Oka-joen alueella on tosiaan ur- ja ul-päätteisiä vesistöjen nimiä, joiden loppuosa muistuttaa jeniseiläiskielten vettä tarkoittavaa sanaa, sillä yugh-nimisessä kielessä vesi on
ūr, neljässä muussa kielessä
ul/ûl/ū·l' ja arin-nimisessä kielessä
kul (ks.
Bonmann & Fries 2025: taulukko 1).
Akulov ja Efimova (2019: 57) listaavat nimet Chistur, Dandur, Mokshur, Nasmur, Ninur, Pynsur ja Shershul.
Smolitskaya (2002: 105) puolestaan listaa nimet Kochur, Ur, Venur ja Vinchur sekä or-päätteiset nimet Munor ja Shantor (näihin viittaa myös
Loginov 2024).
Jeniseiläiskielten vettä tarkoittavat sanat palautuvat yhteiseen kantamuotoon, jonka ensimmäinen äänne olisi ollut
*u̯- [w], ja kokonaisuudessaan kantamuoto olisi ollut luultavasti joko
*u̯ūr tai
*ūr (Bonmann & Fries 2025 ja siinä viitattu
Alonso de la Fuente 2006: 6). Sellaista muotoa olisi toisin sanoen käytetty jeniseiläisessä kantakielessä, jota puhuttiin viimeisimpien arvioiden mukaan 2500-3000 vuotta sitten jossain Jenisei-, Ob- ja Irtyš-jokien latvojen lähettyvillä (
Hill et al. 2024, konferenssiesitelmä sivulla 77). Tällä alueella esiintyy jeniseiläiskieliin yhdistettyjä paikan- ja vesistönnimiä, jotka leviävät sieltä pääasiassa länteen ja pohjoiseen, mutta myös vähän itään (ks.
Bonmann & Fries 2025: Figure 2).
Äskettäin on esitetty perusteluja myös sille, että xiongnut ja hunnit olisivat puhuneet arin-nimistä jeniseiläiskieltä (Bonmann & Fries 2025). Siinä vettä tarkoittava sana poikkeaa muista jeniseiläiskielistä sananalkuisen k-äänteen osalta, mistä tutkijat ovat päätelleet, että sana
kul 'vesi' on lainattu nimenomaan arin-kielestä kantaturkkiin muodossa
*köl 'järvi' ja sana on periytynyt siitä myöhemmin siperiantataariin muodossa
kül. Näitä kolmea sanaa esiintyy paikan- ja vesistönnimissä laajalla alueella, joka kattaa xiongnuiden aiemmin hallitseman alueen, hunnien mahdollisen levittäytymisreitin länteen ja siperiantataarien myöhemmät alueet Länsi-Siperiassa (ks.
Bonmann & Fries 2025: Figure 1).
Jos Oka-joen alueella esiintyvät ur- ja ul-päätteiset vesistöjen nimet haluaa yhdistää jeniseiläiskieliin, itäisiä vaikutteita on voinut päätyä alueelle monella eri aikakaudella. Esimerkiksi jeniseiläistä kantakieltä puhuttiin suunnilleen siihen aikaan, kun paimentolaisten muuttoliike alkoi suuntautua Euraasian arolla idästä länteen, ja vaikutteita on voinut olla tietysti jo aiemminkin Seima-Turbino-verkoston välityksellä, kuten Jaska tuo esille kommenttinsa sivuilla 72-73. Myöhemmin Oka-joen alueen ohittivat vielä hunnit, mutta ur- ja ul-päätteisiä vesistöjen nimiä on vaikeampi yhdistää heihin, jos heidän puhumassaan arin-kielessä vettä tarkoittava sana alkoi k-äänteellä.
Oka-joen alueella on lisäksi vielä us-päätteisiä nimiä, joiden loppuosalle ei löydy vastinetta jeniseiläiskielistä. Niiden alkuperä on tuntematon, mutta
Loginov (2017) ehdottaa niille arkeologista yhteyttä Shagar-kulttuuriin, ilmeisesti sillä perusteella, että sellainen kulttuuri vaikutti Ryazanin alueella, Oka-joen varrella viimeksi ennen indoeurooppalaisten ja uralilaisten kielten leviämistä alueelle. Hän mainitsee artikkelissaan nimet Charus(skiy), Erus, Iberdus, Istus, Kidus(ovo), Kistrus, Milchus, Pindrus, Svinchus, Tynus ja Upas/Upus.