Muinainen Suomi

Miten on etymologian kannalta savolaisten oma, rakas hookaksoo? Onko kielipuoli tai korkeintaan kuulokykyinen äidinkieleltään ruotsinkielinen viranomainen kirjannut (välillisesti-) kuulemansa paikallisen immeisen vastauksen kysymykseen veden nimestä.
Eiköhän paikallisten ihmisten mielestä sieltä ollut iätajat noussut kalaa. No, kallaa sieltä tulloo - veestä. Kallaves.

Saimaa?

Lukusanat yksi, kaksi, kolme...kymmenen ja tusina? Sormillahan aikoinaan on varmaankin luettu eli laskettu...
1?
2:kahtia,halki..
3:kolo,..
4?
5:kun nyt kerran viittoillaan ja viittilöidään, niin viit ... siirrytään oikeaan käteen...
6:Oikea käsi: "kuin uusi"
7: Oikean käden "se itte" eli ihmisen tärkein sormi
8:Oikeaan käteen siirtymänä: kaksi vaille "deka"
9:yksi vaille "deka"
10:"kämmen täyteen"
Tusina: "t(äysi + u)usi"?

Onko "tietoa"?

Vempele kirjoitti:Miten on etymologian kannalta savolaisten oma, rakas hookaksoo? Onko kielipuoli tai korkeintaan kuulokykyinen äidinkieleltään ruotsinkielinen viranomainen kirjannut (välillisesti-) kuulemansa paikallisen immeisen vastauksen kysymykseen veden nimestä.
Eiköhän paikallisten ihmisten mielestä sieltä ollut iätajat noussut kalaa. No, kallaa sieltä tulloo - veestä. Kallaves.

Saimaa?

Lukusanat yksi, kaksi, kolme...kymmenen ja tusina? Sormillahan aikoinaan on varmaankin luettu eli laskettu...
1?
2:kahtia,halki..
3:kolo,..
4?
5:kun nyt kerran viittoillaan ja viittilöidään, niin viit ... siirrytään oikeaan käteen...
6:Oikea käsi: "kuin uusi"
7: Oikean käden "se itte" eli ihmisen tärkein sormi
8:Oikeaan käteen siirtymänä: kaksi vaille "deka"
9:yksi vaille "deka"
10:"kämmen täyteen"
Tusina: "t(äysi + u)usi"?

Onko "tietoa"?

Monet lukusanat periytyvät sukukielten todistuksen perusteella jo kantauralista, ja niiden mahdollinen samannäköisyys muiden suomenkielisten sanojen tai ilmausten kanssa on siis sattumaa.

Täällä lopussa on sanalista, josta näkee sanan periytymisen eräisiin uralilaisen kielikunnan kielihaaroihin:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19684

Saimaa-nimitykselle ei kunnollista selitystä ole tähän saakka keksitty, ja tuskin sellaista tullaan löytämäänkään.

nyk. pieksämäen liepeil järvii: virmaa/virmas ja maavesi, hieman lännenpänä iso-virmas

AP kuvastaa hyvin eräitä kansanetymologian perusteita: kielessä oletetaan olevan "kantasanoja" jotka ovat säilyneet kautta aikain muuttumattomana, ja toisaalta "johdossanoja" jotka voivat olla paitsi normaaleja johdoksia, myös kantasanojen yhdistelmistä epäsäännöllisesti kuluneita, typistyneitä tai vääristyneitä.

Tälläinen analyysi saattaa joskus myös mennä vahingossa päinvastoin: on nimittäin esimerkiksi niin, että kahtia on johdos sanasta kaksi (vertaa yksi : yhteen), eikä suikaan päinvastoin.

(Todellisuudessa kielen sanojen ulkomuotoa muokkaavat pääosin pikemmin äänteenmuutokset — jotka voivat kohdistua aivan yhtä hyvin niin perussanavartaloihin kuin johdettuihinkin sanoihin.)

