Muinainen Suomi

Iso ja pieni Laulaalampi sijaitsevat Ristiinan ja Mäntyharjun välillä. Se on seutua, missä Savo ja Häme kohtaavat. Jos ne olisivat Laululampia, savolainen kyllä ymmärtäisi. Epäilen, että taustalla on jokin vanha sana, joka on sittemmin kadonnut kielestä. Onko kellään ideaa, mistä lammet olisivat saaneet tuollaisen nimen?
Toinen saman seudun paikannimi on järven nimi Kieluvainen. Niitäkin on kaksittain, iso ja pieni. Kai silläkin alunperin on ollut jokin järkevä merkitys!

Voisiko ajatella merkitystä Laulavalampi? Onko järven rannoilla kivilouhikoita, joista aaltojen liike saisi aikaan laulullisen äänen tai vaikutuksen? Erään järven rannalla Savonlinnassa muistelen kuulleeni sen kaltaista ääntä loivista rantakallioista pienten laineiden liplatuksen aikana,

Eikö se silloin olisi Laulava tai Laulavainen? Ei toki mahdotonta, mutta sopisi paremmin sen puolen asukkaiden suuhun, kuten Kuohuva, tai pitemmästi kuten Kieluvainen.

Pitkä aa toisessa (viimeisessä) tavussa on toki joissakin paikannimissä kuten Laukaa, mutta sen kantana on kaiketi ollut Laugas, ja Laukaa on genetiivistä: Laukaan. Pitkä ee nimessä Kitee tulisi sanasta Kides, siinäkin paikannimi on lyhennetty genetiivistä Kiteen.

Olisiko olemassa sana, jonka genetiivi olisi Laulaan? Ja se pitäisi siis olla vanhaa kieltä eikä jotain nykyslangia.

Samalla karttalehdellä kun näkyy myös mm. Kukasjärvi, joka on ns. saamelaisnimi, niin etsin jotain järkevää vanhaa sanaa.

Pistänpä vielä Retkikartta.fi-sivulta kopsaamani maastokartan. Lammet näyttäisivät olevan alavarantaisia, laaksossa.

[/img]

Löytyy myös Karttapaikalta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/link ... 01&lang=fi

aikalainen kirjoitti:Löytyy myös Karttapaikalta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/link ... 01&lang=fi

Kiitos linkistä Kansalaisen Karttapaikkaan. Mistä muuten johtuu, että siinä on sininen nuoli toisen Laulaalammin kohdalla? Mistähän selitykset löytyvät?

E. Sofia kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Löytyy myös Karttapaikalta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/link ... 01&lang=fi

Kiitos linkistä Kansalaisen Karttapaikkaan. Mistä muuten johtuu, että siinä on sininen nuoli toisen Laulaalammin kohdalla? Mistähän selitykset löytyvät?

Sinisen nuolen asetin osoittamaan siihen lampeen. Linkki haluttuun kohteeseen ja kohdetta osoittava nuoli onnistuvat oikeassa reunassa olevasta painikkeesta "Tee linkki".

Lammesta muutama sata metriä pohjoiseen on Matkuslampi, jonka kautta Saimaan vedet virtasivat muinoin kohti Kymijokea. Joen kuivuttua siinä meni edelleen kulkureitti, mihin lammen nimikin viittaa. Lammesta muutama sata metriä etelään on mennyt ilmeisesti toinen kulkureitti.

aikalainen kirjoitti:

E. Sofia kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:Löytyy myös Karttapaikalta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/link ... 01&lang=fi

Kiitos linkistä Kansalaisen Karttapaikkaan. Mistä muuten johtuu, että siinä on sininen nuoli toisen Laulaalammin kohdalla? Mistähän selitykset löytyvät?

Sinisen nuolen asetin osoittamaan siihen lampeen. Linkki haluttuun kohteeseen ja kohdetta osoittava nuoli onnistuvat oikeassa reunassa olevasta painikkeesta "Tee linkki".

