Muinainen Suomi

Pauli Rahkosen uudessa artikkelissa ehdotetaan, että Vöyri, Kyrö ja Ähtä-nimet (< *ätsä-) voisivat periytyä länsiuralilaisesta x-kielestä.
- Vöyri-nimi voisi liittyä myös Veuru-nimiin ja merjalaisalueen Vogra-nimiin.
- Kyrö(s)-nimet voisivat liittyä Arkangelin alueen Kïras-nimiin.
http://www.sgr.fi/susa/96/susa96rahkonen.pdf

Näin siis saamelaisten, itämerensuomalaisten ja germaanien lisäksi esitetään uusi mahdollinen etnisyys levänluhtalaisille ja käldamäkeläisille vesivainajille.

Jaska kirjoitti:Vöyri-nimi voisi liittyä myös Veuru-nimiin ja merjalaisalueen Vogra-nimiin.

Tuo Lappeenrannan Vouruvuori on myös hyvä löytö. Yandexin mukaan Vogra (/Vorga)-joki laskee muuten Jaroslavlin alueella Ilmajokeen (siis ильма), liekö sattuma?

Käldamäen muinaisnäyte muistuttaa perimältään jonkinlaista baltoslaavia, mistä tuli mieleeni Rahkosta mukaellen että nimellä Vöyri, < Vöyri-joki, voisi olla vastine nimessä Wegra, mm. joki ja asutus Masoviassa. Malli olisi siis kuten sanoissa kekri > köyri.

"According to the phonetic rules Finnish -öy- should be inherited from *-ök-/-ög- or *-öt-/-öd- or *-öw- (the vowel can also be *e) ; see e.g. Fi. dial. köyri/y/ä,keuri, keyri < *kekri (SMS s. v. kekri)."

https://journal.fi/susa/article/view/70231/31260

https://onomastica.ijppan.pl/index.php/ ... e/view/215

https://rcin.org.pl/ijp//Content/57735/ ... itczak.pdf

Vöyri-nimistö (myös esim. Vööri, aivan kuten kekri > köyri, kööri jne.) voisi liittyä vekara-tyyppisiin nimiin Suomessa ja lähialueilla, esimerkiksi Vekarus "järvi" ja Vekarusoja "joki tai puro" Rautjärvellä. Taustalla olisi siis mahdollisesti baltoslaavista lainattu sana *vVkra, esim. vekra. Kowalzyk-Heyman mainitsee mm. alueella, joka liittyy länsibalttilaiseen kumpuhautakulttuuriin (West Baltic Barrow Culture), nimen Wkra (myöhemmin Dziaÿdówka). Kehitystä kagra > kaura mukaellen sanaan perustuisi mahdollisesti myös Joutsan paikannimi Veurunpohja ja siihen liittyvän nykyisen Riihijärven aikaisempi nimi olisi saattanut siis olla Vekra tai Veuru. Lappeenrannan Vouravuori olisi taas ehkäpä saanut nimensä viereisestä Hounijoesta, jonka mahdollinen vanhempi nimi Vokra olisi saattanut rinnastua Jaroslavlin alueen Nerojärven viereiseen Vogra-jokeen, < *Vokra.

Kepsu muuten on aivan oikein ilmeisesti huomannut vekara-nimien olevan tavallisesti vesistönimiä, mutta epäilee niiden kuitenkin perustuvan varsijousen virityslaitteen vekara pohjalle.

VEKARALA
vekarala, vekarla. Wäckarilla by 1639 KA FR 1612: 589, Wäkräla by 1673 KA
9722: 1071v, Wäkrälläby 1680 KA 9738: 152v, Kålckala Wäckärilä med Jäkköi-
lä 1693 KA 9776: 175, Wäckaralla 1696 KA 9790: 650, Wäckrällä 1698 KA
9794: 176, Weckarla by 1699 KA kkk 15: 660, Wekarla, Wekarla ellr Sackula
1701 BAN (Tuutari, Hietamäki). − Vaikka eräät merkinnät viittaavat Väkkärä-
asuun, Vekarala on todennäköisesti alkuperäinen nimi. Tavallisesti vesistöni-
minä esiintyviin Vekara-paikannimiin sisältynee sana vekara ’jousi, koukku,
nuoli’ (Lönnr.).

https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkai ... gostat.pdf

Vöyrin Käldamäen vainaja on siis baltoslaavin oloinen ja kartalla vek(a)ra > vöyri-nimet näyttäisivät yhdistävän Pohjanmaan Kannaksen suuntaan. Kumpaan suuntaan vaikutus siis etenee? Vai, onko muuttoa tapahtunut sekä Pohjanmaalle että Suomenlahdelle, vaikka ainakin varhaisin slaavilainen paikannimistö Inkerin suunnalla näyttäisi olevan hieman nuorempaa kuin Käldämäen vainajan ajoitus.

