Muinainen Suomi

Hiljttain menetti Kokemäki naapurikuntansa Kullaan, joka liitettiin Ulvilaan. Mielenkiintoinen sana tuo Kullaa. Arvelisin sen tulevan vanhemmasta muodosta Kullas, esimerkiksi Padasjoella on Kullasvuori. Lisäksi Kullaanvuori löytyy ainakin Nokialta ja Raisiosta, vai oliko se Ruskosta.

Sana saattaisi olla yhteydessä skandinaavisten kielten sanaan kulle (tms), joka merkitsee kukkulaa (vrt Oslon lähellä oleva Holmenkollen). Vilkaisin Hellqvistin etym. sanakirjaan, ja yllätyksekseni en löytänytkään sieltä mitään -as-loppuista muinaiskielistä sanaa lähtökohdaksi suomen kullas-muodolle. Onko siis as-pääte liitetty sanaan suomessa? Mitenkähän Suomalainen paikannimikirja asian selittää?

Kalevanserkku kirjoitti:Hiljttain menetti Kokemäki naapurikuntansa Kullaan, joka liitettiin Ulvilaan. Mielenkiintoinen sana tuo Kullaa. Arvelisin sen tulevan vanhemmasta muodosta Kullas, esimerkiksi Padasjoella on Kullasvuori. Lisäksi Kullaanvuori löytyy ainakin Nokialta ja Raisiosta, vai oliko se Ruskosta.

Sana saattaisi olla yhteydessä skandinaavisten kielten sanaan kulle (tms), joka merkitsee kukkulaa (vrt Oslon lähellä oleva Holmenkollen). Vilkaisin Hellqvistin etym. sanakirjaan, ja yllätyksekseni en löytänytkään sieltä mitään -as-loppuista muinaiskielistä sanaa lähtökohdaksi suomen kullas-muodolle. Onko siis as-pääte liitetty sanaan suomessa? Mitenkähän Suomalainen paikannimikirja asian selittää?

Sen mukaan Kullaa-nimiä tunnetaan asumus- ja pellonniminä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.

Ruotsin etymologinen sanakirja pitää kulla-sanaa johdoksena sanasta kull(2) 'pyöreä laki tms.', jolle se taas antaa germaanisen lähtövartalon *kulna-. Siihen sitten tulee perusmuodossa se *-z, tosin Köbleriltä löytyy kantagermaanin sana sittenkin ll:llisenä: *kullaz '(vuoren)huippu'.

SKESin mukaan tämä olisikin todennäköinen pohjalaisen murresanan kullas 'laki, mäki, törmä' lähtömuoto. Ilmeisesti sana on siis tunnettu aiemmin laajemmaltikin, mutta lounaassa säilynyt vain paikannimissä.

Ei Kokemäki menettänyt naapuriaan, siellä he ovat edelleen. He nyt vaan ottavat ulvilalaisten mielipiteet paremmin huomioon kuin aiemmin tekivät, kunnallisissa asioissa. Edelleenkään he eivät välitä kokemäkiläisten mielipiteistä sen koomin, kunnallisissa asioissa. Kokemäen pienet ympyrät eivät aiheuta väreitä kullaalaisten suuriksi kasvaneissa ympyröissä, enää.

Kullaa, kukkula tai törmä. Siis olisiko alkuasutus sellaisella paikalla tai olisiko Kullaan nimeämishetken tärkeällä paikalla sellainen maastonnimi? Senhän voisi vieläkin löytää, koska Kullaa ei ole kasvanut ja peittänyt menneisyyden jälkiään yhtä tehokkaasti kuin kaupungit. Onko ehdotuksia?

Kokemäen vanhempi nimi on Kumo. Senkin merkitys on ristiriitainen, kahtainen. Ei kuitenkaan yhtä helppo tarkistaa kuin Kullaa.

hunninko62 kirjoitti:Kullaa, kukkula tai törmä. Siis olisiko alkuasutus sellaisella paikalla tai olisiko Kullaan nimeämishetken tärkeällä paikalla sellainen maastonnimi? Senhän voisi vieläkin löytää, koska Kullaa ei ole kasvanut ja peittänyt menneisyyden jälkiään yhtä tehokkaasti kuin kaupungit. Onko ehdotuksia?

