Muinainen Suomi

Jatketaan täällä...

aikalainen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Samoin Eura-niminen pikkusaari tulee todennäköisimmin siitä hiekkaista niemeä tai saarta merkitsevästä muinaisruotsin sanasta, mutta tämä ei muuta sitä, että Eura-niminen joki tulee silti edelleen todennäköisemmin kantagermaanin jokea merkitsevästä sanasta kuin muinaisruotsin ihan vääränlaista maastonkohtaa merkitsevästä sanasta.

Ei se 'eyrr' ole automaattisesti vääränlainen. Voisit toimia yhtä fiksusti kuin kielitieteilijä Aikio mella-sanan kanssa, eli tutkia ensin paikannimen vastaavuutta maastoon. Pitäisi katsoa, onko Eurajoen suupuolella ollut silloisilla rannankorkeuksilla sopivaa (hiekkaista / soraista / kivistä) huomiota herättävää rantaa tai saarta tai lahdenpoukaman satamapaikkaa, joka voisi toimia nimeämisen motiivina. Vasta sen jälkeen sinulla olisi edellytyksiä arvioida tämän selityksen luotettavuutta.

Hyvä pointti! Periaatteessa olisi mahdollista, että ensin olisi nimetty Eura 'Hiekkasaari', ja sitten nimi olisi siirtynyt viittaamaan koko jokeen: Eurajoki 'Hiekkasaarijoki'. Nimeämismotiivi selittyisi uskottavasti niin, jos kyseinen hiekkasaari olisi sijainnut joessa senaikaisen rantaviivan tienoilla niin että se olisi nähty mereltä tultaessa ensimmäisenä ja siitä olisi tunnistettu mikä joki on kyseessä. Ehdottomasti selvittämisen arvoinen asia!

aikalainen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Hyvä kuitenkin, että purit viestissä eri tapauksia auki. Tavoitteeni on vain tuoda esiin, että germaaniselityksiin ei kannata lukkiutua. Se antaa vapautta etsiä entistä parempia muinaisselityksiä, jotka selittävät monta asiaa ilman että niitä (hieman liioitellen) väkisin pakotetaan hyväksymään sankka germaaniväestö Järvi-Suomen hauho-paikoille saakka.

Hauho- ja Houha-nimissä on se hyvä puoli, että ne eivät muistuta mitään suomen kielen sanaa. Asutusniminä vierasperäisyyskään ei todista vieraasta kieliyhteisöstä, mutta maastoniminä todennäköisemmin todistaa.

Hauho on myös niitä Vahtolan listaamia etunimiä, joten sitä voi verrata lainasanaan. Jos hauho/houha on järven nimi, eikä se ole johdos läheisen talon tai kylän nimestä, ja jos siihen selkeästi liittyy jokin korkeus (esim. vesistöreitin ylin järvi), niin se lisää selityksen luotettavuutta.

Juuri näin.

P.S. Eurajoen tienoilla maa kohoaa arviolta 4 mm vuodessa, eli 40 cm vuosisadassa, eli 4 m vuosituhannessa. Kantaskandinaavin kaudella siis suunnilleen koko se alue, joka jää 5 m korkeuskäyrän alapuolelle, oli merenlahtea. Joen suu oli siis suunnilleen Vuojoen kartanon kohdalla. Sen länsipuolella sijaitseva Karimäki oli siihen aikaan pieni saari joensuun edustalla. Sille ei ole merkitty kalliota, joten se olisi saattanut olla hiekkainen saari siihen aikaan. Tosin kari-sanan esiintyminen nimessä viittaisi kivisyyteen...

Selitys on siis mahdollinen. Se vaatii kuitenkin enemmän mutkia, esim. nimen siirtymisen saaresta jokeen, kuin kantagermaaninen selitys, eikä siksi ole yhtä uskottava. Myöskään äänteellisesti tämä ei ole yhtä selkeä ja moitteeton vaihtoehto, koska Eura edellyttäisi lähtöasua *eyra; en osaa nyt ulkoa sanoa, oliko kantagermaanisen asun *aurja(z) 'hiekkainen niemi' (<-- *aura- 'hiekka') ja kantaskandinaavin asun *eyrr välissä juuri tuollaista vaihetta... Eli säilyikö toisen tavun vokaali vielä sen jälkeen kun ensitavun diftongi muuttui j-umlautin vaikutuksesta?

