Näsijärven Hornu

[Kinaporin kalifi]

Nerun lähellä on muitakin outoja nimiä: sosko, kötkö, iit.

Vaikka sosko l. ilmeisesti oikeastaan soska vaikuttaa oudolta tässä yhteydessä, sillä saattaisi olla ilmeinen humoristis-topografinen tausta, mikä ilmenee karttakuvaa tarkemmin katsoessa Soskonniemen toinen puoli on muuten nimeltään Kirkkoranta. Kun vieressä on vielä Vepsän saari, sanoisin että kyse on tässäkin alkuaan ortodoksihenkisestä kokoontumispaikasta.

Soskahan tarkoittaa karjalassa mm. tuttia, josta ei ole pitkä matka naisen ns. nisään, jota Soskonniemi kovasti ylhäältä päin katsottaessa ääriviivoiltaan muistuttaa. Paralleelina voisi esittää ruotsin sanan tutt(a), josta suomen tutti lienee saatu ja joka tarkoittaa mm. naisen rintaa.

soska f. nipple

http://steen.free.fr/interslavic/ms-en.html

http://en.wiktionary.org/wiki/%D1%81%D0 ... 0%BA%D0%B0

Uskon kyllä silti itse että Soskonniemi on saanut nimensä siitä että se muistuttaa ns. slaavilaista säkkipilliä jossa on kaksi melodiapilliä ja puhalluspilli l. soska keskellä. Soitin oli varmaan myös hengellisessä käytössä ja Soskonniemen rantahan on nimeltään Kirkkoranta.

[Jaska]

samaan yhteyteen on taloudellisinta liittää myös tämä *ńana > nenä -muutos, vaikkei sanassa diftongia olekaan.

Hyvinkin mahdollisesti tämä ilmiö liittyy edelliseen, mutta tällöin sen rajaaminen itämerensuomen sisäiseksi ilmiöksi ei näyttäisi kovin hyvältä vaihtoehdolta, kun muutos kuitenkin keskittyy läntisen levikin sanoihin. (Perintösanojen epäsäännöllisyyksissähän esiintyy pikemmin päinvastaisia tendenssejä *säppä > sappi, jne.)

Uralilaisen vokaaliston kannalta tuo ei ole päinvastainen, koska *ä ja *e ovat eri vokaaleja. Ketjumuutoskin *ä > *a > *e olisi teoriassa mahdollinen, vaikka tässä tilanteessa en sellaiseen toki usko.

Olen muistaakseni maininnutkin, että vaihtoehtoinen hypoteesi voisi olla esim. että itämerensuomen ydinryhmän alle on jäänyt balttimurre, jossa oli tapahtunut muutos *ai > ei.

Sitten pitäisi taas olettaa että eteläisten kielten sanat olisi lainattu eri kielestä kuin muiden sanat. Turhan mutkikasta.

Menee jo asiasta ohi, mutta mitä mieltä tosiaan olet kielten sijainneista eteläviron eriytymisen aikoihin? Meillä on imsuosastolla ainakin neljä vaihtoehtoa tarjolla:

Jatketaan tästä aikalaisen ketjussa:
http://p1.foorumi.info/muinainensuomi/v ... .php?t=408

Epäsäännöllisyys ei olekaan selitys; se vain sattuu olemaan hyvin yleistä kielten kehityksessä.

Merkityssisällöltään vähän epämääräinen väite? Muutoksen osoittaminen täysin epäsäännölliseksi ei liene mahdollista, ja en pidä kovin produktiivisena asennetta, että jos muutoksen syytä ei tiedetä, sen oletetaan tapahtuneen "ilman syytä" kunnes toisin todistetaan. Monet syyt ovat ehkä tuntemattomia (engl. unknown) mutta harvat, jos mitkään, noin periaatteessakin tuntemattomissa (engl. unknowable).

Mitä muuta voitaisiin muka sanoa kuin että muutos on epäsäännöllinen, jos sen syytä ei tiedetä? Jos syy tiedettäisiin, tietenkin sanottaisiin että "muutos on tapahtunut X:n vieressä." Ei muutoksen oleteta tapahtuneen välttämättä ilman syytä - syytä vain ei tiedetä, eikä voida luonnehtia sellaista mitä ei tiedetä.

