Yediay 2024: Länsi- ja Itä-Välimeren indoeurooppalaiset

[Jaska]

Yediay et al. 2024: Ancient genomics support deep divergence between Eastern and Western Mediterranean Indo-European languages
https://www.biorxiv.org/content/10.1101 ... 2.626332v1

Tutkimuksessa IBD-klusteroinnilla saatiin selville, että italo-keltti liittyy kellopikarikulttuurin (Bell Beaker) perimään ja greko-armenia suoraan Jamnaja-kulttuurin perimään. Myös maanviljelijäperimissä on eroa: läntiseen Eurooppaan päätyi palloamforakulttuurin (GAC = Globular Amphorae Culture) maanviljelijäperimää (tämä oli nuorakeraamisen väestön toinen pääjuuri, samoin siitä erkaantuneen kellopikariväestön), kun taas Kreikkaan sitä ei päätynyt vaan eteläisempää maanviljelijäperimää. Unkarissa ja Balkanilla sekoittuivat Jamnaja- ja nuorakeraamikkotaustaiset aroperimät.

Tämän tuloksen katsotaan antavan tukea näille kielellisille alaryhmille indoeurooppalaiseen sukupuuhun, mutta todellisuudessahan genetiikan tulokset eivät voi sen enempää vahvistaa kuin kumotakaan kielellisiä luokitteluja – ne voivat vain sopia yhteen niiden kanssa tai ei sopia yhteen niiden kanssa.

Anatolialaista haaraa tai indo-anatolialaista alkukotia ei käsitellä, vaan tutkimuksessa keskitytään vain myöhäiskantaindoeuroopan eteläisiin jälkeläishaaroihin. Kreikan lähimpänä sukukielenä pidetään fryygiaa, jota puhuttiin Anatoliassa. Kreikan ja armenian yhteys taas ei välttämättä ole sen läheisempi kuin kreikan ja albanian; nämä keskenään ristiriitaiset luokittelut osoittavat, että todennäköisimmin kyse on alueellisista kontaktikentistä eikä varsinaisista välikantakielistä.

Aroperimäklusteri jakautuu kolmia: Venäjä-Keski-Aasia, Jamnaja-nuorakeramiikka ja kellopikari. Keskimmäinen jakautuu mm. “jamnaja-sukuiseen” ja “Armenia-Kaukasukseen”. Näitä molempia alkaa näkyä Kreikassa vuoden 2000 BCE jälkeen. Tämä siis puoltaa armenian leviämistä lännen kautta nykysijoilleen. Itäistä reittiä tukisi, jos armenialaiset edustaisivat Venäjä-Keski-Aasia-perimää.

Mielenkiintoisesti Jamnaja-kulttuurin väestön pääisälinja ei kuitenkaan levinnyt Eurooppaan aroperimän mukana, vaan sen veljeslinja (sisarhaarasta puhuminen on outoa isälinjojen kohdalla). Tämä viittaa siihen, että sitä ihan oikeaa lähtöväestöä läntiselle leviämiselle ei vielä ole löydetty, vaikka autosomaalisesti se onkin muistuttanut tähän saakka löydettyjä aron väestöjä.

“No R1a Yamnaya has been sequenced, and all R1b individuals fall on the R-Z2103 (R1b1a1b1b) branch, while over 90% of R1b males in present-day Europe are in its sister branch, R-L51 (R1b1a1b1a). This is in contrast with ancient individuals from the Corded Ware and Bell Beaker cultures, which carry matching Y-chromosome lineages to later Europeans, a pattern which may indicate another layer of complexity to the spread of steppe ancestry in the Bronze Age.”
(Geneettinen täydennystiedosto, s. 56)

Pronssikauden Anatoliasta ei Jamnajan R-isälinjoja löydy, sen sijaan I2-linjasta löytyy yhteys:
“In line with previously published results, we did not find classical steppe uniparental markers in Bronze Age Anatolia, even among Indo-European speakers16,40,61. Two individuals from the Bronze Age found in Hittite contexts, however, were I-L699 (I2a1b1a2a2a~), one of which can be confidently placed in I-Y5669 (I2a1b1a2a2a2), the same subhaplogroup as one Yamnaya individual from Kalmykia.”

R1b-Z2103-linjojen osalta suurin diversiteetti on Kaukasuksella, mistä löytyy kolmea eri jälkeläislinjaa. Euroopasta ja sen itäpuolisesta Aasiasta löytyy vain neljättä (Z2106). Tällä perusteella nämä linjat olisivat levinneet etelästä pohjoiseen. Z2103 ajoitetaan tuossa aikaan 4300 BCE, eli se edeltäisi myöhäiskantaindoeuroopan leviämistä.

R1a-Z93:a, joka ilmaantui ensi kertaa Fatjanovon kulttuurin piirissä ja joka liittyy myös indoiranilaisiin, löytyi Moldovastakin jo noin 1700 eaa.