Joka tapauksessa kyllä tämä joennimelle uskottavammalta kuulostaa kuin henkilönnimiperustainen selitys, eli kakkossijalle arvotan tässä käsitellyn vaihtoehdon.

Vähän "tärkeämpi" tuolloinen saari Eurajoen suun lähellä olisi tämä mäennyppylä (Linnamäki), jossa sijaitsi myöhemmin Liinmaan linna (Vreghdenborch), ehkä jo 1200-luvulta. Saarella oli strateginen sijainti Eurajoen ja Lapijoen suiden välillä.



Ehkä tällä saarella on ollut aikaisemminkin jokin tärkeä asema jokien liikenteen hallinnassa ja liittyisi tärkeän asemansa kautta joen nimeämiseen.

Tämä saaren (karin, särkän, eyrrin) joelle antama nimi tuntuu jotenkin vähän kaukaa haetulta vaihtoehdolta, mutta kaikki heikommat vaihtoehdot pitää tietenkin sulkea ulos jäytämästä mieltä ... miksi joku karipahanen voisi olla niin tärkeä, että sen mukaan nimettäisiin koko joki.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Niin ja sen Lapijoen sulla olisi se (ehkä saamenkielinen) Orjasaari, jota tyrkytän joka väliin, kunnes joku kielimies kommentoi sitä:


Voiko se liittyä millään muotoa johonkin eura-sanan vanhempaan muotoon?
*oarjē ->orja <--- > eura
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
luvlie -> luvia

Eurajoen vierestä rannikolta pohjoiseen löytyisi Luvia-niminen paikkakunta. Tuli vain mieleen kun näin tämän Pystysen kommentin:

Saamen *oarjē voitaisiin näppärimmin ehkä kääntää "suunta Jäämeren rannikkoa vastapäivään". Merkitys 'etelä' löytyy vain Ruotsin puolelta, sen sijaan pohjoissaamen oarji onkin länsi, ja turjansaamen vɨə´rjel peräti pohjoinen. Vastaavasti muutkin ilmansuuntien nimet kääntyvät myötäpäivään:
eteläsaame luvlie- 'itä-' ~ ruijansaame lulli 'etelä'
eteläsaame noerhte 'pohjoinen' ~ ruijansaame nuorti 'itä'
pohjoissaame davvi Ruotsin puolella 'länsi', Ruijan puolella 'pohjoinen'

Voisiko eteläsaamen tapainen kieli olla näissä nimeäjänä?

orja (*oarjē) viittaisi etelään ja luvia (luvlie) tarkoittaisi pohjoista
...ja Eurajoen suu siinä välissä

taisi mennä liian monimutkaiseksi...



edit. Sekoitin rivit.

luvlie

tarkoittaa eteläsaameksi 'itä' (eikä pohjoinen kuten edellä väitin)
ruijansaamksi 'etelä'

oerjē

voi olla:
Ruotsin puolella 'etelä'
pohjoissamessa 'länsi'
turjanssamessa 'pohjoinen'

Tässä ketjussa Kalevanserkku pohdiskeli Eurajokeen aikaisemmin kuuluneen Luvian Pinkjärvi-nimen alkuperää:
viewtopic.php?f=24&t=1122

Voisiko Pinka ja Eura olla samojen/samankaltaisten/-kielisten ryhmien nimittämiä? Tässä tulee vain aivomyrskyilyn yhteydessä kaikennäköistä mieleen, kun yksi nimi johtaa toiseen...

Jaska kirjoitti:Periaatteessa olisi mahdollista, että ensin olisi nimetty Eura 'Hiekkasaari', ja sitten nimi olisi siirtynyt viittaamaan koko jokeen: Eurajoki 'Hiekkasaarijoki'. Nimeämismotiivi selittyisi uskottavasti niin, jos kyseinen hiekkasaari olisi sijainnut joessa senaikaisen rantaviivan tienoilla niin että se olisi nähty mereltä tultaessa ensimmäisenä ja siitä olisi tunnistettu mikä joki on kyseessä. Ehdottomasti selvittämisen arvoinen asia!