Vologdan alueella näkyy olevan myös joki nimeltä Egra (< ?*vekra), joka voisi liittyä Jaroslavlin alueen Vogra-joen nimeen.

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%95%D0 ... 0%BA%D0%B0)?ysclid=ml0vt5qsda773769331

Vielä tämä Kepsulta:

"VEGARUS
Vegarus, Vegaruksenkylä. Wegaruxi byn 1618 KA 6045a: 58v, Weharus By
1631 KA 6125a: 141v, WägaRuss 1637 RA Ör, Wekarus 1692 KA 9772: 326,
Wegarus 1830 KA Vi 25: 1643v, Vegarus 1920 yk, kylä, Vegarus, Vegarusjärvi
(NAd), Vegarus järvi 1920 yk, järvi, Vegarusjoki, Vekarusjoki (NAd), Vegarus joki
1920 yk, joki (Suojärvi). ꟷ Uniikki nimi. Järvennimi on kantanimi, johon sisältyy
määriteosa vekara ’krokigt ting, pil, båge, spjutspets’ (Lönnrot) ja järvennimisuf-
fiksi -us. Muualla Vekarajärvi: Viljakkala (NAd), Vekara, Vekaranjärvi: Valkeala
(Kepsu 1990: 299). Ks. SP s.v. Vekaranjärvi, Vekaranniemi. Vrt. Voionmaa 1947:
267."

https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkai ... nnimet.pdf

Ja vielä Kepsu:

"VÖRÅ
vööru, vöör. Weru (ei ajoitusta), Wöro 1478, wære 1489, Wöre 1514, Veru 1539
(Huldén 2001: 388), Wörö S. 1546 KA 4534: 1, Vöro Sockn 1547 KA 4534a: 2,
Wöro Sochn 1650 KA 9130: 135, Wörå Socken 1845 KA Va: 347, Wörå 1920
yk, (kk), Vöyri 1920 yk, (kk), Vöyri (NAd), pitäjä, Vörå å (kk), joki, Vörsträsket
(kk), suo, Vörsmossen (kk), suo, Vörsåholmen (kk), mäki, Vörsåjukan (kk), pelto,
Lillvörsån (kk), Vörsån (kk), peltoja (Vöyri). ꟷ Pitäjännimen kantanimi on joen-
nimi. Samaan nimirypääseen kuuluu järvennimi Vörsträsket (paikka nyk. suota),
jonka suomenkielinen lähtöasu on epävarma. Kantanimen määritteenä voisi olla
sana vyöry (vrt. Vyörytörmä; Piippola: NAd) tai vieru (vrt. Iso Vierunjärvi; Riista-
vesi; NAd). Ks. Huldén ed, SP s.v. Vöyri."

https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkai ... nnimet.pdf

Alkuperäinen ajatus siitä, että Vöyrin taustalla olisi hydronyymi perustuen kentum-tyyliseen sanaan (v)eg(e)ra, josta jotain tyyliin *vekrV, vs. kantabaltoslaavin éźera "järvi," taitaa sittenkin olla huonompi vaihtoehto kuin mahdollisesti/ilmeisesti (ja siis samoin kuten kekrä > kekri) iranilaisperäinen ?*vekrä "koukku", vrt. sanskriitin vakrá "väännetty tjsp". IIsalmen hylätyn asuinpaikan nimi Vekrilä ja Rautavaaran talonimi Vekkeri voisivat viitata siihen, että ainakin varhaisessa karjalassa oli vielä käytössä sana (vekrä >) vekri "koukku". Monet Vekara-järvet ja lammet olisivat siis koukku-järviä, olipa nimeämisperuste ongenkoukku tai järvessa sijaitseva koukkumainen muoto. Sääksmäen Veuru "suo, pelto", olisi ilmeisesti jäänne sanan varhaisemmasta laajemmasta levikistä. Tämä suokin on hyvinkin saattanut olla aikaisemmin lampi tai pieni järvi.

Vöyrissä sijainnut järvi Vörsträsket, nykyinen suo, olisi siis mahdollisesti ollut *Vekrijärvi, josta *Vöyrijärvi. Järven muodosta on nykyään mahdotonta sanoa mitään, joten nimeämisperuste jää siltä osin auki.