Pätee tietysti jos rajaat "epäsäännöllisyyksiksi" kaikki ei-äännelailliset muutokset, riippumatta siitä onko muita selityksiä tiedossa.

Tarkoitatko "muilla selityksillä" taas moninkertaista lainautumista?

[Kalevanserkku]

Nerun lähellä on muitakin outoja nimiä: sosko, kötkö, iit.

Vaikka sosko l. ilmeisesti oikeastaan soska vaikuttaa oudolta tässä yhteydessä, sillä saattaisi olla ilmeinen humoristis-topografinen tausta, mikä ilmenee karttakuvaa tarkemmin katsoessa Soskonniemen toinen puoli on muuten nimeltään Kirkkoranta. Kun vieressä on vielä Vepsän saari, sanoisin että kyse on tässäkin alkuaan ortodoksihenkisestä kokoontumispaikasta.

Soskahan tarkoittaa karjalassa mm. tuttia, josta ei ole pitkä matka naisen ns. nisään, jota Soskonniemi kovasti ylhäältä päin katsottaessa ääriviivoiltaan muistuttaa. Paralleelina voisi esittää ruotsin sanan tutt(a), josta suomen tutti lienee saatu ja joka tarkoittaa mm. naisen rintaa.

soska f. nipple

http://steen.free.fr/interslavic/ms-en.html

http://en.wiktionary.org/wiki/%D1%81%D0 ... 0%BA%D0%B0

Uskon kyllä silti itse että Soskonniemi on saanut nimensä siitä että se muistuttaa ns. slaavilaista säkkipilliä jossa on kaksi melodiapilliä ja puhalluspilli l. soska keskellä. Soitin oli varmaan myös hengellisessä käytössä ja Soskonniemen rantahan on nimeltään Kirkkoranta.

En mitenkään halua väittää vastaan tätä hengellistä selitystä. Muistelen joskus kauan sitten lukeneeni, että kun Vermlannin suomalaisten keskuudesta kerättiin kansanmusiikkia, niin kerättyjen sävelmien joukossa huomattiin olevan melodioita, jotka olivat selvästi peräisin ortodoksisesta kirkkomusiikista. Merkittävä osahan Vermlannin suomalaisista polveutuu Kustaa Vaasan ja hänen poikiensa aikana vanhan suur-Rautalammen alueelta (ja varmaan naapuristostakin) tulleista huhtakaskenviljelijöistä.

[aikalainen]

Jos kerran sosko tarkoittaa jotain uloketta, kiilaa, nisää, tuttia, soittimen suukapaletta tms., niin silloin kiilamaisen niemen nimen selitykseen ei tarvitakaan (välttämättä) saamea, vaan se menee ihan itämurteiden pohjalta. Sosk-alkuisia nimiä löytyy muutama muualtakin, osa niemiä.

Kirkkorannan nimi ei edellytä, että siellä olisi ollut kirkkoa tai veisuuta säkkipillin säestyksellä. Nimihän voi tulla ihan vain siitäkin, jos siellä on vaikka säilytetty kirkkoveneitä, siis "kirkkoveneranta". Seutu on asutettu 1500-luvun lopulla ja kirkko oli aluksi Rautalammilla.

[Kalevanserkku]

Tähän mennessä käsitellyissä ner-alkuisissa nimissä on -k- vain Kihniön ja Pohjois-Savon Nerkoissa, ja muut ovat muotoa nerV-. Miten tämä on selitettävissä? Onko nerkoiden -k- myöhäsyntyinen, vai onko -k- muista kadonnut? Astevaihtelustako on kyse?

Kuuluuko tähän yhteyteen sm. sana nirkko 'suippo kärki, huippu; hammas'? Sanan käytöstä on Nykysuomen sanakirjassa esimerkki Santeri Ivalolta: "(Järven itäpää) pistää terävänä nirkkona aivan Venäjän rajaa vastaan."