Tuota... Eikös jokien nimeämissyteemi ole usein mennyt niin, että laskujoki nimetään sen ison järven mukaan, josta joki lähtee. Esim. Oulujoki <- Oulujärvi, jolle ovat tyypillisiä vyöryvät hiekkatörmät (nimi saamesta, näin muistan nimen selitetyn 1980-luvun puolivälissä kirjoitetussa Kainuun maakuntahistoriassa).
Nythän se yläpuolinen vesistö on Pyhäjärvi, eli pitäisi ajatella, että se olisikin ollut alunperin Eurajärvi.

Pyhäjärvellä näyttää olevan monennäköisiä hiekkaisia ja kivikkoisia rantoja, kuten tämä esite kertoo:

"Erityisesti järven itäranta on karikkoinen ja siellä sijaitsee suurin osa saarista. ... Pyhäjärven ”karut kirkasvetiset järvet” luontotyypin
edustavuus on erinomainen, paitsi järven pohjoisosassa, jossa edustavuus on merkittävä."

Alueen maaperä selviää kätevästi GTK:n karttapalvelusta:
http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html

Arvokkain luontokohde näyttää olevan Harolanlahden natura-alue, joka on aivan Eurajoen niskalla. Siellä on lehtoja ja rautakautisia kalmistoja. Ympäristön paikannimistä huomio kiinnittyi tähän Harolaan ja viereiseen tilakeskukseen Patrakkaan... muistuttavat kovasti Liperin/ Polvijärven seudun Harilaa (<- Hariton?)ja Ilomantsin Patrikkaa..?

Minun huomioni taas kiinnitti Eurajoen Köylypolvi, joki siis polveilee köylyissä.

Minä mietiskelin seudun Turajärveä, joka myös laskee vetensä Eurajokeen. Tura- ja Eura-sanoissa olisi 3/4 kirjaimista samoja ja niiden järjestyskin on sama, mutta muuten ne eivät taida sopia yhteen.

Kiukaisten Köylypolvea näkee joskus kirkonkirjoissa muodossa Köyliöpolvi. Näillä paikkeilla sijaitsee Köyliönjoen ja Eurajoen "T-risteys". Köyliönjoki, jonka alku on Köyliönjärvessä, virtaa tässä kohtaa idästä/pohjoisesta kiemurrellen Harolan kylän (eri Harola kuin Pyhärven rannalla oleva samanniminen paikka) kautta ja Eurajoki yhtyy siihen etelän suunnasta. Eurakoski ja Eura jäävät yläjuoksun suuntaan. Joen nimi on tämän yhtymiskohdan jälkeen Eurajoki.


Seutukunnalla on useita saamelaisia tai näihin viittaavia nimiä:
Neittamo, Saamijärvi, Lappi...

Miten tarkasti Euran ja lähiseutujen "pienemmät" paikannimet lienee tutkittu? Eura nimen erikoisuuden takia luultavasti on tutkittu, mutta mikä etymologia on Kauttualla (Kauchtua), Nuoranteella (Nuorante), Vaaniilla, Vahella, Souppaalla (Soupas), Sorkkisilla (Sorkkinen)? Nämä kaikki ovat Euran vanhimpien kylien nimiä. Eura-alkuisia nimiä alueella on jonkinlaisena kaarena mereltä (Äyräkari), Eurajoen kautta Euramäelle, Eurakoskelle, Euraniitylle, Euran suolle ja Euravalkamaan. Varsinais-Suoen takamailta löytyy vielä pari Euraa, mutta ne lienevät myöhempiä uudisasutusnimiä.

Jaska kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Ei se 'eyrr' ole automaattisesti vääränlainen. Voisit toimia yhtä fiksusti kuin kielitieteilijä Aikio mella-sanan kanssa, eli tutkia ensin paikannimen vastaavuutta maastoon. Pitäisi katsoa, onko Eurajoen suupuolella ollut silloisilla rannankorkeuksilla sopivaa (hiekkaista / soraista / kivistä) huomiota herättävää rantaa tai saarta tai lahdenpoukaman satamapaikkaa, joka voisi toimia nimeämisen motiivina. Vasta sen jälkeen sinulla olisi edellytyksiä arvioida tämän selityksen luotettavuutta.

