Muinainen Suomi

Onkohan suomen hakata -verbi samaa perua kuin ruotsin samaa tarkoittava sana hugga? Tuli mieleeni, kun netissä törmäsin teräaseeseen nimeltään hukari. Erään teorian mukaan se on saanut nimensä hakkapeliittojen taisteluhuudon "Hugga in" (hakkaa päälle) mukaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukari

Joidenkin eurooppalaisten sotahistorioitsioiden mukaan hukari olisi saanut alkunsa hakkapeliittojen käyttämästä ruotsin armeijan miekasta, jota alettiin muualla euroopassa kutsua hukariksi hakkapeliittojen käyttämän taisteluhuudon (ruots. Hugga In! hakkaa päälle)vuoksi.

pektopah kirjoitti:Onkohan suomen hakata -verbi samaa perua kuin ruotsin samaa tarkoittava sana hugga? Tuli mieleeni, kun netissä törmäsin teräaseeseen nimeltään hukari. Erään teorian mukaan se on saanut nimensä hakkapeliittojen taisteluhuudon "Hugga in" (hakkaa päälle) mukaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukari

Joidenkin eurooppalaisten sotahistorioitsioiden mukaan hukari olisi saanut alkunsa hakkapeliittojen käyttämästä ruotsin armeijan miekasta, jota alettiin muualla euroopassa kutsua hukariksi hakkapeliittojen käyttämän taisteluhuudon (ruots. Hugga In! hakkaa päälle)vuoksi.

SKES:n (Toivonen) mukaan hakata-verbille löytyy vastineita mordvasta, votjakista, syrjäänistä. Nämä hän kyllä varustaa kysymysmerkillä. Toisena mahdollisuutena hän pitää germ. alkuperää, vrt. keskialasaksan hacken ym.

Hugga on yhdistetty saksan verbiin hauen. Vanhempia skadinaavisia muotoja ovat *huggwa, *huwa, *hawa, jos oikein muistan. Näitä selvitellyt on ainakin Koivulehto, joka yhdistää tähän mm. suomen sanan haava, Haavahan syntyy usein lyönnistä.

Eikö se voi tulla hacka-verbistä (vrt. silputtu persilja, "hackad persilj(a)", "hackte Petersilie" "hacked parsley", "persil haché" etc).?...keittiöihmisenä tulee mieleen vaan näitä keittiösanoja, aika kansainvälisiä nämäkin näköjään, kuten varmaan sodankäyntikin.

jemi kirjoitti:Eikö se voi tulla hacka-verbistä (vrt. silputtu persilja, "hackad persilj(a)", "hackte Petersilie" "hacked parsley", "persil haché" etc).?...keittiöihmisenä tulee mieleen vaan näitä keittiösanoja, aika kansainvälisiä nämäkin näköjään, kuten varmaan sodankäyntikin.

Kyllä nykyruotsin teonsana hacka ilman muuta kuuluu tähän yhteyteen. Se lienee kuitenkin lainattu edellä mainitusta kas. sanasta hacken.

Kiitos ja anteeksi. Luin hutiloiden edellisen viestin, siellähän hacken oli jo mainittu. Aiheen vierestä: Olisikin pitänyt kirjoittaa esimerkissä vaikkapa "pilkottu punajuuri".

On aina hauska hämmästellä suomen kielen omituisuuksia (vrt. hackad rödbeta, hackte rote Beete, hacked beetroot, betterave haché... ).

Paljonhan tietty on lainaa, mutta siis suhteellisesti ottaen...

Pitääkin lähteä haukkaamaan haggista...eikun hakkelusta.

Muoks: Omaperäisyys on kieltämättä kiinni siitäkin, mitä synonyymia käyttää. Hack vs. chop ym.

Kaoottisesti assosioimalla "hakata"-sanasta tulee mieleen myös suomen kielen haka, ruotsin haka (leuka) ja tietenkin hauki, rantavesien leukava lymyilijä. Ja taas päästiin asiaan, eli ruokaan...

Althochdeutschista näytti löytyvän hakka:

hakka* 3, hacka*, ahd., sw. F. (n): nhd. Hacke (F.) (2), Haken; ne. hoe (N.), hook (N.); ÜG.: lat. (putamen)

(lähde: koeblergerhard.de)

...ai niin ja protogermaanissa

hakkôn on hakata

ainakin tuon mukaan> http://lexicon.ff.cuni.cz

Ja sittenhän on sana "hakkailla", mitä se tarkoittaakaan, liehitellä tms.

Sepä se. Sanojen syntyä kun mietiskelee, ne alkavat kiehtovasti elää (ainakin omassa mielikuvituksessa). Haka merkityksessä "salpa" näyttäytyy ilmiselvästi mutkalle hakattuna raudankappaleena, ja haka merkityksessä "aitaus" alkaakin kuulostaa aukeaksi hakatulta alueelta, johon on hakattu vielä aidaspuut ympärille.

Kalevanserkku kirjoitti:

pektopah kirjoitti:Onkohan suomen hakata -verbi samaa perua kuin ruotsin samaa tarkoittava sana hugga? Tuli mieleeni, kun netissä törmäsin teräaseeseen nimeltään hukari. Erään teorian mukaan se on saanut nimensä hakkapeliittojen taisteluhuudon "Hugga in" (hakkaa päälle) mukaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukari

Joidenkin eurooppalaisten sotahistorioitsioiden mukaan hukari olisi saanut alkunsa hakkapeliittojen käyttämästä ruotsin armeijan miekasta, jota alettiin muualla euroopassa kutsua hukariksi hakkapeliittojen käyttämän taisteluhuudon (ruots. Hugga In! hakkaa päälle)vuoksi.