Lammesta muutama sata metriä pohjoiseen on Matkuslampi, jonka kautta Saimaan vedet virtasivat muinoin kohti Kymijokea. Joen kuivuttua siinä meni edelleen kulkureitti, mihin lammen nimikin viittaa. Lammesta muutama sata metriä etelään on mennyt ilmeisesti toinen kulkureitti.

Käyttäessäni Kansalaisen karttapaikkaa, olen aina paikan haun jälkeen havainnut sen nuolen osoittamassa hakemaani kohdetta. Niin oletin eilen tätä karttaa katsoessani tapahtuneen.

Kiinnitin eilen ensi kerran karttaa katsoessani nimen Matkuslampi. Mitähän siinä se Matkus merkinnee. Ainakin Kinnulassa ja Iisalmen - Sonkajärven välillä tiedän olevan Matkusjoki. Kyseessä lie siis laajemmassakin käytössä ollut vesistökohteiden nimien alkuosa. Jotenkin vaikuttaa, että nimi liittyisi matkustamiseen, mutta liittyykö johonkin muuhunkin?

Suomalainen paikannimikirja ei valitettavasti käsittele aloitusviestissä mainittuja nimiä.

Sen sijaan Matkus-nimistä kerrotaan niiden liittyvän satakuntalais-hämäläisten muinaisiin eräreitteihin. Sanaa ei enää esiinny kielessä, mutta sillä on viitattu sekä kulkureittiin että kulkuseurueeseen.

E. Sofia kirjoitti:Eikö se silloin olisi Laulava tai Laulavainen? Ei toki mahdotonta, mutta sopisi paremmin sen puolen asukkaiden suuhun, kuten Kuohuva, tai pitemmästi kuten Kieluvainen.

Pitkä aa toisessa (viimeisessä) tavussa on toki joissakin paikannimissä kuten Laukaa, mutta sen kantana on kaiketi ollut Laugas, ja Laukaa on genetiivistä: Laukaan. Pitkä ee nimessä Kitee tulisi sanasta Kides, siinäkin paikannimi on lyhennetty genetiivistä Kiteen.

Olisiko olemassa sana, jonka genetiivi olisi Laulaan? Ja se pitäisi siis olla vanhaa kieltä eikä jotain nykyslangia.

Samalla karttalehdellä kun näkyy myös mm. Kukasjärvi, joka on ns. saamelaisnimi, niin etsin jotain järkevää vanhaa sanaa.

Kansakoulussa minulle kerrottiin, että jossain Päijänteen länsipuolella on Vesijako-niminen järvi, joka on saanut nimensä siitä harvinaisesta ominaisuudestaan, että se ei tyydy vain yhteen lasku-uomaan vaan niitä on kaksi erisuuntaan menevää. Myöhemmin olen jostain lukenut, että paikallisessa vanhassa murteessa järven nimi ei ole Vesijako vaan Vesijakaa. Tästä voisi päätellä, että varmaan vieläkin vanhempi nimi voisi olla *Vesijakaja tai *Vesijakava. (Hups! Toivottavasti Saarimaa ei käänny haudassaan, sillä hänen oppiensa mukaan alkuosan pitäisi olla genetiivissä. )

Näin siis Laulaa voisi tulla joko *Laulavasta tai *Laulajasta tai niiden edeltäjästä, jossa kahden lyhyen a:n välissä oli spiranttinen (tai frikatiivinen, kuten muistaakseni Sovijärvi opetti) g.

Kalevanserkku kirjoitti:Näin siis Laulaa voisi tulla joko *Laulavasta tai *Laulajasta tai niiden edeltäjästä

Laulajanlampi ... miksei.

Jaska kirjoitti:Sen sijaan Matkus-nimistä kerrotaan niiden liittyvän satakuntalais-hämäläisten muinaisiin eräreitteihin. Sanaa ei enää esiinny kielessä, mutta sillä on viitattu sekä kulkureittiin että kulkuseurueeseen.

