Pessipeikko kirjoitti:...Kuuluuko *þur(i)saz germaanikielten siihen sanastoon, jolle ei ole vastinetta indoeurooppalaisissa kielissä?
Pessipeikko kirjoitti:...Tosin merkitykseltään jää aika etäiseksi...
Pessipeikko kirjoitti:Vaikka meikäläisestä ei etymologia valitettavasti tule tekemälläkään, sallittaneen pieni spekulointi Kalevalassakin esiintyneen Iku-Turson nimen alkuperästä. Iku-Turso kuvataan jättimäisenä parrakkaana merihirviönä. Pätkähti mieleen, että tuo nimitys sopisi parhaiten sampeen, joita Itämeressä on elellyt viime vuosituhannen aikaan parikin lajia, ennen kuin ilmeisesti kalastettiin sukupuuttoon ihan muutama vuosikymmen sitten. Voisi sopia myös monniin, joita myös Suomen jokien pohjia tonkivat ainakin 1800-luvulle asti. Molemmat parhaimmillaan monimetrisiä ja -satakiloisia, joten voisi kuvitella, että sellaisen kohtaaminen voisi inspiroida jos jonkinlaista kalajuttuja.. Sampi merikala, joka kutee joissa, joten näistä kahdesta ehkä mahdollisempi Meri-Turso. Kalevala ei taida mainita sampea eikä monnia. Se vähän ihmetyttää, kun hauki isossa roolissa, ja nuo kaksi vielä paljon vaikuttavampia ilmestyksiä -- tosin hauki taitaa olla Kalevalassa paikoin tabusyistä nimitys hylkeelle. Väinämöinen käskee Iku-Tursoa pysymään pohjassa ja olemaan häiritsemättä ihmistä, niin kuin sammet ja monnit tekevät.
Huomasin germaanisten kielten ei-indoeurooppalaista substraattisanastoa koskevassa jutussa (Guus Kroonen), että sammen nimi tullee ei-indoeurooppalaisesta kielestä, todennäköisesti neoliittisen maanviljelysväen tai läntisten metsästäjä-keräilijöiden (WHG) kielestä. Skandinaviassa sana voisi kai olla ollut myös kuoppakeraamikoiden kieltä, niin kuin hylje-sanalle kai ehdotettiin vastikään. Kuoppakeraamikot kuitenkin noiden kahden väestön sekoitus. Kantagermaaniin sampi olisi ilmeisesti omaksuttu muotoon *sturjan-, -jōn-. Voisiko tämä olla turso-sanan kanssa samaa juurta? Ei toki voi tietää, mitä reittiä tai edes mistä kielestä se on tullut, jos sana olisi jo aiemmin tullut kuoppakeraamikoiden mukana länsirannikolle. Tietysti jokin uskottavuusanalyysi ehdotuksesta olisi kiinnostava tai jos rikkoo jotain perustavanlaatuista äännemuutoslakia.
Sampi ja monni-nimien tarkempi etymologia myös kiinnostaisi.
Pessipeikko kirjoitti:Kiinnostaa, ja vankka on yhtäläisyys tarinoiden muodossa. Noin esitettynä Iku-Turso kyllä menee meikäläisellekin maailmankäärmeenä. Sampihypoteesia eivät sitten äännehistorian laitkaan kunnolla tukeneet.
Pessipeikko kirjoitti:Huomasin germaanisten kielten ei-indoeurooppalaista substraattisanastoa koskevassa jutussa (Guus Kroonen), että sammen nimi tullee ei-indoeurooppalaisesta kielestä, todennäköisesti neoliittisen maanviljelysväen tai läntisten metsästäjä-keräilijöiden (WHG) kielestä.
Jaska kirjoitti:Vaikka yleisesti oletetaan että Tursas ja Turso ovat saman nimityksen variantteja, niin on hyvin mahdollista - etenkin mytologisen aineksen ollessa kyseessä - että ne olisivat alkuaan olleet erillisiä nimityksiä ja että myöhemmät runonlaulajat vain olisivat käsittäneet ne keskenään vaihdettaviksi (…) Pikavilkaisulla näistä Iki-Turso on meriotus, kun taas Tursas näyttää tulevan vierailta mailta ja polttavan heinää (mikä sopii germaanin sanan luonnehdintaan 'pahaa tekevä jättiläinen').
Jaska kirjoitti:Gerhard Köbler antaa kantagermaaniin sanan *sturjō- 'sampi', ja tämähän vastaisi Turso-nimitystä aika hyvin: vokaalit ja r ovat samat ja sananalkuinen *st on korvattu *t:llä (tosin jossain kerrostumassa myös *s:llä). Ainoa ongelma koskee sitä, miten *j:stä tulisi *s, kun germaaninen *rj-yhtymä tiedetään korvatun odotuksenmukaisesti *rj:llä (Harjavalta jne.).
Jaska kirjoitti:SSA ehdottaa monni-sanaa germaanista lainatuksi, mutta ainoa tunnettu vastine on keskialasaksan ja nykysaksan monne; sanalta puuttuu myös indoeurooppalainen etymologia. Se lieneekin todennäköisimmin lainattu saksaankin jostain muusta kielestä.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Gerhard Köbler antaa kantagermaaniin sanan *sturjō- 'sampi', ja tämähän vastaisi Turso-nimitystä aika hyvin: vokaalit ja r ovat samat ja sananalkuinen *st on korvattu *t:llä (tosin jossain kerrostumassa myös *s:llä). Ainoa ongelma koskee sitä, miten *j:stä tulisi *s, kun germaaninen *rj-yhtymä tiedetään korvatun odotuksenmukaisesti *rj:llä (Harjavalta jne.).
Voisi selittyä jos sana on kiertänyt saamen kautta äännesubstituutiolla *j → *ć, eli olisi tyyppiä *skaljō (> eng. shell ym.) → *skālćō > psaam. skálžu 'simpukankuori'. Eli kantasaamen **(s)turćō → sm. turso? Jää kyllä spekulaatioksi, koska saamesta tällaista sanaa ei oikeasti löydy.
Pystynen kirjoitti:
Sammen on minusta ihan kohtalaisen uskottavan selityksen mukaan ehdotettu olevan samaa lähtöä kuin sammas 'pylväs', eli ← indoiranin *stambʰas.
(Myös sammakkoa & kumpp. on yritetty johtaa samasta, mutta minusta aika väkinäisen oloisesti. Viittaukset esim. mytologisiin patsaan päässä istuviin sammakoihin kuulostavat enemmän kansanetymologioilta kuin eläimen alkuperäiseltä nimeämisperusteelta.)
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:SSA ehdottaa monni-sanaa germaanista lainatuksi, mutta ainoa tunnettu vastine on keskialasaksan ja nykysaksan monne; sanalta puuttuu myös indoeurooppalainen etymologia. Se lieneekin todennäköisimmin lainattu saksaankin jostain muusta kielestä.
Germaanin sanueen omasta etymologiasta en tiedä, mutta suomessa se kuuluu Mikko Bentlinin esittämiin hansakaupan aikaisiin suoriin lainoihin alasaksasta.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 20 vierailijaa