Hyvä pointti! Periaatteessa olisi mahdollista, että ensin olisi nimetty Eura 'Hiekkasaari', ja sitten nimi olisi siirtynyt viittaamaan koko jokeen: Eurajoki 'Hiekkasaarijoki'. Nimeämismotiivi selittyisi uskottavasti niin, jos kyseinen hiekkasaari olisi sijainnut joessa senaikaisen rantaviivan tienoilla niin että se olisi nähty mereltä tultaessa ensimmäisenä ja siitä olisi tunnistettu mikä joki on kyseessä. Ehdottomasti selvittämisen arvoinen asia!
-----
P.S. Eurajoen tienoilla maa kohoaa arviolta 4 mm vuodessa, eli 40 cm vuosisadassa, eli 4 m vuosituhannessa. Kantaskandinaavin kaudella siis suunnilleen koko se alue, joka jää 5 m korkeuskäyrän alapuolelle, oli merenlahtea. Joen suu oli siis suunnilleen Vuojoen kartanon kohdalla. Sen länsipuolella sijaitseva Karimäki oli siihen aikaan pieni saari joensuun edustalla. Sille ei ole merkitty kalliota, joten se olisi saattanut olla hiekkainen saari siihen aikaan. Tosin kari-sanan esiintyminen nimessä viittaisi kivisyyteen...

Selitys on siis mahdollinen. Se vaatii kuitenkin enemmän mutkia, esim. nimen siirtymisen saaresta jokeen, kuin kantagermaaninen selitys, eikä siksi ole yhtä uskottava. Myöskään äänteellisesti tämä ei ole yhtä selkeä ja moitteeton vaihtoehto, koska Eura edellyttäisi lähtöasua *eyra; en osaa nyt ulkoa sanoa, oliko kantagermaanisen asun *aurja(z) 'hiekkainen niemi' (<-- *aura- 'hiekka') ja kantaskandinaavin asun *eyrr välissä juuri tuollaista vaihetta... Eli säilyikö toisen tavun vokaali vielä sen jälkeen kun ensitavun diftongi muuttui j-umlautin vaikutuksesta?

Joka tapauksessa kyllä tämä joennimelle uskottavammalta kuulostaa kuin henkilönnimiperustainen selitys, eli kakkossijalle arvotan tässä käsitellyn vaihtoehdon.

Nyt sulla on hyvä draivi päällä.

Se 'eyrr' taisi olla muinaiselta merkitykseltään ensijaisesti 'kivinen niemi', mutta kai myös hiekkainen tai sorainen sekä saari.

Sama selitysvaihtoehto sopisi varmaankin myös Aurajoelle, vaan uudemmasta kielimuodosta.

Jos 'eyrr' olisi lainattu imsuun , niin eikös sinne jokin loppuvokaali olisi joka tapauksessa lisätty.

Vanhaa rantaviivan paikkaa voi etsiä Karttapaikan maastokartalta, joka näyttää korkeuskäyrät 5 metrin portaissa. Eurajoen seudulla maankohoaminen näyttäisi olevan nettiselauksen perusteella noin 5 mm vuodessa eli 5m/vuosituhat. (Putkosen aiemmin linkkaamassa kuvassa maannousu oli oletettu noin 50% vauhdikkaammaksi.)

Korkeuskäyrien ja vuosien suhde on oheisessa taulukossa.

korkeus......vuosi
20m...........2000 ekr
15m...........1000 ekr
10m...........0
5m.............1000 jkr
0m.............2000 jkr

Etsittävänä on joen nimeämisen kannalta sopiva kivinen tai sorainen niemi tai saari.

Jaska, mitkäs olivat ne ajoitukset germaanikielen vaiheille ... ee>aa taisi olla 500 ekr ... koskas se eyrr-ajanjakso oli ... entäs aurr-ajanjakso ?

putkonen kirjoitti:Vähän "tärkeämpi" tuolloinen saari Eurajoen suun lähellä olisi tämä mäennyppylä (Linnamäki), jossa sijaitsi myöhemmin Liinmaan linna (Vreghdenborch), ehkä jo 1200-luvulta. Saarella oli strateginen sijainti Eurajoen ja Lapijoen suiden välillä.