Lukusanoista useimpien alkuperää ei tosiaan tiedetä, mutta ainakin tusina on lainaa ruotsista. Samoin "yksi/kaksi + deka" on, pienin muutoksin, jopa ihan vakavasti esitetty teoria.

(Mariksi nämä tosin ovat indekšə ja kandekšə, omituisesti n:llisiä. Olen miettinyt joskus, olisiko tämä mahdollisesti alkuperäisempi tola, ja nämä olisi sitten vain kansanetymologisesti väännetty yhden/kahden mukaisiksi.)

Pystynen kirjoitti:AP kuvastaa hyvin eräitä kansanetymologian perusteita: kielessä oletetaan olevan "kantasanoja" jotka ovat säilyneet kautta aikain muuttumattomana, ja toisaalta "johdossanoja" jotka voivat olla paitsi normaaleja johdoksia, myös kantasanojen yhdistelmistä epäsäännöllisesti kuluneita, typistyneitä tai vääristyneitä.

- AP?
- olen suhtaumiseltani etymologiaankin individualisti - en ota välttämättä kaikkea vanhaa annettua lopullisena totuutena, mutta tiedeorientoitunneena pyrin pysyttäytymään ns. näyttöön perustuvassa suhtautumisessa

Pystynen kirjoitti:Tälläinen analyysi saattaa joskus myös mennä vahingossa päinvastoin: on nimittäin esimerkiksi niin, että kahtia on johdos sanasta kaksi (vertaa yksi : yhteen), eikä suikaan päinvastoin.

- näin on esimerkiksi ilmeisesti myös sanassa lahti < laksi, en tosin tarkoittanutkaan ed. kirjoitustani muukksi kuin viittelliseksi ja mahdollisesti ajatuksia herättäväksi kimmokkeeksi
- eikö useasti sanan alkuperäistä muotoa kannata hakea sanan nykyisten taivutusmuotojen antamien viitteiden perusteella?

Pystynen kirjoitti:(Todellisuudessa kielen sanojen ulkomuotoa muokkaavat pääosin pikemmin äänteenmuutokset — jotka voivat kohdistua aivan yhtä hyvin niin perussanavartaloihin kuin johdettuihinkin sanoihin.)

Lukusanoista useimpien alkuperää ei tosiaan tiedetä, mutta ainakin tusina on lainaa ruotsista. Samoin "yksi/kaksi + deka" on, pienin muutoksin, jopa ihan vakavasti esitetty teoria.

- yhdeksän ja kahdeksan viitteet "yhtä"- ja "kahta"-sanoihin ovat loogisestikin aikamoiset. Tosiaan, kun ammoisista ajoista on todennäköisesti lukumääriä luettu ottamalla ensin vasemman käden sormet kämmen itseäpäin peukalosta alkaen ja viiden täytyttyä siirytty uuteen käteen oikean käden peukaloon "ku uus", ja siitä eteenpäin. Nykysuomen sanathan eivät tietenkään ole tämäntyyppisissä vanhoissa ilmauksissa säilyneet vuosituhansia muuttumatta, mutta on todennäköistä että "jotain on jonnekin jäänyt". Useimmat elleivät lähes kaikki ovat rakenteistaankin johtuen, esim. monimutkainen ja hankalahko äänteellinen kokonaisuus, pyrkineet "entropian lain" mukaisesti muuntumaan kohti äänteellistä energiaminimiä, tosin jotkut varmaankin entropiaa uhmaten komplisoituen. Jaakon tulkinta nykyisten suomenkielisten lukusanojen äänteellisten merkitysten vähyyksistä tai olemattomuuksista sukukieliin viitaten ole ollenkaan riittävä. Jaakko? Lisää objektiivisia ja neutraaleja (vaihtoehtoisiakin selityksiä tieteen tavoin) selitysmahdollisuuksia!