Rovaniemen liepeiltä löytyy Narkausniemi, Sallasta ja Kemijärveltä Narkkiniemi. Kuuluuko myös suomen nurkka tähän yhteyteen? Pääpainollinen vokaali vaihtelee kovasti, mikä viitannee kielirajan ylityksiin. Ainakin em. Lapin paikannimien kohdalla tämä on kai selviö.

[Kinaporin kalifi]

Jos kerran sosko tarkoittaa jotain uloketta, kiilaa, nisää, tuttia, soittimen suukapaletta tms., niin silloin kiilamaisen niemen nimen selitykseen ei tarvitakaan (välttämättä) saamea, vaan se menee ihan itämurteiden pohjalta. Sosk-alkuisia nimiä löytyy muutama muualtakin, osa niemiä.

Kirkkorannan nimi ei edellytä, että siellä olisi ollut kirkkoa tai veisuuta säkkipillin säestyksellä. Nimihän voi tulla ihan vain siitäkin, jos siellä on vaikka säilytetty kirkkoveneitä, siis "kirkkoveneranta". Seutu on asutettu 1500-luvun lopulla ja kirkko oli aluksi Rautalammilla.

On tosiaan ilmeistä että soska, sosko on lainasana ja olet kyllä oikeassa siinä että Sosko on hyvin voinut olla kirkkovenekunnan päätalo, jonka rannassa venettä on säilytetty. Rautalammin ja Soskonniemen välillä on muistaakseni tosin kannas, jossa on nykyään Neiturin kanava. Ennen kanavaa siitä ei varmaan suuria veneitä yli vedetty.

[aikalainen]

Rautalammin ja Soskonniemen välillä on muistaakseni tosin kannas, jossa on nykyään Neiturin kanava. Ennen kanavaa siitä ei varmaan suuria veneitä yli vedetty.

Kannasten ylittäminen oli muinoin arkipäivää, niin kirkkoon kuin erämaihin matkaaville. Kirkkoveneitä on siirretty kannasten poikki maata pitkin liu'uttamalla, teloja pitkin lykkimällä tai liinoilla kantaen, tai sitten on vaihdettu toiseen kirkkoveneeseen. Neiturin kanava on pitkä, kilometrinen, siinä on ollut rasittava taipale.

[aikalainen]

Tähän mennessä käsitellyissä ner-alkuisissa nimissä on -k- vain Kihniön ja Pohjois-Savon Nerkoissa, ja muut ovat muotoa nerV-. Miten tämä on selitettävissä? Onko nerkoiden -k- myöhäsyntyinen, vai onko -k- muista kadonnut? Astevaihtelustako on kyse?

Niin, ja se kolmantena se Hämeenlinnan Nerkoonkärki.

Kytkös k:llisten ja k:ttomien välillä on tosiaan yhä avoin, ja astevaihtelukin saattaisi jotain kautta liittyä asiaan. Saamessakin taitaa olla sellainen ilmiö. Kytkennän etsiminen kannattaisi aloittaa paikasta, jossa kytkös mitä ilmeisemmin on olemassa, eli Ylä-Savon pesyeestä: Nerkooniemi (Nerkohonniemi?) ja Nerohvirta. Ehkäpä kielen ilmiöihin syvällisemmin vihkiytyneet Jaska ja Pystis osaisivat heittää aiheesta sivistyneen arvauksen.

Kuuluuko tähän yhteyteen sm. sana nirkko 'suippo kärki, huippu; hammas'? Sanan käytöstä on Nykysuomen sanakirjassa esimerkki Santeri Ivalolta: "(Järven itäpää) pistää terävänä nirkkona aivan Venäjän rajaa vastaan."

Rovaniemen liepeiltä löytyy Narkausniemi, Sallasta ja Kemijärveltä Narkkiniemi. Kuuluuko myös suomen nurkka tähän yhteyteen?

Hyviä vertailukohtia.

[Pystynen]

samaan yhteyteen on taloudellisinta liittää myös tämä *ńana > nenä -muutos, vaikkei sanassa diftongia olekaan.