Tuo saari oli kai merkittävämpi, etenkin jos löytyisi jotain arkeologisia varustuksen jälkiä. Vaikka olikin muutaman kilometrin merellä joen silloiselta suulta.

putkonen kirjoitti:Niin ja sen Lapijoen sulla olisi se (ehkä saamenkielinen) Orjasaari, jota tyrkytän joka väliin, kunnes joku kielimies kommentoi sitä:

Voiko se liittyä millään muotoa johonkin eura-sanan vanhempaan muotoon?
*oarjē ->orja <--- > eura

En näe oikein mitään mahdollisuutta äänteellisesti linkittää noita.

putkonen kirjoitti:Eurajoen vierestä rannikolta pohjoiseen löytyisi Luvia-niminen paikkakunta. Tuli vain mieleen kun näin tämän Pystysen kommentin:

Saamen *oarjē voitaisiin näppärimmin ehkä kääntää "suunta Jäämeren rannikkoa vastapäivään". Merkitys 'etelä' löytyy vain Ruotsin puolelta, sen sijaan pohjoissaamen oarji onkin länsi, ja turjansaamen vɨə´rjel peräti pohjoinen. Vastaavasti muutkin ilmansuuntien nimet kääntyvät myötäpäivään:
eteläsaame luvlie- 'itä-' ~ ruijansaame lulli 'etelä'
eteläsaame noerhte 'pohjoinen' ~ ruijansaame nuorti 'itä'
pohjoissaame davvi Ruotsin puolella 'länsi', Ruijan puolella 'pohjoinen'

Voisiko eteläsaamen tapainen kieli olla näissä nimeäjänä?

Luvia-nimen alkuperä on Suomalaisen paikannimikirjan mukaan epäselvä, mitään uskottavaa selitystä ei ole esitetty; *Luvijoki tms. vaihtoehdoissakin jää auki, mikä se "luvi" oikein olisi. Suomesta sitä ei osata selittää, joten katse pitää kääntää muihin kieliin... Tuohon saamen sanaan en osaa ottaa kantaa, paitsi ettei se äänteellisesti ole kauhean hyvä vastine. Yhteissaamelaisesta sanastosta ei löydy sen parempia, ei myöskään kantagermaanin sanaston L-sanoista. Nimihän voi tietysti palautua lähdekielen sananalkuiseen konsonanttiyhtymään kuten SL- tai KL-.

Mocadam kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Periaatteessa olisi mahdollista, että ensin olisi nimetty Eura 'Hiekkasaari', ja sitten nimi olisi siirtynyt viittaamaan koko jokeen: Eurajoki 'Hiekkasaarijoki'. Nimeämismotiivi selittyisi uskottavasti niin, jos kyseinen hiekkasaari olisi sijainnut joessa senaikaisen rantaviivan tienoilla niin että se olisi nähty mereltä tultaessa ensimmäisenä ja siitä olisi tunnistettu mikä joki on kyseessä. Ehdottomasti selvittämisen arvoinen asia!

Tuota... Eikös jokien nimeämissyteemi ole usein mennyt niin, että laskujoki nimetään sen ison järven mukaan, josta joki lähtee. Esim. Oulujoki <- Oulujärvi, jolle ovat tyypillisiä vyöryvät hiekkatörmät (nimi saamesta, näin muistan nimen selitetyn 1980-luvun puolivälissä kirjoitetussa Kainuun maakuntahistoriassa).

Joo, yleistä on ainakin jokien ja järvien nimitysten yhteenliittyvyys, tosin sen ei tarvitse olla ajallisesti ikuista, koska toisen nimi on voinut vaihtua ilman että toisen nimi vaihtuu. On siis teoriassa voinut olla Pyhäjärvi ja -joki tai Eurajärvi ja -joki tai jotain ihan muuta...

mikko kirjoitti:Miten tarkasti Euran ja lähiseutujen "pienemmät" paikannimet lienee tutkittu? Eura nimen erikoisuuden takia luultavasti on tutkittu, mutta mikä etymologia on Kauttualla (Kauchtua), Nuoranteella (Nuorante), Vaaniilla, Vahella, Souppaalla (Soupas), Sorkkisilla (Sorkkinen)? Nämä kaikki ovat Euran vanhimpien kylien nimiä. Eura-alkuisia nimiä alueella on jonkinlaisena kaarena mereltä (Äyräkari), Eurajoen kautta Euramäelle, Eurakoskelle, Euraniitylle, Euran suolle ja Euravalkamaan. Varsinais-Suoen takamailta löytyy vielä pari Euraa, mutta ne lienevät myöhempiä uudisasutusnimiä.