Pystynen kirjoitti:(Mariksi nämä tosin ovat indekšə ja kandekšə, omituisesti n:llisiä. Olen miettinyt joskus, olisiko tämä mahdollisesti alkuperäisempi tola, ja nämä olisi sitten vain kansanetymologisesti väännetty yhden/kahden mukaisiksi.)

- mitä kansanetymologia tarkoittaa?
- jos "alkuperäinen" on jotain, niin mistäköhän voisi objektiivisesti tietää sen alkuperäisen ja ketkä ja miten ovat vääntäneet? Ns. todennäköisyydet nykyisten kielisukulaisalueiden nykyisten puhuttujen kielten painopistealueiden perusteella? Alueellinen jakauma?

Saimaa äänteelisesti viittaisi samaan juureen kuin saame, saami, suomi, shäme, häme, ...
Mahdollista saamelaisen väestön aikaisempaa asutusaluetta Saimaaan alueella on voinut muualla ollut väestö kutsua itselleen tarkoituksenmukaisella tavalla. "Shämemaa"-nimityksellä (tai jotain sinnepäin) edellistä silloin tarkoittava ilmaus vuosituhansienkin, ainakin useiden satojen, aikana on voinut muuntua viralliseksi saimaa-sanaksi viimeistään hoono-soomi eller inte alls-suomi-kirjoitusauktorisoidun viskaali(e)n toimesta.

Vempele kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:AP kuvastaa hyvin eräitä kansanetymologian perusteita: kielessä oletetaan olevan "kantasanoja" jotka ovat säilyneet kautta aikain muuttumattomana, ja toisaalta "johdossanoja" jotka voivat olla paitsi normaaleja johdoksia, myös kantasanojen yhdistelmistä epäsäännöllisesti kuluneita, typistyneitä tai vääristyneitä.

- AP?
- olen suhtaumiseltani etymologiaankin individualisti - en ota välttämättä kaikkea vanhaa annettua lopullisena totuutena, mutta tiedeorientoitunneena pyrin pysyttäytymään ns. näyttöön perustuvassa suhtautumisessa

"Alkuperäinen postaus/postaaja".
Vanhoille "annetuille" näkemyksille usein on olemassa kaikenlaistakin näyttöä, mutta se ei suinkaan ole välttämättä välittömästi ilmeistä. Usein todistusaineistoa pitää lähteä kaivelemaan sukukielistä: virosta, vepsästä, saamesta, udmurtista…

Vempele kirjoitti:en tosin tarkoittanutkaan ed. kirjoitustani muukksi kuin viittelliseksi ja mahdollisesti ajatuksia herättäväksi kimmokkeeksi

Saahan sitä herätellä toki.

Vempele kirjoitti:- eikö useasti sanan alkuperäistä muotoa kannata hakea sanan nykyisten taivutusmuotojen antamien viitteiden perusteella?

No tietysti. Jos tämä oli kysymyksesi, niin voin antaa aivan välittömästi suomen lukusanojen perinteisesti oletetut varhaiskantasuomalaiset asut:
*ükti
*kakti
*kolmi
*neljä
*viiti
*kuuti
*śeiććen
*kakteksa
*ükteksä
*kümmen

Tästä listasta voisi esittää monia pieniä muunnelmia sen mukaan, minkä täsmällisen vaiheen haluaa esittää, ja miten uskoo erilaisten muutosten ajoittuvan toistensa suhteen (esim. oliko sanan viisi alkukonsonantti yhä *w eikä /v/?)

Vempele kirjoitti:kun ammoisista ajoista on todennäköisesti lukumääriä luettu ottamalla ensin vasemman käden sormet kämmen itseäpäin peukalosta alkaen ja viiden täytyttyä siirytty uuteen käteen oikean käden peukaloon "ku uus", ja siitä eteenpäin.

Ei ole itsestään selvää. Yhtä hyvin on voitu siirtyä vasemmasta pikkusormesta oikeaan pikkusormeen ja lopettaa oikeaan peukaloon. Entä mitä "kuin" tai "kun" tekee tässä? Jos jokin on "kuin uusi", sehän tarkoittaa korjattua eikä suinkaan oikeasti uutta.