Hyvinkin mahdollisesti tämä ilmiö liittyy edelliseen, mutta tällöin sen rajaaminen itämerensuomen sisäiseksi ilmiöksi ei näyttäisi kovin hyvältä vaihtoehdolta, kun muutos kuitenkin keskittyy läntisen levikin sanoihin. (Perintösanojen epäsäännöllisyyksissähän esiintyy pikemmin päinvastaisia tendenssejä *säppä > sappi, jne.)

Uralilaisen vokaaliston kannalta tuo ei ole päinvastainen, koska *ä ja *e ovat eri vokaaleja.

Päinvastainen siinä foneettisessa mielessä, että a > e olisi etistymistä, ä > a taas takaistumista.

Olen muistaakseni maininnutkin, että vaihtoehtoinen hypoteesi voisi olla esim. että itämerensuomen ydinryhmän alle on jäänyt balttimurre, jossa oli tapahtunut muutos *ai > ei.

Sitten pitäisi taas olettaa että eteläisten kielten sanat olisi lainattu eri kielestä kuin muiden sanat. Turhan mutkikasta.

Minusta turhan mutkikasta on myös olettaa ims. sisäinen epäsäännöllinen muutos joka ihan sattumalta painottuisi balttilaisiin lainasanoihin. Tämä skenaario saattaa näyttää "yksinkertaiselta" vain koska sen monet oletukset ovat kovin samannäköisiä, nimittäin tietyn muutoksen tapahtumista tietyissä sanoissa. Mutta juuri koska muutos ei ole äännelaillinen, se täytyy olettaa jokaiseen sanaan erikseen (tai yhtä hyvin: olettaa kaikki poikkeukset erikseen).

Jos et tykkää kahden lainanantajakielen/murteen oletuksesta (minusta ihan perusteltavissa ims. "alkuperäisenkin" alueen laajuudella), niin foneettisesta välimuodosta tyyliin *äj-a tai *əj-a saisi kyllä myös johdettua molemmat ims. asut (*ej-ä, *aj-a).

Epäsäännöllisyys ei olekaan selitys; se vain sattuu olemaan hyvin yleistä kielten kehityksessä.

Merkityssisällöltään vähän epämääräinen väite? Muutoksen osoittaminen täysin epäsäännölliseksi ei liene mahdollista, ja en pidä kovin produktiivisena asennetta, että jos muutoksen syytä ei tiedetä, sen oletetaan tapahtuneen "ilman syytä" kunnes toisin todistetaan. Monet syyt ovat ehkä tuntemattomia (engl. unknown) mutta harvat, jos mitkään, noin periaatteessakin tuntemattomissa (engl. unknowable).

Mitä muuta voitaisiin muka sanoa kuin että muutos on epäsäännöllinen, jos sen syytä ei tiedetä?

Joo, mutta jos sanot sen "olevan yleistä kielen kehityksessä", sekoitat tapahtuman itsessään ja tiedon siitä. Vai mitä mieltä olisit siitä väitteestä, että germaanikielten kehitys *p *t *k > b d g oli epäsäännöllinen ennen Vernerin lain keksimistä mutta säännöllinen sen jälkeen? Sanoisin mieluummin että se on ollut koko ajan säännöllinen (äännelaillinen), sitä vain pidettiin epäsäännöllisenä ennen kuin asian oikea laita selvisi. Tällöin ei sitten voisi väittää, että epäsäännöllisyydet "todella ovat" yleinen ilmiö (= epäsäännöllisyyksistä ei tarvitse välittää, koska niitä tapahtuu luonnostaan), ne ovat pulmia joista haluamme mahdollisimman monesta eroon.

Pätee tietysti jos rajaat "epäsäännöllisyyksiksi" kaikki ei-äännelailliset muutokset, riippumatta siitä onko muita selityksiä tiedossa.

Tarkoitatko "muilla selityksillä" taas moninkertaista lainautumista?

Se on tietenkin eräs selitys, jollainen voisi olla tiedossa. Mutta tarkoitan lähinnä sellaisia ilmiöitä kuin lastenkielisyydet, murteellisuudet (eräänlaista lainaamista nekin), sekaantumiset muiden sanojen kanssa, affektiiviset vahvistumat/heikentymät... syitä joiden seurauksia voitaisiin kenties sanoa "epäsäännöllisiksi" sittenkin, kun syy on saatu selville. Ja juuri näistä voisi myös sanoa, että niiden tiedetään oikeasti olevan yleisiä.