En tiedä, missä päin entistä Kullaan pitäjää on ollut se alkuperäinen Kullaa, joka on antanut nimensä koko kunnalle. Jos se on ollut esimerkiksi sillä ruukkialueella, jota nykyään sanotaan Leineperiksi, on helppo yhdistää Leineperi (<Kleineberg 'pieni vuori') kukkulaa yms. tarkoittavaan kullas-sanaan. Toki erilaisia pieniä maankohoumia löytyy muualtakin entisen Kullaan alueelta.

Nokian Kullaanvuori

http://www.akseli.tampere.fi/nokia/yhteiso/kullaa.htm

Kalevanserkku kirjoitti:

hunninko62 kirjoitti:Kullaa, kukkula tai törmä. Siis olisiko alkuasutus sellaisella paikalla tai olisiko Kullaan nimeämishetken tärkeällä paikalla sellainen maastonnimi? Senhän voisi vieläkin löytää, koska Kullaa ei ole kasvanut ja peittänyt menneisyyden jälkiään yhtä tehokkaasti kuin kaupungit. Onko ehdotuksia?

En tiedä, missä päin entistä Kullaan pitäjää on ollut se alkuperäinen Kullaa, joka on antanut nimensä koko kunnalle. Jos se on ollut esimerkiksi sillä ruukkialueella, jota nykyään sanotaan Leineperiksi, on helppo yhdistää Leineperi (<Kleineberg 'pieni vuori') kukkulaa yms. tarkoittavaan kullas-sanaan. Toki erilaisia pieniä maankohoumia löytyy muualtakin entisen Kullaan alueelta.

Kullaan kunta on saanut nimensä Kullaan seurakunnasta, joka juontuu 1700-luvulta. Seurakunnat ovat yleensä saaneet nimensä siitä kylästä, maatilasta tai maastokohteesta, jonka lähelle kirkko on rakennettu. Nimen alkuperän etsintä kannattaa siis aloittaa kirkon luota.

Kirkon vieressä virtaava Joutsijoki on alajuoksullaan nimellä Kullaanjoki. Se tosin voi olla nimetty ylävirran suunnassa olevan kunnan mukaan.

Keravalla on Kulloontie (ja nyt kun tarkistan, itse Kulloo (Kullo) löytyy Porvoon kupeesta). Onkohan tässä suomenruotsin murre, jossa *-a on säilynyt ja normaalisti päätynyt -å:ksi, vai yksinkertaisesti yhdyssana "mäkijoki"?

Karttahaun mukaan nimiainesta kullas* ja kullaa* löytyy tasaisesti Oulujoelta Lounais-Suomeen ja Kokemäenjoelta Kymijoelle. Käytännössä siis länsisuomalaisen murteen vaikutusalueella.

Jos kullas on lainattu germaaneilta ja tarkoittaa tietyn tyyppistä mäkeä, niin sana on omaksuttu varmaankin silloin, kun länsisuomalainen kantaväestö asui vielä alkukodissaan suppealla alueella länsirannikolla, ja oppi yhdistämään tämän sanan tietyn näköisiin mäkiin. Levittäytymisen jälkeenhän lainaaminen olisi ollut myöhäistä, kun uudet paikat olisi jo ehditty nimeämään toisin.

Jos länsisuomalaisten levittäytyminen on alkanut ajanlaskun alkuvuosisatoina, niin lainaus ajoittuu viimeistään sinne. Toivottavasti tämä istuu germaanin ajoituksiin, muuten on jotain pielessä.

PS.
Samankaltaisuutta: Kukkula-kullas. Germaanin *kulna(z), Kullas-kullaan, kunnas-kunnaan. Paikannimissä samaksi saattaisi vääristyä jopa kulta-kullan.

Pystynen kirjoitti:Keravalla on Kulloontie (ja nyt kun tarkistan, itse Kulloo (Kullo) löytyy Porvoon kupeesta). Onkohan tässä suomenruotsin murre, jossa *-a on säilynyt ja normaalisti päätynyt -å:ksi, vai yksinkertaisesti yhdyssana "mäkijoki"?

Suomalaisen paikannimikirjan mukaan nimi sisältää todennäköisesti ruotsalaisen sanan kulla 'kukkula', ja loppuvokaali selittyisi äänteellisellä mukautumisella(?).

