Tracing bronze to iron age population dynamics in Northwest Xinjiang using ancient time-series genomic data.
https://link.springer.com/article/10.11 ... 26-03943-0
Tässä tutkimuksessa on analysoitu muinais-DNA-näytteitä varhaiselta pronssikaudelta rautakaudelle yhdeltä arkeologiselta löytöpaikalta Xinjiangin pohjoisosasta. Tutkimuksen tulokset näkyvät tiivistetysti kuvassa Fig. 3b, missä esitetään geeniperimän kehitys ajan suhteen qpAdm-mallien avulla.
Around the Neolithic period, ca. 6800-5600 years ago, the admixture of populations related to Ancient North Eurasian (ANE) and paleo-Siberian ancestry [modelled here using Altai hunter-gatherers] gave rise to the earliest inhabitants of northern Xinjiang, which further extends the spread and distribution of ANE-related populations across the Eurasian Steppe and Siberia. During the EBA, Afanasievo/Yamnaya populations from western Eurasian Steppe and BMAC-related populations from southern Central Asia arrived in northern Xinjiang roughly simultaneously, marked the earliest appearance of BMAC ancestry in the eastern Inner Asian Mountain Corridor, which complements the presence of BMAC ancestry in Chemurchek as previously found. [...] Succeedingly, the subsequent Middle Late Bronze Age Eurasian Steppe populations, such as Sintashta_MLBA, brought in substantial genetic components into Xinjiang, which continuously admixed with local populations [and] facilitated the dynamic process of population fusions. We found that since the Iron Age, the ancestry of eastern Eurasian Steppe populations elevated, introducing new eastern genetic elements [modelled here using Mongolia Khovsgol LBA] into the preceding Bronze Age northwestern Xinjiang.
Geeniperimien sekoittumisajankohtia on arvioitu tutkimuksessa DATES-ohjelmalla. Sen mukaan jamnojen perimä ja Xinjiangin pohjoisosan aiempi perimä sekoittuivat 4810-5008 ± 47 vuotta sitten, ja BMAC-perimä ja ANE-perimä sekoittuivat alueella 4783-5003 vuotta sitten, eli suunnilleen yhtä aikaa. Sen jälkeen Sintashta_MLBA-tyyppinen perimä ja alueen paikallinen perimä sekoittuivat 4017 ± 102 vuotta sitten, ja itäeuraasialainen perimä ja paikallinen perimä sekoittuivat 3340-2906 ± 160 vuotta sitten, minkä seurauksena Xinjiangin pohjoisosan väestö muistutti rautakaudella Tasmolan kulttuurin väestöä itäisestä Kazakhstanista.
Tutkimuksen tuloksia voi verrata Chams Bernardin väitöskirjan kielitieteellisiin tuloksiin. Jos oletetaan, että Afanasievon kulttuurin väestö toi esitokaarin kielen Altaille ja Xinjiangin pohjoisosaan, geneettisten kontaktien järjestys sopii yhteen kielellisten kontaktien järjestyksen kanssa. Toisin sanoen esitokaarin puhujat olisivat olleet ensin tekemisissä itäisen Bactria-Margiana-kielen kanssa ja sitten Old Steppe Iranian -kielen kanssa, mikä vastaisi geneettisiä kontakteja BMAC-väestöön ja Sintashta_MLBA-tyyppiseen Andronovon kulttuurin väestöön. Sen jälkeen esitokaarin ja myöhemmin jo jakautuneen tokaarin puhujat olisivat olleet tekemisissä esikhotani-tumšukin kielen ja esikhotanin kielen kanssa, mikä vastaisi geneettisiä kontakteja myöhäisen pronssikauden ja rautakauden aroväestöihin.