Vempele kirjoitti:Nykysuomen sanathan eivät tietenkään ole tämäntyyppisissä vanhoissa ilmauksissa säilyneet vuosituhansia muuttumatta, mutta on todennäköistä että "jotain on jonnekin jäänyt".

Ehkä. Mutta riimipari uusi - kuusi on ikävä kyllä sellaiseksi päätynyt vasta suhteelisen myöhään. Esim. komissa nämä ovat /vɨĺ/ (выль) ja /kvať/ (квать), unkarissa új ja hat. Mm. nämä osoittavat, että kuudessa on ollut *t jo alun perin, kun taas uudessa on ollut kantauralin "palataalispirantti" *ď. Niitä ei siis voi yhdistää yhdeksi kantavartaloksi.

Vempele kirjoitti:Useimmat elleivät lähes kaikki ovat rakenteistaankin johtuen, esim. monimutkainen ja hankalahko äänteellinen kokonaisuus, pyrkineet "entropian lain" mukaisesti muuntumaan kohti äänteellistä energiaminimiä, tosin jotkut varmaankin entropiaa uhmaten komplisoituen.

Kielitieteessä ei ole mitään "entropian lakia" joka veisi sanoja kohti "äänteellistä energiaminimiä". Äänteellinen energiaminimi kaikille ääntämyksille on "öö", mutta jotain energiaa on pakko käyttää ihan jo sitä varten jos sanat haluaa erottaa toisistaan. Sanoissa on normaalisti edelleen paljon sellaista "jämäinformaatiota" mikä ei ole täydellisen välttämätöntä. Smn klthn vj mlk hvn mmrt vjkk jttjs kjkk vklt snjst kknn pjs, tai vastaavasti kaikka korkaiki kaikki kakak kokkokakkik ykkekkä ka kakakka kokkokakkikka kukek k:kka?

Vempele kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:(Mariksi nämä tosin ovat indekšə ja kandekšə, omituisesti n:llisiä. Olen miettinyt joskus, olisiko tämä mahdollisesti alkuperäisempi tola, ja nämä olisi sitten vain kansanetymologisesti väännetty yhden/kahden mukaisiksi.)

- mitä kansanetymologia tarkoittaa?

Tyypillisesti joko sitä, että sanan muoto väännetään toisen, hieman samaa merkitsevän sanan tapaiseksi, tai että sen merkitys mukautetaan lähemmäksi toista samalta kuulostavaa sanaa, koska puhujat uskovat niillä olevan jotain tekemistä keskenään.

Ensimmäisestä esiintyy hyvinkin usein esimerkkejä lukusanoissa. Esim. kaksi vaikuttaa aikaisemmalta muodoltaan olleen kakta (koska saamessa se on eri vartalotyyppiä kuin yksi), josta sitten olisi laskiessa väännetty sarja *ükti, *kakta asuun *ükti, *kakti. Tai, luulajansaamessa on seiska väännetty, todennäköisesti kuutosen vaikutuksesta, k:lliseksi: guhtta, giehtja '6, 7'. (Pohjoissaamessa edelleen guhtta, čieža. Lue: /kuhtta/, /tšietša/.)

Toisesta hyvä esimerkki on verbi surra. Tämä on aiemmin tarkoittanut (ja niinkin lähellä kuin virossa edelleen tarkoittaa) 'kuolla', kuten näemme esim. johdoksesta surma. Mutta kun meille on ruotsista on lainattu sanat suru, surku, niin vanha verbikin on tämän jälkeen muuttanut merkitystään.

Vempele kirjoitti:- jos "alkuperäinen" on jotain, niin mistäköhän voisi objektiivisesti tietää sen alkuperäisen ja ketkä ja miten ovat vääntäneet? Ns. todennäköisyydet nykyisten kielisukulaisalueiden nykyisten puhuttujen kielten painopistealueiden perusteella? Alueellinen jakauma?