Tuo näyttäisi olevan johdos, josta putoaa vartalon *n pois.

"From Proto-Indo-Iranian *wanč-, from Proto-Indo-European *wenk- (“to be bent or bowed”)"
https://en.wiktionary.org/wiki/%E0%A4%B ... D#Sanskrit

Jaska kirjoitti:Tuo näyttäisi olevan johdos, josta putoaa vartalon *n pois.

"From Proto-Indo-Iranian *wanč-, from Proto-Indo-European *wenk- (“to be bent or bowed”)"
https://en.wiktionary.org/wiki/%E0%A4%B ... D#Sanskrit

Ilmeisesti näin. Oli sitten totta tai ei, Vöyri nimenä ainakin periaatteessa ilmeisesti voitaisiin johtaa tältä pohjalta. Vöyrin viereisen Isokyrön muutamat väkkäri-nimet voisivat muuten olla myös jälkiä vanhemmasta vekri-kannasta.

EDIT samoin Savonlinna 1928 muoto Vekarisalo:



1950 muoto Vekarinlahti:

Vaikea kyllä nähdä, miten Vekara- tai Väkkärä-nimet voisivat äänteellisin perustein liittyä tuohon.

Jaska kirjoitti:Vaikea kyllä nähdä, miten Vekara- tai Väkkärä-nimet voisivat äänteellisin perustein liittyä tuohon.

Jos nyt yleensä oli olemassa sana vekri "koukku" (vrt. Iisalmen Vekrilä ja ainakin välillinen todistus nimistäkannoista veura- ja vöyri-), niin sen hata-ra tyylinen johdos olisi ilmeisesti adjektiivina vekera "koukkumainen", josta substantiivi vekara. Hattara "pieni pilvi" taas perustuu sanaan hatara. Joten, en itse näe miksi vekara ei voisi olla sanojen vekrä, vekri johdos.

Väkä, väkkärä-sanasto voi liittyä asiaan tai sitten ei. Sille esitetty germaaninen etymologia on aika epäuskottavan oloinen. Itse kuitenkin yhdistän sanan merkityksen jonkinlaiseen piikkiin, ei koukkuun. Esimerkiksi vanhanaikainen verkonmerkki väkkärä koostuu useaan suuntaan sojottavista kepeistä, joista joku jää aina näkymään pinnan yläpuolelle.

EDIT Multialla on muuten Vekurinlampi, -suo ja -joki sekä talot Vekuri ja Vekurinmäki, Hallissa järvi Vekuri ja Valkeakoskella kylä Vekuri.

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Vaikea kyllä nähdä, miten Vekara- tai Väkkärä-nimet voisivat äänteellisin perustein liittyä tuohon.

Jos nyt yleensä oli olemassa sana vekri "koukku" (vrt. Iisalmen Vekrilä ja ainakin välillinen todistus nimistäkannoista veura- ja vöyri-), niin sen hata-ra tyylinen johdos olisi ilmeisesti adjektiivina vekera "koukkumainen", josta substantiivi vekara. Hattara "pieni pilvi" taas perustuu sanaan hatara. Joten, en itse näe miksi vekara ei voisi olla sanojen vekrä, vekri johdos.

Veura-nimet eivät voi liittyä tähän, koska niissä on alkuperäinen takainen kombinaatio (< *e̮-a) eikä etinen (< *e-ä).

Jos vekri-sanasta johdettaisiin, siitä tulisi tietysti **vekre-rä. Ei äänteitä pudotella pois mielivaltaisesti. Hattara ei myöskään voi juontua säännöllisesti hatarasta. Jos sanoilla olisi etymologinen yhteys, tuo olisi vain epäsäännöllistä rönsyilyä. Mutta hattaralle on mahdollinen paraslaavilainen selitys.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Väkä, väkkärä-sanasto voi liittyä asiaan tai sitten ei. Sille esitetty germaaninen etymologia on aika epäuskottavan oloinen. Itse kuitenkin yhdistän sanan merkityksen jonkinlaiseen piikkiin, ei koukkuun. Esimerkiksi vanhanaikainen verkonmerkki väkkärä koostuu useaan suuntaan sojottavista kepeistä, joista joku jää aina näkymään pinnan yläpuolelle.

Äänteellisesti nämä ovat aivan liian kaukaisia.

Kinaporin kalifi kirjoitti:EDIT Multialla on muuten Vekurinlampi, -suo ja -joki sekä talot Vekuri ja Vekurinmäki, Hallissa järvi Vekuri ja Valkeakoskella kylä Vekuri.