Vaistolla olettaisin matkus-sanan olevan samaa juurta, kuin 'matka' ja 'matkustaminen'. Hämärästi muistelisin, että myös saamen 'muotka' olisi samaa kantaa, ainakin muutos a>uo sopisi hyvin, ja karttahaun perusteella merkitys sopisi olemaan kannas, taipale, vedenjakaja, tms.. Löytyy kaukaakin, Äänisen ja Volgan vesistöjen välisellä kulkureitillä vedenjakajan lähellä on Matkozero (ozero = järvi).

Muotkatakka Enontekiöllä.

Sammallahden (muistini mukaan) levähdyspaikka taipaleen jälkeen. Muotkaloppuisia paikkoja on enemmänkin sillä seudulla. Nämä niistä taipaleista. Ii sisältöiset paikat ovat kaiketi tarkoittaneet yöpymiseen soveliaita alueita. (Iisalmi, Ii, Yli-Ii...)

aikalainen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Sen sijaan Matkus-nimistä kerrotaan niiden liittyvän satakuntalais-hämäläisten muinaisiin eräreitteihin. Sanaa ei enää esiinny kielessä, mutta sillä on viitattu sekä kulkureittiin että kulkuseurueeseen.

Vaistolla olettaisin matkus-sanan olevan samaa juurta, kuin 'matka' ja 'matkustaminen'. Hämärästi muistelisin, että myös saamen 'muotka' olisi samaa kantaa, ainakin muutos a>uo sopisi hyvin, ja karttahaun perusteella merkitys sopisi olemaan kannas, taipale, vedenjakaja, tms.. Löytyy kaukaakin, Äänisen ja Volgan vesistöjen välisellä kulkureitillä vedenjakajan lähellä on Matkozero (ozero = järvi).

Joo, oletetaankin että matka-sanan alkuperäinen merkitys oli (veto)taipale; siitä selittyisivät sekä saamen merkitys 'kannas' että suomen merkitys 'matka yleensä'.
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ana=muotki

Matkuslampia on monta. Pieniä matkuslampia on kaksi, samoin isoja. Nykyisin niiden välissä näyttää olevan jokia. Ne ovat muistona ajasta, jolloin Saimaa laski Kymijoen vesistöön. Oli siis helppo vesireitti itä-Suomesta Hämeeseen. Vuoksen puhkeamisen jälkeen Saimaan vesi on laskenut, eikä enää ole yhtenäistä pitkää lahtea. Talvitienä tuo Matkusjoen ja -lampien muodostama reitti toimi kuitenkin vielä historiallisella ajalla, kertoo Wirilander, Ristiinan historia I.
Paikannimikirjan mukaan Matkus on hämäläissanastoa. Mikkelin tienoiltahan on löytynyt vuoden 1000 tienoilta sekä itäistä että läntistä vaikutusta. Siihen aikaanko nuo nimet annettiin?

E. Sofia kirjoitti:Matkuslampia on monta. Pieniä matkuslampia on kaksi, samoin isoja. Nykyisin niiden välissä näyttää olevan jokia. Ne ovat muistona ajasta, jolloin Saimaa laski Kymijoen vesistöön. Oli siis helppo vesireitti itä-Suomesta Hämeeseen. Vuoksen puhkeamisen jälkeen Saimaan vesi on laskenut, eikä enää ole yhtenäistä pitkää lahtea. Talvitienä tuo Matkusjoen ja -lampien muodostama reitti toimi kuitenkin vielä historiallisella ajalla, kertoo Wirilander, Ristiinan historia I.
Paikannimikirjan mukaan Matkus on hämäläissanastoa. Mikkelin tienoiltahan on löytynyt vuoden 1000 tienoilta sekä itäistä että läntistä vaikutusta. Siihen aikaanko nuo nimet annettiin?

Suunnilleen silloin varmaankin. Savolaisten asettuessa alueelle (tai alueen hämäläisten karjalaistuessa savolaisiksi) hämäläiset menettivät itäiset erämaansa.

E. Sofia kirjoitti: Paikannimikirjan mukaan Matkus on hämäläissanastoa. Mikkelin tienoiltahan on löytynyt vuoden 1000 tienoilta sekä itäistä että läntistä vaikutusta. Siihen aikaanko nuo nimet annettiin?

