Muinainen Suomi

Siis suomalaisten keksimiä?

Verrattuna muihin kieliin suomen kielessä näyttää olevan todella paljon lainasanoja eikä omia paljon olla keksitty.Vai onko,mutta ne ovat vain unohtuneet kun on ollut useita satoja vuosia muiden hallinassa?

kartanonperuna kirjoitti:Siis suomalaisten keksimiä?

Verrattuna muihin kieliin suomen kielessä näyttää olevan todella paljon lainasanoja eikä omia paljon olla keksitty.Vai onko,mutta ne ovat vain unohtuneet kun on ollut useita satoja vuosia muiden hallinassa?

Tämä onkin hankala kysymys. Itämerensuomeen rajoittuvia kantasanoja (ei vastineita muualla kuin suomen lähisukukielissä) on runsaat 500 (mukana myös lainasanat), joista puolet on uusia omaperäisiä (eli "keksittyjä") perusvartaloja.

Suomen kielen murteet ovat erilähtöisiä ja vasta myöhemmin yhdistyneet yhdeksi kieleksi, joten on vaikea arvioida, mitkä sanat olisivat nimenomaan "suomalaisia". Varsinaissuomi jakaa sanastoa viron kanssa, itämurteet karjalan kanssa jne.

Ehkä nämä Terho Itkosen artikkelit tuovat jotain selvyyttä tähänkin kysymykseen:
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 83_190.pdf
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 83_349.pdf

Pääsääntönä näyttää olevan, että eri kerrostumien uusista sanoista puolet on uusia perusvartaloja, toinen puoli lähinnä lainasanoja ja johdoksia.

Kuinkas paljon arvelisit suomen kielessä olevan omaperäisiä sanoja prosentteina?

kartanonperuna kirjoitti:Kuinkas paljon arvelisit suomen kielessä olevan omaperäisiä sanoja prosentteina?

Kysymys lienee osoitettu Jaskalle. Vastaan nyt kuitenkin sen vähän mitä muistan lukemastani. Tässä tulee ensin vastaan joukko määritelmäkysymyksiä. Ensinnäkin mikä on suomen kieli? Toisin sanoen, mistä lähtien se on ollut olemassa? Sitten: lasketaanko siihen mukaan poliittisin ym. hiukan keinotekoisin perustein omiksi kielikseen luetut karjalan kieli ja ns. meän kieli. Ehdotan, että luet nuo Terho Itkosen kirjoitukset, joihin Jaska edellä viittasi.

Jos vertaamme muihin kieliin, niin muistan joskus lukeneeni, että jonkin ison ruotsalaisen sanakirjan hakusanoista 90 % olisi ala-saksalaisia lainasanoja. Mutta toinen kysymys on paljonko juoksevassa tekstissä/puheessa on lainasanoja. Voidaan sanoa, että paljon vähemmän, sillä kaikkein tavallisimmat sanat ovat yleensä enimmäkseen omaperäisiä.

Joo, aika mahdotonta on ehkä antaa mitään tarkkaa prosenttiarviota. Mutta jos etymologien tapaan katsotaan vain johtamattomia perusvartaloita, niin niistä voisi löytyä jostain tietoa lainasanojen osuudesta. Tosin sitten pitäisi erotella erikseen ne lainasanat jotka ovat riittävän vanhoja ollakseen perittyjä jo kantasuomesta, ja ne lainasanat jotka on lainattu vasta suomen kieleen.

Yritän vilkuilla onko alan teoksissa annettu prosenttilukuja.

Tähän aiheeseen haluan mainita että sanoja ei tyypillisesti "keksitä". Kimurantimmat slangisanat, lyhenteet, tms. ovat tuoreita, kirjoitustaidon ja kaupungistumisen tuomia ilmiöitä. Sanat pääsääntöisesti joko lainataan tai peritään. Jaskan mainitsemat 250 "omaperäistä" sanavartaloa ovat käytännössä siis sanoja, joiden alkuperää ei vain tiedetä itämerensuomea kauemmaksi (voivat olla uralilaisia sanoja jotka ovat muualta kadonneet, tai lainasanoja tunnistamattomasta lähteestä). Vielä sata vuotta sitten noiden luku olisi ollut suurempi; sadan vuoden päästä se hyvinkin voi olla pienempi.

Tärkeä poikkeus ovat onomatopoeettiset sanat (litistä, räiskyä, kumista, kalista) joista saattaa hyvinkin kehittyä vähän vähemmän onomatopoeettisia johdoksia (litimärkä, räiskäle, kalu). Samantapaisia ovat "deskriptiiviset" sanat (hölköttää, nyprätä, vipeltää, päheä) joita syntyy lähinnä kontaminaation avulla (esim. hölskyä + jolkottaa) ja joista voi niistäkin toki kehittyä neutraalimpia johdoksia/variantteja (hölkätä, nyplätä).

Johdokset ovat tietysti myös tärkeä luokka "keksittyjä" sanoja, ja tälläisten osalta suomessa on itse asiassa ihan hyvänlainen osuus omaleimaista sanastoa; esim. meillähän on sellaisia itseluotuja termejä kuin "rakenne", "luento", "kiteytyä", "savuke" sen sijaan, että puhuttaisiin vain lainasanoin "struktuureista", "lektsioneista", "kristallisaatiosta", "paperosseista"

Mielestäni suomi ei ole mitenkään erityisen lainasanavaltainen kieli, äidinkielestään lainasanoja on vain ehkä helpompi tunnistaa. (Esimerkiksi japanissa on kielitieteellisin silmin helposti tunnistettavia mutta ei-asiantuntijalle ehkä täysin normaalin näköisiä lainasanoja englannista, ja näiden lisäksi aivan tajuton määrä kiinalaisia lainasanoja parin tuhannen vuoden ajalta)