Hyvä kysymys. Suomalainen paikannimikirja:
- Kauttua: yhdistetty germaaniseen *gaut-sanueeseen, josta mm. götalaisten heimon nimi tulee. Myös henkilönnimissä tätä elementtiä on esiintynyt, mikä tietysti sopisi kylän "perustajalle". Koivulehto on esittänyt sanan *gauton 'notko jonka läpi virtaa vesiuoma'.

- Nuorante: (ei käsitellä.)
- Vaanii: (ei käsitellä.)
- Vahe: (ei käsitellä.)
- Soupas: (ei käsitellä.)
- Sorkkinen: perustuu talonnimeen, johon mahdollisesti liittyy liikanimi Sorkka.
- Äyräkari: (ei käsitellä.)

aikalainen kirjoitti:Se 'eyrr' taisi olla muinaiselta merkitykseltään ensijaisesti 'kivinen niemi', mutta kai myös hiekkainen tai sorainen sekä saari.

Joo, skandinaavissa vielä niemi, mutta ainakin suomenruotsissa myös saari (hiekkaa ja kiveä).

aikalainen kirjoitti:Sama selitysvaihtoehto sopisi varmaankin myös Aurajoelle, vaan uudemmasta kielimuodosta.

Putkonen tätä siellä jossain ehdottikin, mutta pikemminkin vanhin asu olisi lähin.
Kantagermaanissa oli *aura- 'muta, hiekka' (> kantaskand. *aurr) ja siitä on vain skandinaavissa johdettu *aurja-/*aurii- 'hiekkainen niemi' (kantaskand. *eyrr). Länsiskandinaavissa nämä diftongit ovat pysyneet erillään (norjassa au ja öy), mutta standardiruotsissa langenneet yhteen ö:ksi.

Auran selittämisessä tuosta sanasta on se ongelma, että se voisi tulla vain kantasanasta 'hiekka' eikä johdoksesta 'hiekkainen niemi', koska -rj-yhtymä oli olemassa ja olisi lainattu sellaisena. Tai jos toisen tavun vokaali oli *ii, siitäkään ei oikein tulisi a:ta.

Se on sitten eri sana se kantagermaanin *ēϸrā 'suoni; vesisuoni, joki'. Se kehittyi asuun *ēϸrō ja luoteisgermaaniin asuun *āϸrō, ja edelleen kantaskandinaaviin asuun *æδr.

Tämä kannattaa ladata koneelle: kantagermaanin sanakirja, jonka alussa vielä germaaninen äännehistoria!
http://www.bulgari-istoria-2010.com/Rec ... k_dict.pdf

Kaikki "helpot" lainasanat on löydetty jo sata vuotta sitten (arka, arpi jne.), mutta hankalampia voi yhä olla löydettävissä.

aikalainen kirjoitti:Jos 'eyrr' olisi lainattu imsuun , niin eikös sinne jokin loppuvokaali olisi joka tapauksessa lisätty.

Totta. Jostain vaiheesta lähtien aina nykysuomeen saakka "ylimääräinen" vokaali oli aina i, mutta jossain vaiheessa se on saattanut olla a:kin; en muista ulkoa esimerkkejä, mutta muistelen sellaisiakin sanoja esitetyn.

Tosin jos lähtöasu oli noin etuvokaalinen, silloin olettaisi laina-asua **Eyrä eikä Eura. Nimenomaan nimen e-a-kombinaatio (joka ilmestyi keskikantasuomen aikana) viittaa siihen, että lainaoriginaalissa oli tämä sama kombinaatio. Sen ehdon täyttää vain tuo Euran 'joki'-selitys.