In my view, an important argument for dating and locating the contacts is the order in which the contacts with the BMAC language, Old Steppe Iranian and Proto-Khotanese-Tumshuqese, the earliest layer of contacts with Khotanese, took place. Indeed, I believe that a relative order of these contacts can be set up on linguistic grounds. (s. 244)
As I argue, the contacts with Old Steppe Iranian must be dated before the split of Proto-Tocharian in Tocharian A and Tocharian B. This is strongly suggested by the many examples of perfectly regular sound correspondences between Tocharian A and B loanwords from Old Steppe Iranian; by the law of syncope; and in particular, by the connection of this law to the stress system of Old Steppe Iranian; as well as by the reconstruction of Proto-Tocharian verbs based on Old Steppe Iranian nouns. Contacts with Proto-Khotanese-Tumshuqese occurred either slightly before the split of Proto-Tocharian into the daughter languages or were simultaneous with it (Dragoni 2023: 209f.). The later Pre-Khotanese loanwords are to be dated after the split (Dragoni 2023: 209). (s. 244)
On the basis of the BMAC vocabulary, and on the basis of the fact that some BMAC items in Tocharian are reconstructible for Proto-Tocharian, I suggested that BMAC–Tocharian contact preceded the split of Proto-Tocharian in Tocharian A and Tocharian B too. Furthermore, the vocabulary of BMAC borrowings in Tocharian indicates a culture that was not extremely developed, possibly a hunter-gatherer society. We have, notably, a relatively large number of animal names, the word for ‘hunter’ and the word for ‘root’. (s. 244)
It seems the most plausible that Tocharian first came into contact with the so-called BMAC language and borrowed some words for relatively primitive concepts, but also for local realities, such as animal names. Only after did they come into contact with Old Steppe Iranian and finally with Proto-Khotanese-Tumshuqese, both of which were apparently technologically more advanced, and were the source of vocabulary referring to more developed concepts. (s. 245)
If we assumed, alternatively, that Tocharian came in contact with Old Steppe Iranian first, and borrowed the words for ‘army’, ‘castle’, ‘sword’, ‘lord’, ‘slave’ and even basic words like ‘group’, why would they later need to borrow basic animal names, and words such as ‘root’ and ‘hunter’ from the language of another, much less technologically advanced group? In other words, the speakers of Old Steppe Iranian certainly had words for ‘donkey’, ‘lion’, ‘root’, so why would Tocharians have borrowed these words later from a seemingly less prestigious source language? (s. 245)
There is yet another possibility: that the BMAC speakers lived among Old Steppe Iranians, and that Tocharians, dominated by the Old Steppe Iranians, also had frequent contact with BMAC speakers. In which case, it is possible to understand the borrowing of more simple and more concrete day-to-day elements, animal names, etc. simultaneous to the other type of borrowings which occurred with the Old Steppe Iranians. (s. 246)
[W]e do not have hard evidence for the dating of these contacts [with the speakers of Old Steppe Iranian], however a series of arguments point towards the second half of the 2nd millennium and the first quarter of the 1st millennium BCE (s. 247).
Kielitieteen ja genetiikan tuloksissa on toisaalta sellainen ristiriita, että esitokaarin puhujat lainasivat luontoa ja eläimiä kuvailevia sanoja itäisestä Bactria-Margiana-kielestä, mutta BMAC-perimä saapui Xinjiangin pohjoisosaan vasta sen jälkeen, kun Afanasievon väestön perimä oli jo sekoittunut siellä aiemman väestön perimään, joka koostui ANE-perimästä ja Altain metsästäjä-keräilijöiden perimästä. Jos tämä aiempi väestö puhui jotain muuta kieltä, herää kysymys, mikseivät esitokaarin puhujat lainanneet luontoa ja eläimiä kuvailevia sanoja siitä kielestä? Yksinkertainen vastaus olisi se, että esitokaari ei polveudu suoraan kielestä, jonka Afanasievon kulttuurin väestö toi Xinjiangin pohjoisosaan ensimmäisessä vaiheessa, vaan esitokaarin puhujat olivat tekemisissä itäisen Bactria-Margiana-kielen ja Old Steppe Iranian -kielen kanssa Xinjiangin ulkopuolella.
Tästä esityksestä jää vielä puuttumaan (esi)tokaarin kielessä havaittu vaikutus, jonka oletetaan tulleen jostakin uralilaisia kieliä muistuttavasta kielestä. Mitä sen ajoituksesta tiedetään ja mihin kohtaan se sopisi, jos ajatellaan geneettisiä kontakteja? Itse saan esimerkiksi Abel Warriesin tutkimuksista sellaisen käsityksen, että vaikutus olisi tullut esitokaariin mieluummin varhain kuin myöhään.
