hybride Erscheinung mit Elementen des „Flowerpot Complex“, Sintašta und der materiellen Kultur nördlich anschließender Gruppen mit abdruckverzierter Keramik dar (Koročkova et al. 2020) (vgl. Abb. 1)." [1]
Ensimmäiset kukkaruukkumalliset saviastiat syntyivät Altailla, Okunevo- ja Chermurchek-kulttuurien piirissä, kolmannen vuosituhannen eaa. viimeisellä kolmanneksella (~2300-2000 eaa.). Seuraavina vuosisatoina, 2000 eaa. molemmin puolin, kukkaruukkumalliset saviastiat levisivät länteen aina Uralille asti metsäaroa ja metsävyöhykkeen eteläreunaa pitkin.
"Die Entstehung eines als translokale Gemeinschaft konstituierten Kommunikations- und Interaktionsraumes, der sich in der Folge als „Flowerpot Complex“ über große Teile des südlichen Westsibiriens verbreitete, lässt sich im Altai-Gebiet ins letzte Drittel des 3. Jahrtausends v. Chr. zurückverfolgen, wo erste blumentopfartige Gefäße – neben noch in Afanasievo-Tradition stehenden rundbodigen und beutelförmigen Keramiken – im Bereich der Okunev- und Čermurček-Gruppen auftreten (vgl. Abb. 1, Abb. 4). [...] In den folgenden Jahrhunderten um 2000 v. Chr. verbreitete sich der „Flowerpot Complex“ weiter nach Westen entlang der Waldsteppen- und südlichen Waldzone bis an den Ural." [1]
Bedlan-ryhmän tutkijoiden mielestä kukkaruukkumallisten saviastioiden leviämisalue muodosti kulttuurienvälisen vuorovaikutusalueen, jonka puitteissa Seima-Turbinon pronssiesineet ja niiden valmistustekniikat saattoivat levitä Länsi-Siperiassa idästä länteen. Bedlan-ryhmän tutkijat esittävät myös kummassakin yhteenvetoartikkelissaan kehityskulun, jossa uralilaiset kielet leviävät samalla idästä länteen, vaikka Henny Piezonka tosiaan esittää saksankielisessä artikkelissa myös päinvastaisen kehityskulun, jossa samojedien kielimuoto olisikin levinnyt lännestä itään.
Outi Vesakoski on joka tapauksessa puhunut viime vuonna Zürichin yliopistolla järjestetyssä tutkijoiden työpajassa hypoteesista, jonka mukaan kielenvaihdoilla olisi ollut merkittävä rooli uralilaisten kielten leviämisessä. Alla oleva, lyhyt tekstinpätkä ei kuitenkaan kerro, missä vaiheessa kielenvaihtoja olisi voinut tapahtua tai täytyykö niitä olettaa vain siinä tapauksessa, että uralilaiset kielet olisivat levinneet Altain suunnalta Uralille päin.
"The spread of Uralic languages has been associated with [the] dispersion of [the] N-haplogroup, with various Comb Ceramic cultures and the Bronze Age trading network Seima-Turbino – but disagreement of the timing and pattern of the Proto-Uralic disintegration has seriously hampered selecting between these. Further, the spread of the family was earlier seen as population dispersals, but a new hypothesis asks if there was a of series of language shifts after all. I will discuss the Uralic history in light of phylolinguistic tree modelling and contact linguistics, and by comparing the linguistic timings to chronologies of archeological cultures." [4]
[1] Henny Piezonka, Elina Salmela & Outi Vesakoski. (2024) Kommunikationsräume und interkulturelle Netzwerke im bronzezeitlichen Sibirien: Ein neuer Blick auf Sejma-Turbino, den „Flowerpot complex“ und die Ausbreitung der uralischen Sprachen.
https://bedlan.net/wp-content/uploads/2 ... ressed.pdf[2] Olga N. Korochkova. (2012). Дискуссионные аспекты изучения Ташковской культуры.
[3] Vladimir M. Kostomarov. (2014). К вопросу о генезисе андроноидных древностей лесостепново Тоболо-Ишимья во II тыс. до н.э.
[4] Outi Vesakoski & Meeli Roose. The spread of Uralic languages: vertical evolution and areal contacts.
Workshop: New results and methods in reconstructing population history, Zürichin yliopisto, 2023.
https://drive.google.com/file/d/1ahlpnE ... P57zw/view[5] Meeli Roose & Timo Rantanen. (2023). Collection of spatial information and maps of human past and environment in the Uralic languages speaker area.
https://zenodo.org/records/10376207/files/OHAL_fig22.3_seimaturbino.jpg
Lähetetty: 28 Maalis 2024 07:31