Muinainen Suomi

Etelä-Pohjanmaalla 'puro' on lähes tuntematon. Sen tilalla käytetään 'luoma'-sanaa.

Kartassa u-kirjaimella alkavia puroja. Muillakin kirjaimilla tuli vastaavan näköisiä. Osumia tuli yleishaulla liikaa, joten valitsin tähän U-kirjaimen summassa.



Vastaava u-haku ojille:



Ja luoma-alkuisille paikoille


Melko tarkka alueajako kaikilla. Mielenkiintoisia havaintoja Fagukselta, Sumulta ja perttimp:ltä.

Kiitos kartoista, jussipussi.
Joo, jokaisella nimeämismallilla on oma aikaan ja paikkaan sidottu levinneisyytensä, ja niiden perusteella voi jäljittää heimojen muinaisia nautinta-alueita. Etymologisista sanakirjoista voisi kartoittaa noiden sanojen levinneisyyttä lähisukukielissä.

Jaska kirjoitti:Kiitos kartoista, jussipussi.
Joo, jokaisella nimeämismallilla on oma aikaan ja paikkaan sidottu levinneisyytensä, ja niiden perusteella voi jäljittää heimojen muinaisia nautinta-alueita. Etymologisista sanakirjoista voisi kartoittaa noiden sanojen levinneisyyttä lähisukukielissä.

SSA:
- oja on yhteisitämerensuomalainen.
- puro tunnetaan murteista muualla paitsi lounaassa; lisäksi karjalasta, KKS:n mukaan harvakseltaan aunukseen asti.
- luoma tunnetaan E-Pohjanmaalta, samakantaisia johdoksia myös Keski-Pohjanmaalta ja Pohjoismurteista. Virossa on mahdollinen murrevastine ("joenmutka"), mutta tämä voi myös kuulua toisen, apajaa tarkoittavan luoma-sanan yhteyteen (oletan että myös esim. rautatieseisake Espoossa on näitä). Myös luulajansaamessa ja mahdollisesti pohjoissaamessa on vastineet.

Äkkiseltään voisi houkuttaa olettaa luoman olevan lainaa saamesta, mutta tälle onkin sen sijaan balttilainen lainaetymologia. Puro on aika selvästi uusi tulokas, varmaankin juuri onomatopoeettinen.