Vaikka kehitys olisi mennyt *aurja- > *eyrja- > *eyr-, olisi Euran selittämisessä silti ongelmana tuo *rj-yhtymä; tai jos se olikin *aurii- > *eyri-, niin silloin toisen tavun vokaali ei täsmää.

aikalainen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Vanhaa rantaviivan paikkaa voi etsiä Karttapaikan maastokartalta, joka näyttää korkeuskäyrät 5 metrin portaissa. Eurajoen seudulla maankohoaminen näyttäisi olevan nettiselauksen perusteella noin 5 mm vuodessa eli 5m/vuosituhat. (Putkosen aiemmin linkkaamassa kuvassa maannousu oli oletettu noin 50% vauhdikkaammaksi.)

Korkeuskäyrien ja vuosien suhde on oheisessa taulukossa.

korkeus......vuosi
20m...........2000 ekr
15m...........1000 ekr
10m...........0
5m.............1000 jkr
0m.............2000 jkr

Etsittävänä on joen nimeämisen kannalta sopiva kivinen tai sorainen niemi tai saari.

Juuri näin.

aikalainen kirjoitti:Jaska, mitkäs olivat ne ajoitukset germaanikielen vaiheille ... ee>aa taisi olla 500 ekr ... koskas se eyrr-ajanjakso oli ... entäs aurr-ajanjakso ?

- Myöhäiskantaskandinaavin vaihe alkoi arviolta noin 600 jKr. jälkeen: *aurr, *eyrr ja *æδr.
- Luoteisgermaania ja varhaiskantaskandinaavia ei ole helppo erottaa, joten vuosisadat ajanlaskun alun molemmin puolin mentiin asuissa: *aura-, *aurja-/*aurii-(?) ja *āϸrō-.
- Sitä ennen vika sana oli *ēϸrō ja sitä ennen (pronssikauden lopulla?) *ēϸrā.

Jaska kirjoitti:Luvia-nimen alkuperä on Suomalaisen paikannimikirjan mukaan epäselvä, mitään uskottavaa selitystä ei ole esitetty; *Luvijoki tms. vaihtoehdoissakin jää auki, mikä se "luvi" oikein olisi. Suomesta sitä ei osata selittää, joten katse pitää kääntää muihin kieliin... Tuohon saamen sanaan en osaa ottaa kantaa, paitsi ettei se äänteellisesti ole kauhean hyvä vastine.

Etymologisissa lähteissä kuten UEW ollaan sitä mieltä, että saamen "Jäämereltä sisämaahan" tai paremmin alun perin ehkä "kohti Pohjanlahtea"-ilmansuuntasana tulisi lyhyemmästä *luwV-vartalosta ("luvela"), ja olisi samaa sanuetta kuin esim. pohjoismansin /luj/ 'joen alajuoksu'. Tämä näyttäisi ihan kivalta selitykseltä. Vaikea vaan sanoa, olisiko kyse saamen vai itämerensuomen kautta tulleesta sanasta.

Savosta ja Kainuusta löytyy myös komea määrä Luvelahtia ja Luveniemiä ja pari muuta Luve-paikannimeä (hajaosumia myös pohjoisessa Keski-Suomessa ja Pielisen seudulla). Voisivat tosin olla ihan vain lude- tai luode-sanojen paikallisvariantteja. En havainnut äkkiselaamalta niissä mitään selvää vesistörakenteellista kuviota.

Kiitos Jaskalle Kauttuan etymologiasta. Tuo Äyräkari (eli eurakari) on mahdollisesti se eyrr-juttu, josta on keskusteltu. Se sijaitsee nykyisin mantereella, suunnilleen vastapäätä muinaista Vredenborchia Eurajoen toisella puolella, eli sopivalla paikalla ollakseen se (hiekkainen?) kari. Noista Euran kylien nimistä pohdin lähinnä sitä, viittaisiko niissä mikään (Kauttuan lisäksi) germaaniperäisyyteen. Muista Euran vanhoista nimistä tulee vielä mieleen Luistarin vanha kalmistoalue.

mikko kirjoitti:Kiitos Jaskalle Kauttuan etymologiasta. Tuo Äyräkari (eli eurakari) on mahdollisesti se eyrr-juttu, josta on keskusteltu. Se sijaitsee nykyisin mantereella, suunnilleen vastapäätä muinaista Vredenborchia Eurajoen toisella puolella, eli sopivalla paikalla ollakseen se (hiekkainen?) kari. Noista Euran kylien nimistä pohdin lähinnä sitä, viittaisiko niissä mikään (Kauttuan lisäksi) germaaniperäisyyteen. Muista Euran vanhoista nimistä tulee vielä mieleen Luistarin vanha kalmistoalue.