Länsisuomalainen arkeologinen kulttuuri ja siten ilmeisesti myös asutus levisi Saimaalle jo rautakaudella viimeistään 800-luvulla mutta ehkä jo aiemminkin, joten nimi saattaa olla niinkin kaukaa.

Sitä voi sitten vain arvailla, että onko nimi keksitty tyhjästä, vai onko siinä ollut virikkeenä aiempi lappalaisten käyttämä nimi, joka olisi voinut pohjautua vastaavaan kantasaamen sanaan 'muotki' (tai jotain sen tapaista).

aikalainen kirjoitti:<<Länsisuomalainen arkeologinen kulttuuri ja siten ilmeisesti myös asutus levisi Saimaalle jo rautakaudella viimeistään 800-luvulla mutta ehkä jo aiemminkin, joten nimi saattaa olla niinkin kaukaa.<<

Jos tuo Laulaa-nimi olisi noin vanhaa sanastoa, voisi ajatella, että alunperin siinä on ollut jokin sellainen sana, mitä myöhemmät asukkaat eivät ole enää ymmärtäneet, vaan sana olisi vääntynyt tutumpaan muotoon. Niinhän kävi Kukas-sanallekin. Siitä on väännetty kukkasia ym.
Laulaalammet ovat laaksoissa. Olisiko ajateltavissa että alkuperäinen nimitys olisi ollut esim. Loilaanlampi. Loila ja loilo selitetään vuoden 1976 etymologisessa sanakirjassa "notko, painanne kahden kangasharjun välissä". Eli Loilaanlampi tarkoittaisi notkon lampea. Virossakin näyttäisi olevan sana "loilas". Onko saamessa vastaavaa? Kantasuomessa? Olisiko tällainen sana voinut olla muinoin myös tuolla alueella käytössä?

E. Sofia kirjoitti:

aikalainen kirjoitti:<<Länsisuomalainen arkeologinen kulttuuri ja siten ilmeisesti myös asutus levisi Saimaalle jo rautakaudella viimeistään 800-luvulla mutta ehkä jo aiemminkin, joten nimi saattaa olla niinkin kaukaa.<<

Jos tuo Laulaa-nimi olisi noin vanhaa sanastoa, voisi ajatella, että alunperin siinä on ollut jokin sellainen sana, mitä myöhemmät asukkaat eivät ole enää ymmärtäneet, vaan sana olisi vääntynyt tutumpaan muotoon. Niinhän kävi Kukas-sanallekin. Siitä on väännetty kukkasia ym.
Laulaalammet ovat laaksoissa. Olisiko ajateltavissa että alkuperäinen nimitys olisi ollut esim. Loilaanlampi. Loila ja loilo selitetään vuoden 1976 etymologisessa sanakirjassa "notko, painanne kahden kangasharjun välissä". Eli Loilaanlampi tarkoittaisi notkon lampea. Virossakin näyttäisi olevan sana "loilas". Onko saamessa vastaavaa? Kantasuomessa? Olisiko tällainen sana voinut olla muinoin myös tuolla alueella käytössä?

Jotenkin muististani pyrkii pintaan sanapari "laulaa loilottaa". Yksi mahdollisuus olisi siis että *Loilaanlampi olisi tulkittu alkuosaltaan laulamista tarkoittavaksi ja nimi jossain vaiheessa korjattu sievempään taI "oikeampaan" kieliasuun.

Kalevanserkku kirjoitti:
Jotenkin muististani pyrkii pintaan sanapari "laulaa loilottaa". Yksi mahdollisuus olisi siis että *Loilaanlampi olisi tulkittu alkuosaltaan laulamista tarkoittavaksi ja nimi jossain vaiheessa korjattu sievempään taI "oikeampaan" kieliasuun.

Tuttu on sanapari minullekin!

Mikä tekisi Laulaalammesta jotenkin erityisen laulullisen? Minusta kyseessä voisi olla maastotermi.
Kukas on myös vanha maastotermi eikä mikään kukkanen.