[Kinaporin kalifi]

Turussa, Halisten kosken partaalla sijaitsevat tunnetut ns. Komosen kummut, jotka ovat rautakautisia, Laatokan seudun kurgaanihautoja muistuttavia kummajaisia. Kun Turku, Koroinen, Paaskunta jne. vaikuttavat niminä perustuvan itäisiin lainasanoihin, niin myös Halinen voisi olla vastaava sana ja perustua suolaan:

"Greek hals, hal- sea, salt...hali - combining form...

http://dictionary.reference.com/browse/hali-

Halinen muistuttaakin nimenä mm. merjalaisalueen tunnettua suolakaupan keskusta nimeltä Galich, mutta vastaavia esimerkkejä on myös muita, kuten Valko-Venäjällä oleva Halich. Halis lienee mahdollisesti säilönyt alkuperäisen suomenkielisen muodon Turussa.

Mielenkiintoista sinänsä, Komonen-Paaskunta suku, jonka isälinja näyttää olevan ns. karjalainen N1c1, tavataan Halisissa jo vuonna 1500. Loput Komoset lienevät asuneet silloin Käkisalmen Karjalassa. Itse kummut, vaikka niitä sanotaankin Komosen kummuiksi, voivat tosin edeltää Turun Komosia tai sitten ei, ehkä Komosiin liittyy lähinnä nimi Halinen tai sitten asetelma on jotain aivan muuta?

[ajvxyz]

Moro

Lisä tietoja Komosen suvusta

http://komonen.net/dna/

t.ajvxyz

[Kinaporin kalifi]

Tähän mennessä käsitellyissä ner-alkuisissa nimissä on -k- vain Kihniön ja Pohjois-Savon Nerkoissa, ja muut ovat muotoa nerV-. Miten tämä on selitettävissä? Onko nerkoiden -k- myöhäsyntyinen, vai onko -k- muista kadonnut? Astevaihtelustako on kyse?

Niin, ja se kolmantena se Hämeenlinnan Nerkoonkärki.

Kytkös k:llisten ja k:ttomien välillä on tosiaan yhä avoin, ja astevaihtelukin saattaisi jotain kautta liittyä asiaan. Saamessakin taitaa olla sellainen ilmiö. Kytkennän etsiminen kannattaisi aloittaa paikasta, jossa kytkös mitä ilmeisemmin on olemassa, eli Ylä-Savon pesyeestä: Nerkooniemi (Nerkohonniemi?) ja Nerohvirta. Ehkäpä kielen ilmiöihin syvällisemmin vihkiytyneet Jaska ja Pystis osaisivat heittää aiheesta sivistyneen arvauksen.

Kuuluuko tähän yhteyteen sm. sana nirkko 'suippo kärki, huippu; hammas'? Sanan käytöstä on Nykysuomen sanakirjassa esimerkki Santeri Ivalolta: "(Järven itäpää) pistää terävänä nirkkona aivan Venäjän rajaa vastaan."

Rovaniemen liepeiltä löytyy Narkausniemi, Sallasta ja Kemijärveltä Narkkiniemi. Kuuluuko myös suomen nurkka tähän yhteyteen?

Hyviä vertailukohtia.

Sahalahti: Nuurusniemi ?

[Se G]

Näsijärven Hornusta:

Hornuun sopii siltä osin tuo kulma-ajatus, että vanha pitäjien raja (Messukylä ja Teisko) kulkee vieressä olevan Pikku Hornun kautta (Ylöjärven ja Tampereen välinen nykyinen raja). Lisäksi Pikku Hornun eteläpuolle on keskellä järveä Messukylän, Pirkkalan, Teiskon välinen vanha rajapiste parin kilometrin päässä keskellä vettä ja pohjoisessa Teiskon Pohjan kylän ja Padustaipaleen ja Messukylän rajapiste keskellä vettä 1,5 km:n päässä.