Ei tunneta ilmiötä, jossa sana edustuisi sekä kaksitavuisena (vekri) että kolmitavuisena (vekuri). Lisäksi vekuri on takavokaalinen sana, kun taas vekri on etuvokaalinen (< *vekrä-j), joten ne eivät voi olla johtosuhteessa toisiinsa.

Kannattaa pysyä siinä "tiukimmassa" aineistossa, eli **vekri ~ Vöyri (tämä olisi mahdollinen murrevaihteluna).

Kumpikin esittämäsi indoeurooppalainen etymologia on kuitenkin mielenkiintoinen, eikä niitä voi tyrmätä suoralta kädeltä:

1. Vöyri < *veyri < *vekri < *vekrä-j
<-- Arkaaisen indoeuroopan *h₁éǵʰerom 'järvi' (vain alku-v ei täsmää)

2. Varhaiskantaindoiranilainen *vekrä 'koukku' > sanskriitin vakrá 'väännetty tjsp'
(tämä olisi täsmällinen lainasana, mikäli tuo johtotyyppi esiintyi jo niin varhaisessa indoiranissa)

Suurin heikkous liittyykin siihen, ettei mitään sanaa **vekri ~ **vöyri ole olemassa itämerensuomessa eikä ilmeisesti muissakaan haaroissa (tosin en ole itse käynyt läpi etäsukukielten sanakirjoja vastineita etsien; vastinehan ei olisi välttämättä tähän mennessä herättänyt kiinnostusta, kun itämerensuomessa ei sellaista sanaa esiinny). Olisiko ikivanha lainasana voinut säilyä pelkästään yhdessä länsisuomalaisessa paikannimessä?

Kirjataan nyt nämäkin muistiin:

Vekra tjsp.:

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%92%D0 ... a969391790

"Aikaisemmin jokea kutsuttiin nimellä Vekhra (Вехра). Hydronymissä on formantti -khra, joka vastaa suomalais-ugrilaista sanaa jakhr "järvi"[9].

Vygra:

https://lt.wikipedia.org/wiki/Vygra

"Joen nimi on johdettu sanoista vigrus ja vingrus ("kaareva")."

"Vihra (Vehra) on Sozh-joen oikea sivujoki. Nimelle on ehdotettu slaavilaista alkuperää, joka on johdettu sanoista vikhor (pyörretuuli), vortex (pyörretuuli) tai vekh (vehar), vehar (katko) [4, s. 53]. Liettuan hydronymiikassa puolestaan ​​kohtaamme nimen Vygris, jota A. Vanagas vertaa sanoihin Wingri/Wygra [24, s. 380]. Näin ollen voidaan jäljittää yhteys sanajuurten vingr-/vigr- (esim. liettua vingreti, latvia vingrot, preussilainen wī ik) ja perusverbin vengti välillä, mikä mahdollistaa kiemurteluun, piiloutumiseen ja leikkaamiseen liittyvän yleisen semanttisen merkityksen tunnistamisen [19, s. 528, 534; 20; 23, s. 734-735]. Lisäksi -kh- on graafinen heijastus murteellisesta aspiraatista -g- [10, s. 189, 219]."

Балтская гидронимия Поднепровья
Федченко Олег Дмитриевич
независимый исследователь, Брянск, Россия

https://e-postulat.ru/index.php/Postula ... /3354/3404

Jaska kirjoitti:Ei tunneta ilmiötä, jossa sana edustuisi sekä kaksitavuisena (vekri) että kolmitavuisena (vekuri).

Junttilan arvion mukaan sana (esimerkkinä sk hautra "rakkolevä" > hatra jne.) voi kuitenkin useaan otteeseen lainautuessan edustua kaksi ja kolmitavuisena, aiheeseen liittyen mahdollisesti siis esim. vekra ja vekara. Ja, jos hypoteettinen sana vekri liittyy koukkumaiseen muotoon, vekara on nyt kuitenkin myös koukku, joten toinen ilman toista asetelma tuntuu hieman hankalalta. Mihin -äj > i sanan kekri muodostamisen osalta oikeastaan mielestäsi muuten liittyy? Jos -äj on suffiksillinen muoto, mikä on perusmuoto? Vekrä, vekra?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suffiksi

Kinaporin kalifi kirjoitti:Junttilan arvion mukaan sana (esimerkkinä sk hautra "rakkolevä" > hatra jne.) voi kuitenkin useaan otteeseen lainautuessan edustua kaksi ja kolmitavuisena, aiheeseen liittyen mahdollisesti siis esim. vekra ja vekara.

