Muinainen Suomi

Again on pigs in Ancient Europe: The Fennic connection
https://www.academia.edu/32294247/Again ... connection

Esimerkkeinä on hyvin marginaalisia ja suppealevikkisiä 'sikaa' merkitseviä murresanoja, mutta toisaalta laajalevikkinen sanasto lienee ainakin suomen osalta jo pääosin pengottu. Tässä vaiheessa en ota kantaa rinnastusten uskottavuuteen, mutta yllättävän paljon mahdollisia vastineita (ei siis missään nimessä varmoja) kuitenkin löytyy. Osa niistä tullee kestämään kriittisen arvioinnin.

Johtopäätöskin on mielenkiintoinen: suoria uralilais-kelttiläisiä lainasanakosketuksia Pohjois-Euroopassa. Mutta tämä päätelmä tietysti seisoo tai kaatuu aineiston uskottavuuden mukana.

Kiitos linkistä. Hyllestedt kytkee sika-sanastoa Pitted Ware-vaiheen kontakteihin, mutta eikö uralin kuuluisi tässä vaiheessa olla vielä Volga-Kamalla? Littyykö sanasto siis parauralliin?

Hyllestedin jutuistahan oli foorumilla keskustelua aikaisemminkin.

En edelleenkään pidä tämän artikkelin kelttiläis-imsu-rinnastuksia kovin uskottavina. Jos mietitään vaikka *sukko-sanuetta, niin Hyllestedillähän on ongelmana, että kehitys *ti > *ci tapahtui säännöllisesti ainoastaan *i:n edellä, mutta ei *y:n tai *u:n. Toisaalta sananalkuinen *c ei säily affrikaattana karjalassa. Ei siis ole oikein uskottavaa, että karjalan čugu todistaisi kantasuomalaisesta variaatiosta *cika ~ *cuka, joka lainaselitystä varten tarvitaan, vaan tämä näyttää enemmän myöhäiseltä affektiiviselta lempinimeltä.

Ihan viime aikoina tietooni on myös tullut sellainen mielenkiintoinen etymologia (Kaczyńska 2014), että puolan dzik 'villikarju' (vastineita myös esim. ukrainassa) tulisi jo kantaindoeuroopasta, asusta *dʰīkos, ja olisi sukua mm. muinaiskreikan murresanalle σίκα 'sika', joka jo 1800-luvulla on havaittu erittäin hyvin suomen sanaa muistuttavaksi. Pelkkä rinnastus suomi-kreikka on vähän turhan pitkä matka, mutta slaavilaisten vastineiden perusteella näyttäisi luontevalta etymologialta, että *tika > *cika > sika on vanha baltoslaavilainen lainasana.

Tämän saman etymologian vanavedessä olen nykyään muuten lakannut uskomasta, että mordvan sanue (ersä tuvo, mokša tuva) olisi ims. sanan vastine. Suhde ims. i ~ mordva u ei itse asiassa täsmää, odotuksenmukainen *i-a-sanoissa olisi i ~ o (esim. sitoa ~ ersä sodoms). Arvelen, että tässä voisi pikemmin tulla kyseeseen yhteys turkkilaiskielten sanueeseen *toŋuz (esim. > tataari duŋyz): *ŋ > v takavokaalin jäljessä on mordvalaiskielissä sekä säännöllinen että kohtalaisen myöhäinen kehitys.

---

Oikein mielenkiintoinen kyllä sen sijaan on karju, karja -sanueen uusi etymologia (ilman muuta parempi kuin aikaisempi rinnastus germaanien 'armeija'-sanueeseen), ja mahdollisuus yhdistellä porsas-sanuetta turkkilaiskielten 'mäyrä'-sanueeseen.

Pystynen kirjoitti:Hyllestedin jutuistahan oli foorumilla keskustelua aikaisemminkin.

En edelleenkään pidä tämän artikkelin kelttiläis-imsu-rinnastuksia kovin uskottavina. Jos mietitään vaikka *sukko-sanuetta, niin Hyllestedillähän on ongelmana, että kehitys *ti > *ci tapahtui säännöllisesti ainoastaan *i:n edellä, mutta ei *y:n tai *u:n. Toisaalta sananalkuinen *c ei säily affrikaattana karjalassa. Ei siis ole oikein uskottavaa, että karjalan čugu todistaisi kantasuomalaisesta variaatiosta *cika ~ *cuka, joka lainaselitystä varten tarvitaan, vaan tämä näyttää enemmän myöhäiseltä affektiiviselta lempinimeltä.

Ihan viime aikoina tietooni on myös tullut sellainen mielenkiintoinen etymologia (Kaczyńska 2014), että puolan dzik 'villikarju' (vastineita myös esim. ukrainassa) tulisi jo kantaindoeuroopasta, asusta *dʰīkos, ja olisi sukua mm. muinaiskreikan murresanalle σίκα 'sika', joka jo 1800-luvulla on havaittu erittäin hyvin suomen sanaa muistuttavaksi. Pelkkä rinnastus suomi-kreikka on vähän turhan pitkä matka, mutta slaavilaisten vastineiden perusteella näyttäisi luontevalta etymologialta, että *tika > *cika > sika on vanha baltoslaavilainen lainasana.

Tämä viimeinen näyttää tosiaan uskottavammalta.

Pystynen kirjoitti:Tämän saman etymologian vanavedessä olen nykyään muuten lakannut uskomasta, että mordvan sanue (ersä tuvo, mokša tuva) olisi ims. sanan vastine. Suhde ims. i ~ mordva u ei itse asiassa täsmää, odotuksenmukainen *i-a-sanoissa olisi i ~ o (esim. sitoa ~ ersä sodoms). Arvelen, että tässä voisi pikemmin tulla kyseeseen yhteys turkkilaiskielten sanueeseen *toŋuz (esim. > tataari duŋyz): *ŋ > v takavokaalin jäljessä on mordvalaiskielissä sekä säännöllinen että kohtalaisen myöhäinen kehitys.