Hyvä huomio. Siinähän se.

mikko kirjoitti:Kiitos Jaskalle Kauttuan etymologiasta. Tuo Äyräkari (eli eurakari) on mahdollisesti se eyrr-juttu, josta on keskusteltu. Se sijaitsee nykyisin mantereella, suunnilleen vastapäätä muinaista Vredenborchia Eurajoen toisella puolella, eli sopivalla paikalla ollakseen se (hiekkainen?) kari. Noista Euran kylien nimistä pohdin lähinnä sitä, viittaisiko niissä mikään (Kauttuan lisäksi) germaaniperäisyyteen. Muista Euran vanhoista nimistä tulee vielä mieleen Luistarin vanha kalmistoalue.

Äyrä voisi teoriassa olla yksi lopputulema eyrr-sanasta, koska ey-diftongia ei suomessa ole (eu on se toinen mahdollisuus). Tosin ehkä vielä odotuksenmukaisempi olisi Öyrä, koska e ja ö ovat "samankorkuisia".

Kummankaanlaisia nimiä ei kuitenkaan karttapaikasta löydy... Äyräs-sanueeseen liittyviä ilmeisesti pelkästään, ja Äyräpää-nimet liittynevät Karjalaan. Itä-Suomessa on jokin omituinen Öyryvuori, ainoa laatuaan eikä voine liittyä tähän.

Karttapaikka ja gtk:n karttapalvelut löytää sen Eurakari-nimellä. Äyrä-muoto on ainakin Olavi Koiviston Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historiassa (osa I, 1966) sivuilla 8-9. Hän tosin uskoo, että alkuperäinen muoto on Eurakari ja Äyrä-muunnos tuoreempi versio.

mikko kirjoitti:Karttapaikka ja gtk:n karttapalvelut löytää sen Eurakari-nimellä. Äyrä-muoto on ainakin Olavi Koiviston Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historiassa (osa I, 1966) sivuilla 8-9. Hän tosin uskoo, että alkuperäinen muoto on Eurakari ja Äyrä-muunnos tuoreempi versio.

Okei. Joo, kartoissa on aina nykyversio, usein jopa "ylikorjattu" murteenmukaisesta asusta. Siksi vanhat tiedot nimen kirjoitusasusta ovat tärkeitä.

mikko kirjoitti:Kiitos Jaskalle Kauttuan etymologiasta. Tuo Äyräkari (eli eurakari) on mahdollisesti se eyrr-juttu, josta on keskusteltu. Se sijaitsee nykyisin mantereella, suunnilleen vastapäätä muinaista Vredenborchia Eurajoen toisella puolella, eli sopivalla paikalla ollakseen se (hiekkainen?) kari. Noista Euran kylien nimistä pohdin lähinnä sitä, viittaisiko niissä mikään (Kauttuan lisäksi) germaaniperäisyyteen. Muista Euran vanhoista nimistä tulee vielä mieleen Luistarin vanha kalmistoalue.

Suurennustasolla 12 Eurakarin se osuus, joka ylittää 5 m käyrän, on alle 100 m pituinen - iso toki silti saareksi. Mutta se Karimäki olisi lähempänä sen aikaisen joen suuta ja suurempi: 5 m käyrän ylittää noin 150 m alue, ja 7,5 m korkeuskäyränkin ylittää 50 m pituinen alue.

Eli mitä vanhempi nimi olisi, sitä epätodennäköisemmäksi Eurakari vaihtoehtona kävisi, koska se pienenee ja etääntyy jokisuusta. Vuoden 1000 jälkeen taas se on sitten aina suurempi ja lähempänä jokisuuta.