Lisäksi Pikku Hornulla kohtaavat Kämmenniemen ja Padustaipaleen kylien nautintaraja Teiskon puolella. (ja lisäksi Hornun eteläpuolella n. 1 km päässä päättyy yksi kylien välinen raja nykyään ei mihinkään (eli keskelle vettä).

Eli Pikku Hornu (ja Hornu isompana saarena) oli aikanaan aika tärkeä kiintopiste monelle paikalliselle oman nautintarajan loppumisesta "kulmaan". Tiedä sitten selittääkö saaren nimeä.

[jussipussi]

Tähän mennessä käsitellyissä ner-alkuisissa nimissä on -k- vain Kihniön ja Pohjois-Savon Nerkoissa, ja muut ovat muotoa nerV-. Miten tämä on selitettävissä? Onko nerkoiden -k- myöhäsyntyinen, vai onko -k- muista kadonnut? Astevaihtelustako on kyse?

Kuuluuko tähän yhteyteen sm. sana nirkko 'suippo kärki, huippu; hammas'? Sanan käytöstä on Nykysuomen sanakirjassa esimerkki Santeri Ivalolta: "(Järven itäpää) pistää terävänä nirkkona aivan Venäjän rajaa vastaan."

Rovaniemen liepeiltä löytyy Narkausniemi, Sallasta ja Kemijärveltä Narkkiniemi. Kuuluuko myös suomen nurkka tähän yhteyteen? Pääpainollinen vokaali vaihtelee kovasti, mikä viitannee kielirajan ylityksiin. Ainakin em. Lapin paikannimien kohdalla tämä on kai selviö.

Nerkoo piti olla muotoutunut saamen njarga sanasta. Eli kai tuo g rinnastuu k kirjaimeen, eli sanassa on jo alkujaan ollut k.

[Kinaporin kalifi]

Turun alueen (tъrgъ, turgu, "turku l. tori") jo vanhastaan tunnetusti myös selvästi itäisiin yhteyksiin viittaava nimipari Koroinen (го́род, gorod, "kaupunki")-Kupittaa (купи́ть, kupit', "ostaa") voisi lisäksi yhdistyä viereiseen nimeen Kastu (гость, gostʹ, "vieras, kuljeksiva kauppias" Vähäjoen toisella rannalla ja edelleen mm. Airiston saaripariin Kaarnitta (горница, gornitsa, "vieraskamari" ja Vepsä.

Matala Koroistenniemi ei nimittäin välttämättä ole alkuperäinen kauppapaikka, vaan se on saattanut olla Kastun kallion vieressä, Vähäjokisuun toimiessa satamana. Kauppatavarat houkuttelivat varmasti rosvoja, joten kallio tarjosi suojaa ryöstäjiltä.

"Analyysi vahvisti, että (toisin kuin mm. Rinne itse vielä oli arvellut) Koroistenniemen asutus alkoi vasta vuoden 1230 tienoilla. Löydöt myös selkeästi loppuivat vuoden 1396 hävitykseen."

http://kaponieeri.blogspot.fi/2013/04/k ... oydot.html

Halisten (vrt. Galich, "The town was first chronicled in 1234 as Grad Mersky (i.e., the town of the Merya. It gradually developed into one of the greatest salt-mining centers of Eastern Europe, eclipsing the southern town of Halych, from which it takes its name, http://en.wikipedia.org/wiki/Galich,_Russia) kosken viereisen Paaskunnan (погост, pogost, "verottavan hallitsijan seurueen vierassija") kylän nimi voisi myös viitata siihen, että alue oli ainakin ajoittain myös Rus'-valtion verotuksen piirissä, ennen ruotsalaisvalloitusta?

