Muinainen Suomi

Turha tosin syyttää yksinomaan kuluttajaa. Kauppojen ketjuttuminen ja keskittyminen on jo vuosikymmenien ajan johtanut myös kalan tarjonnan supistumiseen. Kalastajia varmasti löytyisi, jos vain saaliit saisi myyntiin ilman, että volyymien tarvitsisi olla ammattimaisia. Marjoilla ja tämäntapaisilla homma toimii, miksi ei kaloilla? Tarvitaanko maahan pienkalastajien osuuskunta tms. keskustelemaan S- ja K-ryhmien kanssa?

Kalojen perkaukseen saa nykyisin mainioita apuvälineitä ja työkaluja. Savonlinnassa vieraillessamme kehui vaimoni siellä kokeilemaansa suomustusrautaa, jolla ainakin siian suomut irtosivat hyvin. Ne tosin irtoavat puukollakin. Tänään ostin täkäläisestä liikkeestä suomustusraudan, jolla sain viiden ahvenen suomut irti kohtuullisesti. Saattaisi silti nylkeminen olla helpompaa, kun viitsisi sen opetella.

Erikoisesti kuitenkin ihastuin kalasakseihin, joilla irtosivat niin evät kuin päätkin aivan mukavasti. Myös teollinen perkaus on onnistunut kauan, ongelma taitaa siinä olla kyllin suuret kalamäärät Suomen oloissa.

kotimaisen kalan vieroksuminen on kyllä kummallista ja harmittava homma. Käsittämätön asia, että mieluummin popsimme tonnikalaa tuotuna jostain Thaimaan ja Australian vesistä, kuin omia ahvenia ja haukiamme, särkikaloista puhumattakaan. Niitä kun saisi melkein jokainen lähivesistään aivan pienellä vaivalla ja myös hiilijalanjäljellä.