Tuokin on kyllä mahdollinen. Toisaalta mordvan ja itämerensuomen väliset lainasanat vaativat vielä penkomista, ja odotuksenmukaisesti o:n rinnalla olisi eri-ikäisissä sanoissa u, koska kantamordvassa o > u ja u > o (tuskin päikseen, vaan jompikumpi muutos on tapahtunut "kiertoreittiä"). Tällaisena lainasanana *tuva olisi sika-sanan täysin säännöllinen vastine; turkkilaissanueen viimeinen vokaali ja konsonantti puolestaan eivät täsmää, eikä *ŋ aina tuota mordvaan v:tä, toisin kuin *k.

Sika tarkoitti alunperin kaikkea metsästettyä/kalastettua lihaisaa syötävää.

esim
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sika
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siika
https://en.wikipedia.org/wiki/Sika_deer

magnus kirjoitti:Sika tarkoitti alunperin kaikkea metsästettyä/kalastettua lihaisaa syötävää.

esim
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sika
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siika
https://en.wikipedia.org/wiki/Sika_deer

Tälle ei taida kylläkään löytyä tieteellisiä perusteita.
Siika tulee SSA:n mukaan skandinaavista, esim. muinaisruotsissa se oli siiker.

Jaska kirjoitti:Toisaalta mordvan ja itämerensuomen väliset lainasanat vaativat vielä penkomista, ja odotuksenmukaisesti o:n rinnalla olisi eri-ikäisissä sanoissa u, koska kantamordvassa o > u ja u > o (tuskin päikseen, vaan jompikumpi muutos on tapahtunut "kiertoreittiä"). Tällaisena lainasanana *tuva olisi sika-sanan täysin säännöllinen vastine; turkkilaissanueen viimeinen vokaali ja konsonantti puolestaan eivät täsmää, eikä *ŋ aina tuota mordvaan v:tä, toisin kuin *k.

Mahdollista kai tämäkin. Tässä päästäisiin silti sikäli samaan tulokseen, että sika ei ole peräisin johtain suomen ja mordvan yhteisestä kantakielestä vaan jollakin lailla myöhäisempi.

Pystynen kirjoitti:Ihan viime aikoina tietooni on myös tullut sellainen mielenkiintoinen etymologia (Kaczyńska 2014), että puolan dzik 'villikarju' (vastineita myös esim. ukrainassa) tulisi jo kantaindoeuroopasta, asusta *dʰīkos, ja olisi sukua mm. muinaiskreikan murresanalle σίκα 'sika', joka jo 1800-luvulla on havaittu erittäin hyvin suomen sanaa muistuttavaksi. Pelkkä rinnastus suomi-kreikka on vähän turhan pitkä matka, mutta slaavilaisten vastineiden perusteella näyttäisi luontevalta etymologialta, että *tika > *cika > sika on vanha baltoslaavilainen lainasana.

Puolan 'dzik' lausutaankin sikamaisesti, sillä dz:lla merkattava äänne on suomalaiseen korvaan vähän ässän tapainen.

Pystynen kirjoitti:IOikein mielenkiintoinen kyllä sen sijaan on karju, karja -sanueen uusi etymologia (ilman muuta parempi kuin aikaisempi rinnastus germaanien 'armeija'-sanueeseen), ja mahdollisuus yhdistellä porsas-sanuetta turkkilaiskielten 'mäyrä'-sanueeseen.

Millainen se uusi etymologia nyt on?

Pystynen kirjoitti:IOikein mielenkiintoinen kyllä sen sijaan on karju, karja -sanueen uusi etymologia (ilman muuta parempi kuin aikaisempi rinnastus germaanien 'armeija'-sanueeseen), ja mahdollisuus yhdistellä porsas-sanuetta turkkilaiskielten 'mäyrä'-sanueeseen.

Mäyrä Metsäsika!

aikalainen kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:IOikein mielenkiintoinen kyllä sen sijaan on karju, karja -sanueen uusi etymologia (ilman muuta parempi kuin aikaisempi rinnastus germaanien 'armeija'-sanueeseen), ja mahdollisuus yhdistellä porsas-sanuetta turkkilaiskielten 'mäyrä'-sanueeseen.

Millainen se uusi etymologia nyt on?

Artikkelin kohdassa 2.3: kreikan χοίρος 'karju', albanian derr 'sika' < kantaie. *ǵʰorjos.

Pystynen kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Millainen se uusi etymologia nyt on?

Artikkelin kohdassa 2.3: kreikan χοίρος 'karju', albanian derr 'sika' < kantaie. *ǵʰorjos.

Maallikon silmiin *ǵʰorjos > 'karju' näyttää hyvältä. Sanan 'karja' juontuminen karjusta on merkityksen puolesta ehkä hieman keinotekoista, mutta eipä armeijakaan ole täydellinen.

Pystynen kirjoitti:IOikein mielenkiintoinen kyllä sen sijaan on karju, karja -sanueen uusi etymologia (ilman muuta parempi kuin aikaisempi rinnastus germaanien 'armeija'-sanueeseen), ja mahdollisuus yhdistellä porsas-sanuetta turkkilaiskielten 'mäyrä'-sanueeseen.

Joidenkin slaavikielten ja turkin mäyrät eli metsäsiat ovat saman tapaisia.
- turkki: porsuk
- puola: borsuk m.
- venäjä: барсук (barsuk)

Vertailuksi vielä liettuan porsas: paršas.