Mistäs kielestä tuollainen hatra löytyy?

Kinaporin kalifi kirjoitti:Ja, jos hypoteettinen sana vekri liittyy koukkumaiseen muotoon, vekara on nyt kuitenkin myös koukku, joten toinen ilman toista asetelma tuntuu hieman hankalalta.

Vokaalisoinnultaan ja tavurakenteeltaan nuo sanat kuuluvat ihan eri luokkiin, vaikka niissä suomessa joitain samoja äänteitä näkyykin. Ei vain löydy keinoa yhdistää niitä uskottavasti toisiinsa.

Kinaporin kalifi kirjoitti: Mihin -äj > i sanan kekri muodostamisen osalta oikeastaan mielestäsi muuten liittyy? Jos -äj on suffiksillinen muoto, mikä on perusmuoto? Vekrä, vekra?

Alkuperäinen asu olisi *vekrä, ja *j-johtimen kanssa *vekräj olisi kehittynyt säännöllisesti *vekri-asuun. Jos sana olisi ollut alkuaan **vekri, sen pitäisi taipua **vekren. Tietysti kun itsenäisenä sanana se ei ole säilynyt, niin taivutuksesta ei olisi varmuutta, mutta Vöyri ainakin taipuu Vöyrin eikä **Vöyren, ja kumpaankin esittämääsi etymologiaan toisen tavun väljä vokaali sopii paremmin kuin *i.

Jaska kirjoitti:Mistäs kielestä tuollainen hatra löytyy?

Ks. *HATRA > sm haura:

https://blogs.helsinki.fi/santerijuntti ... nnos-1.pdf

"Kolmitavuisia muotoja Fries pitää myöhempinä lainoina ru murteista." ja "Kolmitavuiset muodot ovat joka tapauksessa myöhäistä ruotsalaislainaa."

Olet muuten itse tuonut esille myös muodon *kekra, joten en pitäisi mahdottomana että länsiuralilaisissa kieliyhteisöissä oli käytössä sekä muotoja *vek(V)ra ja *vekrä josta > vekri:

"1. Early Proto-Indo-Iranian loanwords (after the inteconsonantal *h > *i, *o > *ō in open
syllables, and *l > *r): A) *kečra ‘spindle’ (116), *kekra ‘ring-like, curved’ (118) || B)
*meti ‘honey, nectar’ (146), *pejma ‘milk’ (178; Holopainen 2023)."

https://www.alkuperasivusto.fi/Late_Pro ... Region.pdf

Toisaalta ja edelliseen liittyen kaksi myöhäisempää lainaa baltoslaavista on ehkäpä silti todennäköisin vaihtoehto. Liittyen ilmeisesti vanhempaan (vekrä > vekri) ja mm. jokeen, sekä Masovian Wegra ja Smolenskin Wehra < * Wegra joen niminä voisivat viitata joen koukerteluun, tässä jälkimmäinen:



Vöyrin vesihautauksen näyte oli jonkinlainen baltoslaavi, vaikka näytteen laatu ei ole paras mahdollinen. Vöyrissä tuskin asui jokin baltoslaavien ryhmä, mutta siellä saattoi asua ja ilmeisesti asuikin ryhmä, jolla oli tiiviit yhteydet baltoslaavin puhujiin. Syystä tai toisesta joku heistä muutti siten Vöyriin. Vegra-jokinimistö voisi olla jälkiä länsibaltista, esimerkiksi jotvinkia, jonka puhujia pakeni tai siirrettiin sekä Liettuan että Puolan suunnalle.

Jalkajousi, toisin kuin jousi, tarvitsee virityslaitteen. Jalkajousi levisi Euroopan alueella ilmeisesti roomalaiskaudella ja länsiuralin puhujien suuntaan se on saattanut levitä baltoslaavien taholta. Näin virityskoukku eli vekara olisi saanut nimensä heiltä. Joko lainan ajoitus oli toinen tai sitten käsitteet haluttiin erottaa, joten > vekarV (sekä muotoja vekara että vekari esiintyy). Baltoslaaviin pohjautuvaa vekara "virityskoukku" sanastoa on vain kovin vaikea kaivaa esille, oli se sitten muodoltaan mitä tahansa.