Niin, täydellistä objektiivisuutta ei voi saavuttaa (on tyytyminen siihen, että pienennetään virhemarginaalia), eikä täydellistä alkuperäisyyttä (vain vaihe vaiheelta aikaisempia historian vaiheita). Mutta ehkä yleispätevin periaate tässä on: kun listataan erilaisia sanojen muotoja, niin on syytä katsoa mille piirteille voitaisiin löytää hyvä selitys uudennoksena. Tässä nimenomaisessa tapauksessa: jos olisi aikanaan laskettu tyyliin *ükti, *kakta… *inteksä, *kanteksa, niin tässä olisi hyvin voitu ruveta uudellenmuotoilemaan jälkimmäisiinkin yhtymää *kt eikä *nt.

Tämä ei siis tarkoita, että en uskoisi sanoilla olevan jotain yhteistä juurta — mutta jotkut sanojen osat voivat olla muinaisia päätteitä eivätkä suinkaan alkuperäinen osa vartaloa.

Tästä jatkoesimerkkinä: 'yksi' on ersäksi /vejke/ (вейке), mokšaksi /fkä/ (фке); pohjoismansiksi taas /akʷ/ (акв). Näissä ei ole mitään t-ainesta ollenkaan, ja sen puute ei ole odotuksenmukaista. Koska mordvalla ja mansilla ei ole juuri mitään erityistä tekemistä keskenään, joudumme olettamaan, että pikemmin alkuperäistä vartaloa on vain osa *ük-, ja tähän on myöhemmin mm. suomessa liitetty t:llinen pääteosa.

Vempele kirjoitti:Saimaa äänteelisesti viittaisi samaan juureen kuin saame, saami, suomi, shäme, häme, ...
Mahdollista saamelaisen väestön aikaisempaa asutusaluetta Saimaaan alueella on voinut muualla ollut väestö kutsua itselleen tarkoituksenmukaisella tavalla. "Shämemaa"-nimityksellä (tai jotain sinnepäin) edellistä silloin tarkoittava ilmaus vuosituhansienkin, ainakin useiden satojen, aikana on voinut muuntua viralliseksi saimaa-sanaksi viimeistään hoono-soomi eller inte alls-suomi-kirjoitusauktorisoidun viskaali(e)n toimesta.

Ei viittaa. Viskaaleilla, suomea osaamattomillakaan, ei ole tapana viskoa ylimääräisiä kirjaimia sanoihin ilman syytä. Päin vastoin tälläisten käsissä sanat useammin pikemmin typistyisivät, jos olisivat jotain tehdäkseen. Muuallakaan suomen kielen sanoihin ei missään ilmesty i-diftongeja ilman syytä.

Pelkkä muutaman konsonantin samankaltaisuus ei ole riittävä syy väittää kahta sanaa samankantaisiksi. Suomen kielessähän on vaikka kuinka paljon sanoja, joissa on sanan alussa /s/ ja sanan sisällä /m/, esim. samea, sammio, sammal, sauma, seimi, sima, soma, soimata, sumu…

Toisekseen Saimaahan ei ole maata vaan vettä. On luultavasti vain sattumaa, että siinä esiintyy äännejono /maa/. Muoto-oppia ja sen historiaa tuntien, on luultavampaa että siinä on tapahtunut jokin samaa laatua oleva typistyminen kuin esim. sanoissa *harmaga > harmaa, *ehtago > ehtoo, *vapada > vapaa.

Tämä nyt taas on ilman mitään tietoa esitetty kysymys: Kotinurkilta löytyy maa alueeseen viittaava Saimaa, jonka olen aina olettanut olevan = "sadin maa".