Aikalainen kirjoitti:Karttahaun mukaan nimiainesta kullas* ja kullaa* löytyy tasaisesti Oulujoelta Lounais-Suomeen ja Kokemäenjoelta Kymijoelle. Käytännössä siis länsisuomalaisen murteen vaikutusalueella.

Jos kullas on lainattu germaaneilta ja tarkoittaa tietyn tyyppistä mäkeä, niin sana on omaksuttu varmaankin silloin, kun länsisuomalainen kantaväestö asui vielä alkukodissaan suppealla alueella länsirannikolla, ja oppi yhdistämään tämän sanan tietyn näköisiin mäkiin. Levittäytymisen jälkeenhän lainaaminen olisi ollut myöhäistä, kun uudet paikat olisi jo ehditty nimeämään toisin.

Jos länsisuomalaisten levittäytyminen on alkanut ajanlaskun alkuvuosisatoina, niin lainaus ajoittuu viimeistään sinne. Toivottavasti tämä istuu germaanin ajoituksiin, muuten on jotain pielessä.

Ihan hyvältä kuulostaa. Kullaa-elementti lienee yleistetty taivutusvartalosta kuten paikannimissä aika ajoin käy, koska niitä taivutetaan yleensä paikallissijoissa. Pitkä aa joka tapauksessa kertoo h:n (< *z) kadosta, eli sama kullas-sana on taustalla.

Luoteisgermaanin muutos *z > r on tapahtunut viimeistään ennen kansainvaellusajan alkua (noin 400 jaa.), joten se antaa sanan lainautumiselle aivan saman takarajan (terminus ante quem) kuin länsimurteiden (muinaishämeen) leviäminenkin.

aikalainen kirjoitti:Karttahaun mukaan nimiainesta kullas* ja kullaa* löytyy tasaisesti Oulujoelta Lounais-Suomeen ja Kokemäenjoelta Kymijoelle. Käytännössä siis länsisuomalaisen murteen vaikutusalueella.

Jos kullas on lainattu germaaneilta ja tarkoittaa tietyn tyyppistä mäkeä, niin sana on omaksuttu varmaankin silloin, kun länsisuomalainen kantaväestö asui vielä alkukodissaan suppealla alueella länsirannikolla, ja oppi yhdistämään tämän sanan tietyn näköisiin mäkiin. Levittäytymisen jälkeenhän lainaaminen olisi ollut myöhäistä, kun uudet paikat olisi jo ehditty nimeämään toisin.

Jos länsisuomalaisten levittäytyminen on alkanut ajanlaskun alkuvuosisatoina, niin lainaus ajoittuu viimeistään sinne. Toivottavasti tämä istuu germaanin ajoituksiin, muuten on jotain pielessä.

PS.
Samankaltaisuutta: Kukkula-kullas. Germaanin *kulna(z), Kullas-kullaan, kunnas-kunnaan. Paikannimissä samaksi saattaisi vääristyä jopa kulta-kullan.

Kenraalimajuri Hägglund kysyi luutnantti Aarne Juutilaiselta: "Kestääkö Kollaa?". Tähän Juutilainen oli vastannut: "Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan."
Kolla löytyy jopa Norjasta ja siihen liittynee myös monille tuttu Holmenkollen. Kuitenkin itsepäisesti vedätän taas omaan pussiin, kunnes se on Ernesto (Spanish version) Hemingwayn (Vanhus ja meri) jättimäinen kala, josta oli vain ruoto tallella kotosatamassa haikalojen syötyä sen lihakset pitkän matkan aikana.

Ludovicon lupacan kielen sanakirjassa vuodelta 1612 kukkula ja mäki on colla ja kolla. ja meille mielenkiintoisimman Kolla-heimon lukusana yksi on viron uksi. Kolla-heimossa on pesunkestävää burjaattien, mongolien ja Kiinan (Tarim?) N1c1-haploa. Kolla kolla on lupakassa vuoristo ja kukkulan & mäen synonyymi siellä on vit** sivulla 744 merkityksessä 'punta del cerro' eli kukkulan ja mäen huippu.
En ota kantaa sanan alkuperästä.