[Kinaporin kalifi]

Rahkonen tuo esille työssään "Merjalais-muromalaisen ja muinaismordvalaisen vesistösanaston levikki Ylä-Volgalla ja Okalla" hydronyymeja, joilla näyttäisi olevan vastineita myös Suomessa. Esillä on ollut jo aiemmin kahden vesistön väliseen laskujokeen viittaava viksa, veksa-tyyppinen sanasto (vrt. esim. Vääksy Asikkalassa), mutta näitä ovat myös molo-, "kahden vesistön välinen yhdysjoki, käytävä" tms. sekä inger, ingar-sanasto, "joki, puro" (vrt. esim. Inkere Perttelissä ja Inkere Inkerissä).

http://onomastics.ru/sites/default/files/VO_2012_1(12)/Rahkonen.pdf

Molo-paikannimet näyttäisivät esiintyvät Suomen alueella muodossa mölö, vain harvoin muodossa molo. Mölö on esillä mm. Ylä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, esim. Matkusjoella nimi Mölönvirta, mutta oman ryhmänsä näyttäisivät muodostavan Kannaksen aluetta ja Hämettä yhdistävää Väliväylästöä seurailevat mölö-nimet, tyyppiä Mölövuori, "yhdysjokea merkitsevä vuori" Voikoskella. Inger-tyyppiset nimet taas näyttäisivät esiintyvän lähinnä muodossa anger-, tyypillinen on nimi muotoa Angerpuro, jonka en siis usko tässä viittavaan kala-ankeriaisiin. Suuren kuvan tasolla molo- ja anger-nimet liittyvät yhteen ja ne edustavat samaa murrealuetta. Viksa-nimiä on soviteltu jonkin varhaisen länsiuralilaisen asutusaallon jäljiksi. Niidenkin levikki näyttäisi kuitenkin seurailevan samoja seutuja ja kyseessä olisivat todellisuudessa muinaiskarjalaiset nimimuodot, ajoittuen jonnekin 1000-luvun alkupuolelle. Levikkialueen nimissä esiintyy samassa yhteydessä selvästi muinaisia slaavilainoja, esim. kauppaan liittyen turku, lopotti ja räty.

Rahkosen karttojen mukaan merjalaisalueen pohjoisen periferian länsireuna ulottui Syvärin kannakselle. Paikalliset vepsäläiset ovat siis ilmeisesti sanalainoissa välittävä taho, suhteessa Karjalaan, muodostaen samalla myös toisen karjalaisheimon pääjuurista.

[aikalainen]

^
Tein karttahakuja kokeeksi mölö-nimille. En havainnut mitään erityisempää yhteyttä niiden ja lyhyiden välijokien välillä. Anger-nimistä tein pienen otannan, eivät osuneet lyhyisiin välijokiin nekään poiminnat.

[Kinaporin kalifi]

^
Tein karttahakuja kokeeksi mölö-nimille. En havainnut mitään erityisempää yhteyttä niiden ja lyhyiden välijokien välillä. Anger-nimistä tein pienen otannan, eivät osuneet lyhyisiin välijokiin nekään poiminnat.

Välijoki on muotoa *viksa, ks. esim. Karttapaikalla hakumuoto "Vääksy*". Mölö ts. *molo on taas eri asia, kyseessä voi olla joki, kuten Matkusjoella tai sitten vain reitin kulkua ilmaiseva maastomuoto, kuten esim. Mölövuori suhteessa Telataipaleeseen ja sitä seuraavaan jokijaksoon, ennen Markkinajärveä. Rahkonen käyttää näistä EDIT maastotyypeistä termiä perehod, "käytävä, reitti".





Anger-sanasto voisi taas ehkä avautua testaamalla "Angerpuro"-versiota? Kyseessä on vain virtavesiin viittaava termi, kuvittelisin.

[Kinaporin kalifi]

Vaihteeksi selvä slaavilaisuus nimistössä: horo-vuoret ja mäet, perustuen sanaan gora, "vuori". Foneemimuunnos g/h liittyen sanalainaan muinaisvenäjästä, gora->horo, noudattelee ilmeisesti normaalia karjalaista lainautumismallia, kuten sanassa bogato->pohatta:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... lavic/gora

http://en.wikipedia.org/wiki/Lysa_Hora_(Kiev)

[Thurisaz]

Katsoin horot karttapaikalta, mitä nuo muut paikat ovat ja miten nämä mäet olisi juuri karjalaisten nimeämiä?