Onko sadin niin vanha pyytöväline / sana että voisi Saimaan selittää? Olkoonkin että Saimaa nykyisin on järven nimi, niin onhan sen ympäristössä, jollain nurkalla voinut olla "Sain maa". Nimi sitten on siirtynyt järven nimeksi vaikkapa hieman eri kielisten alettua nimittämään järveä.

jussipussi kirjoitti:Tämä nyt taas on ilman mitään tietoa esitetty kysymys: Kotinurkilta löytyy maa alueeseen viittaava Saimaa, jonka olen aina olettanut olevan = "sadin maa".

Onko sadin niin vanha pyytöväline / sana että voisi Saimaan selittää? Olkoonkin että Saimaa nykyisin on järven nimi, niin onhan sen ympäristössä, jollain nurkalla voinut olla "Sain maa". Nimi sitten on siirtynyt järven nimeksi vaikkapa hieman eri kielisten alettua nimittämään järveä.

Onko missään tietoa, miltä ajalta sana Saimaa on?
Sen eri osilla on omat nimensä. Ukonvesi, Päähkeenselkä, Louhivesi, Yövesi, Luonteri, Lapvesi...
Carta Marinassa 1500-luvun alussa ei ole Saimaa-nimeä lainkaan. Saimaan nimenä oli Musta järvi, Lacus Niger.

jussipussi kirjoitti:Tämä nyt taas on ilman mitään tietoa esitetty kysymys: Kotinurkilta löytyy maa alueeseen viittaava Saimaa, jonka olen aina olettanut olevan = "sadin maa".

Onko sadin niin vanha pyytöväline / sana että voisi Saimaan selittää? Olkoonkin että Saimaa nykyisin on järven nimi, niin onhan sen ympäristössä, jollain nurkalla voinut olla "Sain maa". Nimi sitten on siirtynyt järven nimeksi vaikkapa hieman eri kielisten alettua nimittämään järveä.

Niin, periaatteessahan Saimaan nimi voisi tosiaan tulla sen liepeillä olevan maa-alueen nimestä, vaikkei se taidakaan kovin uskottavaa olla. Saimaa kokonaisena järvistönä on tietääkseni saanut nimensä Etelä-Karjalan puoleisesta suuresta vesialueesta. Taipalsaaresta löytyy Saimaanniemi melko läheltä ulappaa ja Saimaanharju aivan kunnan keskustan ranta-alueella.

Jos vesialue olisi ollut aiemmin muodossa Saimaanvesi, niin lähtösana voisi olla myös saimas.

Vertailun vuoksi, Inarista löytyy Saima-njarga (njarga=niemi).

Vempele kirjoitti:- yhdeksän ja kahdeksan viitteet "yhtä"- ja "kahta"-sanoihin ovat loogisestikin aikamoiset. Tosiaan, kun ammoisista ajoista on todennäköisesti lukumääriä luettu ottamalla ensin vasemman käden sormet kämmen itseäpäin peukalosta alkaen ja viiden täytyttyä siirytty uuteen käteen oikean käden peukaloon "ku uus", ja siitä eteenpäin. Nykysuomen sanathan eivät tietenkään ole tämäntyyppisissä vanhoissa ilmauksissa säilyneet vuosituhansia muuttumatta, mutta on todennäköistä että "jotain on jonnekin jäänyt". Useimmat elleivät lähes kaikki ovat rakenteistaankin johtuen, esim. monimutkainen ja hankalahko äänteellinen kokonaisuus, pyrkineet "entropian lain" mukaisesti muuntumaan kohti äänteellistä energiaminimiä, tosin jotkut varmaankin entropiaa uhmaten komplisoituen. Jaakon tulkinta nykyisten suomenkielisten lukusanojen äänteellisten merkitysten vähyyksistä tai olemattomuuksista sukukieliin viitaten ole ollenkaan riittävä. Jaakko? Lisää objektiivisia ja neutraaleja (vaihtoehtoisiakin selityksiä tieteen tavoin) selitysmahdollisuuksia!