SKES:n (Toivonen) mukaan hakata-verbille löytyy vastineita mordvasta, votjakista, syrjäänistä. Nämä hän kyllä varustaa kysymysmerkillä. Toisena mahdollisuutena hän pitää germ. alkuperää, vrt. keskialasaksan hacken ym.

Hugga on yhdistetty saksan verbiin hauen. Vanhempia skadinaavisia muotoja ovat *huggwa, *huwa, *hawa, jos oikein muistan. Näitä selvitellyt on ainakin Koivulehto, joka yhdistää tähän mm. suomen sanan haava, Haavahan syntyy usein lyönnistä.

Myös mordvassa lienee germaanista vaikutusta. Matti Huurre kirjoittaa kirjassaan "9000 vuotta Suomen esihistoriaa":

Ahvenanmaalainen ja länsisuomalainen tyyppi voidaan jakaa europidisen suurrodun pohjoiseen rotuun, jonka keskusalue on Skandinaviassa ja Luoteis-Euroopassa. Neuvostoliittolaset tutkijat nimittävät sitä atlanto-balttilaiseksi ja jakavat sen kahteen alarotuun, skandinaaviseen ja länsibalttilaiseen. Suomalaiset kuuluvat lähinnä edelliseen, jälkimmäistä esiintyy mm. länsivirolaisissa ja liiviläisissä. Mielenkiintoinen on Volgalla asuvien ersä-mordvalaisten ns. Sura-tyyppi, joka selvästi liittyy atlanto-balttilaiseen tyyppiin.

Mordvalaisissa on myös venäläisistä eniten Y-haploryhmää I1.

Kiintoisaa.

Hákon (ei liity tähän välttämättä) ja Sveinn (Sven) ovat näemmä muinaisskandinaavisia nimiä. Hauska detalji: Svenin suomalainen muoto on "Soini". Hahaha. Harvemmin tulee etunimenä vastaan, sukunimenä kylläkin. Mutta eipä mitään, onhan meillä ollut Svinhufvud presidenttinäkin.

Tulin etsineeksi yleisesitystä tapahtumien kulusta. En tiedä, onko tämä ollut jo täällä:

http://www.worldology.com/Europe/europe_history_md.htm

Tuo ensimmäinen tilannekartta (before 900 BCE) on mielenkiintoinen. Kun "finnic"-sanaa osoittaa hiirellä, muistellaan jo aikoja 4000 BCE. Mahtaako olla mitään perää näissä?

Nykyään, kun törmää sanaan "hack" vaikkapa lehtien otsikoissa, kyseessä on todennäköisemmin nyt niin muodikas puhelinkuuntelu (phone hacking) / muu tietomurto kuin mikään rokkaresepti tai turpaanvetokisa.

Tässä tulikin piirretyksi aika pitkä kaari protogermaanin parin tuhannen vuoden takaisesta "hakkôn"ista näiden päivien häkkäämiseen ja hakkerointiin. Sanat vievät mennessään...

Last but not least: Jos "hakku" on joku, millä hakataan, miksei "Soini" voisi olla jotain, joka soi. Tai soidinalue, josta saa hyvin lintuja keväisin. Pitääkin hankkia se paikannimikirja viimein.

Kyllä germaaninen "hack"-sanue näyttää tässä parhaalta valinnalta. Nykyviitteistä ei edes löydy, mitä sanoja etäsukukielistä tuohon on mahdettu verrata

Thema kirjoitti:Ja sittenhän on sana "hakkailla", mitä se tarkoittaakaan, liehitellä tms.

Tuo ilmaisu lienee kehitetty "iskeä"-verbin vastaavan mutta punktuaalisemman käytön pohjalta joka taitaa olla käännöslainaa englannista?

jemi kirjoitti:Haka merkityksessä "salpa" näyttäytyy ilmiselvästi mutkalle hakattuna raudankappaleena

Hacka-sanueen vanhempi merkitys on ihan vain "koukku" (engl. hook, saks. Haken) josta tämä kyllä selittyy selvemmin. Ilmeisesti merkityksenkehitys on mennyt pikemmin sitä reittiä, että ensin on alettu kutsua käyrää työkalua "hakuksi" jonka jälkeen sillä tehtävä työ on tietenkin "hakkaamista".

(Vanhempi laina samasta sanueesta on kuokka, ja ilmeisesti tähän liittyy myös koukku, joskin epäselvää on miten täsmälleen ottaen.)

Hugga-sanue on sekin saattanut vaikuttaa; mitenkään tavatontahan ei ole, että jollekin johdokselle kertyy onomatopoeettisia tai samankuuloisilta sanoilta lainattuja lisämerkityksiä esim. näpäyttää, joka kirjaimellisesti tarkoitta suunnilleen "sormeilemista" (kantasana näpit!), mutta nykyinen merkitys lienee muotoiltu (onomatopoeettisen?) napauttaasanan mukaan.

jemi kirjoitti:ja haka merkityksessä "aitaus" alkaakin kuulostaa aukeaksi hakatulta alueelta, johon on hakattu vielä aidaspuut ympärille.

Tämä nyt sentään on erillistä kantaa (< ruots. hage) samoin hauki, joka tulee jostain slaavilaiselta suunnalta (~ ven. čuka < *čauka).