Jaska kirjoitti:

Kinaporin kalifi kirjoitti:EDIT Multialla on muuten Vekurinlampi, -suo ja -joki sekä talot Vekuri ja Vekurinmäki, Hallissa järvi Vekuri ja Valkeakoskella kylä Vekuri.

Ei tunneta ilmiötä, jossa sana edustuisi sekä kaksitavuisena (vekri) että kolmitavuisena (vekuri). Lisäksi vekuri on takavokaalinen sana, kun taas vekri on etuvokaalinen (< *vekrä-j), joten ne eivät voi olla johtosuhteessa toisiinsa.

Todetaan nyt kuitenkin, että Miehikkälässäkin on Viekuranlampi ja -vuori, siis jotain tyyppiä < ?* Vek(V)rV.

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Mistäs kielestä tuollainen hatra löytyy?

Ks. *HATRA > sm haura:

https://blogs.helsinki.fi/santerijuntti ... nnos-1.pdf

"Kolmitavuisia muotoja Fries pitää myöhempinä lainoina ru murteista." ja "Kolmitavuiset muodot ovat joka tapauksessa myöhäistä ruotsalaislainaa."

Kiitos.
Niin, jos on erilliset lainasanat, silloin niissä tietenkin voi olla eri tavumäärä. Mutta samassa sanassa tällaista vaihtelua ei tunneta.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Olet muuten itse tuonut esille myös muodon *kekra, joten en pitäisi mahdottomana että länsiuralilaisissa kieliyhteisöissä oli käytössä sekä muotoja *vek(V)ra ja *vekrä josta > vekri:

"1. Early Proto-Indo-Iranian loanwords (after the inteconsonantal *h > *i, *o > *ō in open
syllables, and *l > *r): A) *kečra ‘spindle’ (116), *kekra ‘ring-like, curved’ (118) || B)
*meti ‘honey, nectar’ (146), *pejma ‘milk’ (178; Holopainen 2023)."

https://www.alkuperasivusto.fi/Late_Pro ... Region.pdf

Tässä on kyse vain merkintäerosta, eli kun vokaalisointua ei ole tarpeen rekonstruoida kantauraliin, niin silloin siellä oli vain *e-a vs. *e̮-a. Ensimmäinen tuotti kantasuomeen *e-ä ja jälkimmäinen *a-a (suomessa yhä samat). Sekundaarinen *e̮-a ilmestyi sitten keskikantasuomeen, ja suomessa, karjalassa ja vepsässä tämä kehittyi *e-a:ksi, jolloin kombinaatioiden ero näkyy enää toisen tavun vokaalista.

Kinaporin kalifi kirjoitti:
Toisaalta ja edelliseen liittyen kaksi myöhäisempää lainaa baltoslaavista on ehkäpä silti todennäköisin vaihtoehto. Liittyen ilmeisesti vanhempaan (vekrä > vekri) ja mm. jokeen, sekä Masovian Wegra ja Smolenskin Wehra < * Wegra joen niminä voisivat viitata joen koukerteluun, tässä jälkimmäinen:

Joo, niin tuo Wegra ainakin baltista selitetään. Googlen tekotyhmyys kertoo:
"The Węgra River (historically Wągra) in Northern Mazovia has a Baltic origin, likely derived from the Yatvingian *Wungrā and Baltic *Wingrā, meaning a "winding, tortuous, or crooked" river. This name refers to the river's shape and originates from early Baltic languages."

Kun jatvingilainoja ei ole suomesta esitetty, niin varhaisempi *Wingrā voisi ehkä tuottaa sanan vinkura 'kiemura, koukero; kiemurainen, vänkkyräinen; pahankurinen, juonikas', jolle ei tunneta selitystä.
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologin ... rd=vinkura

Vaikea noista mistään olisi kuitenkaan saada etuvokaalista *vekrä-sanaa. Siinä mielessä arkaainen indoeurooppalainen ja varhaiskantaindoiranilainen selityksesi ovat äänteellisesti paljon parempia.

Kinaporin kalifi kirjoitti:
Vöyrin vesihautauksen näyte oli jonkinlainen baltoslaavi, vaikka näytteen laatu ei ole paras mahdollinen. Vöyrissä tuskin asui jokin baltoslaavien ryhmä, mutta siellä saattoi asua ja ilmeisesti asuikin ryhmä, jolla oli tiiviit yhteydet baltoslaavin puhujiin.

En nyt vielä täysin osta näytteen geneettistä baltoslaavilaisuutta; mahdollisia mallinnuksiahan noihin voi löytää niin paljon erilaisia kuin vain jaksaa etsiä.