Kantauralissa on ollut jokin muu kuin puhdas 10-järjestelmä; kantaindoeuroopassa sellainen sen sijaan on ollut. Esim. 5-10-järjestelmä tarkoittaa sitä, että lukusanoille 1-5 on omat sanansa, mutta nimitykset luvuille 6-9 muodostetaan joko viiteen lisäten tai kymmenestä vähentäen. Kahdeksan ja yhdeksän selitykset viittaavat jälkimmäisen kaltaiseen lukujärjestelmään. Näistä on kansantajuista juttua suomennetussa ja uralilaisten kielten osalta jatketussa (prof. Ulla-Maija Kulosen osio uralilaisista lukusanoista) kirjassa Lukujen historia (toim. Graham Flegg).

Tieteelliseltä kannalta on ongelmallista selittää sanoja suomen kielen sisällä merkitysaasinsilloin toisista sanoista. Sukukielten todistus on tärkeämpi ja uskottavampi, ja niiden perusteella lukusanat olivat jo kantauralissa erillisiä sanoja.

aikalainen kirjoitti:

jussipussi kirjoitti:Tämä nyt taas on ilman mitään tietoa esitetty kysymys: Kotinurkilta löytyy maa alueeseen viittaava Saimaa, jonka olen aina olettanut olevan = "sadin maa".

Onko sadin niin vanha pyytöväline / sana että voisi Saimaan selittää? Olkoonkin että Saimaa nykyisin on järven nimi, niin onhan sen ympäristössä, jollain nurkalla voinut olla "Sain maa". Nimi sitten on siirtynyt järven nimeksi vaikkapa hieman eri kielisten alettua nimittämään järveä.

Niin, periaatteessahan Saimaan nimi voisi tosiaan tulla sen liepeillä olevan maa-alueen nimestä, vaikkei se taidakaan kovin uskottavaa olla. Saimaa kokonaisena järvistönä on tietääkseni saanut nimensä Etelä-Karjalan puoleisesta suuresta vesialueesta. Taipalsaaresta löytyy Saimaanniemi melko läheltä ulappaa ja Saimaanharju aivan kunnan keskustan ranta-alueella.

Jos vesialue olisi ollut aiemmin muodossa Saimaanvesi, niin lähtösana voisi olla myös saimas.

Vertailun vuoksi, Inarista löytyy Saima-njarga (njarga=niemi).

"Sain" alkuisia sanoja, joissa todennäköisenä alkuperänä on ilmeisesti nimenomaan sadin löytyy karttapaikasta aika paljon. Sain, saim alkuisia vesistön nimiä ei löydy sitten Saimaata ja sen johdoksia lukuunottamaata ollenkaan. Voi silti olla samanlaista sattumaa, kuin Pystynen tuossa aiemmin kuvailee maa:n osalta, kuten monet muutkin toisiaan muistuttavat nimet ja sanat.

E. Sofia kirjoitti:Onko missään tietoa, miltä ajalta sana Saimaa on?
Sen eri osilla on omat nimensä. Ukonvesi, Päähkeenselkä, Louhivesi, Yövesi, Luonteri, Lapvesi...
Carta Marinassa 1500-luvun alussa ei ole Saimaa-nimeä lainkaan. Saimaan nimenä oli Musta järvi, Lacus Niger.

Sokkeloinen järvi, on hyvinkin voinut saada varsin myöhään yhteinäistävän Saimaa nimen. Järvellä on varmaankin monta erilaista osan nimeä sokkeloisuutensa ja laajuutensa takia. Olisi mielestäni aivan loogista, että Saimaa nimenä on syntynyt vasta, kun jollekin / joillekin on hahmottunut koko vesistöalueen koko ja yhtenäisyys. Esimerkiksi Suur-Saimaa on varmasti melko tuore nimitys. Samoin Saimaa voi olla myös yllättävän nuori nimitys, jolloin tuo sadin nimen alkuperänä ei ehkä aivan mahdoton olisikaan.

Somerolla on Arimaa niminen järvi. Onko tästä nimestä kenelläkään mitään tietoa. Miksi maa on sielläkin järven nimenä vaiko taas sattumaa?