Muinainen Suomi

Joka tarkoittaa myös veljeä.

kartanonperuna kirjoitti:Onko sana "veli" albanian sanasta "vëlla" joka tarkoittaa myös veljeä.

Mielenkiintoinen löytö. Veli-sanalla on vastine saamessa, mutta sen alkuperä sitä kauempana on tuntematon. Äänteellisesti olettaisi sanan lainatun asussa vella itämerensuomeen. Myös muita albanialaisia lainasanoja tarvittaisiin tueksi.

Tarvittaisiin myös tieto, tai ainakin perusteltu oletus, onko kyseinen sana Albanian kielessä lainattu jostakin, vai onko se kielen perinteinen sana. Ja jos on lainattu, nousee kysymys, mistä on lainautunut ja mihin suuntaan. Mikä on veljeä tarkoittava sana ympäristön kielissä, onko siellä sopivia sanoja lainattaviksi, mutta myös mahdollinen lainautumisen suunta.

En tiedä Albanian sukukielistä paljoakaan. Ainoastaan yhden Suomen sukukielen tiedän sillä suunnalla, mutta vaikka lienen kuullut, en muista mikä on veljeä tarkoittava sana Unkarin kielessä. Sanathan lainautuvat kai yleisimmin naapurikansoilta toisille, kauempaa saattaa lainautua sanoja kiertävien kauppiaiden mukana, mutta myös muualta tulleiden puolisoiden mukana. Molemmat ovat kohtuullisen tehokkaita uusien sanojen tartuttajia, äiti voi opettaa jopa uuden kielen lapsilleen. Tavaroiden vaihdossa on usein ainakin toisen, yleensä molempien, pakko turvautua vähemmän tuntemiinsa sanoihin. Onko joskus ollut meriteitse kaupan käyntiä Suomen sukukieltä puhuvien ja Albanian kielisukulaisten välillä.

Kokeilin Google kääntäjän tulkintaa sanalle vëlla, ja Vella oli tulkinta, eikä vaihtoehtoja tullut esiin. Käännöskoneethan eivät tiedä kaikkea.

Proto-IE: *(a)swel-
Meaning: brother-in-law
Old Greek: pl. aélioi̯, ai̯élioi̯ 'brothers-in-law, whose wives are sisters' Eust., EM, aílioi = sǘŋgambroi Hsch.; pl. eilíones 'id' Pollux (LS 486: Prob. metri gr. for *elíones, cf. aélioi)
Germanic: *swil-a- m.
Russ. meaning: свояк
References: WP II 533

Mites tämä? IMS ja saami lainanneet siis jostain germaanin muodosta?

Taavetti kirjoitti:En tiedä Albanian sukukielistä paljoakaan. Ainoastaan yhden Suomen sukukielen tiedän sillä suunnalla, mutta vaikka lienen kuullut, en muista mikä on veljeä tarkoittava sana Unkarin kielessä. Sanathan lainautuvat kai yleisimmin naapurikansoilta toisille, kauempaa saattaa lainautua sanoja kiertävien kauppiaiden mukana, mutta myös muualta tulleiden puolisoiden mukana. Molemmat ovat kohtuullisen tehokkaita uusien sanojen tartuttajia, äiti voi opettaa jopa uuden kielen lapsilleen. Tavaroiden vaihdossa on usein ainakin toisen, yleensä molempien, pakko turvautua vähemmän tuntemiinsa sanoihin. Onko joskus ollut meriteitse kaupan käyntiä Suomen sukukieltä puhuvien ja Albanian kielisukulaisten välillä.

Albanialla ei taida olla kovin läheisiä sukukieliä. Jos nuo sanat tosiaan ovat sukua, niin yksi selitys voisi olla että albania on jäännös jostain vanhasta indoeurooppalaisesta kielikunnasta josta olisi lainautunut sitten sanoja myös ims:iin. Muut näistä kielistä ovat vain aikoja kadonneet, jättäen albanian isolaatiksi.

Suomen sana veli : veljen itse asiassa sopisi äänteellisesti virolaislainaksi: virossahan *vilja : *viljan > (*vilj >) vili : vilja. En tiedä mikä on sanan levikki suomen murteissa ja onko jossain perusmuotoa velji. Saamen sanakin viittaa alkuperäiseen *lj-yhtymään tai sitten liudentuneeseen *l':ään. Sama *lj panee kapuloita germaaniselityksen rattaisiin; germaanissa on tosin ainakin -ja-johdin, joka tuottaisi asun **svel-ja, mutta siitä tulisi suomeen velja.

Ainakin Savon murteessa sanotaan velj. "Veljmies salloo tuulastelj, tiiustelj ja riiustelj." Lauletaan tunnetussa Kallavesj laulussa.

Taavetti kirjoitti:Ainakin Savon murteessa sanotaan velj. "Veljmies salloo tuulastelj, tiiustelj ja riiustelj." Lauletaan tunnetussa Kallavesj laulussa.

Savossa kyse on ilmiöstä, jossa sananloppuinen i on heikentynyt edellisen konsonantin liudennukseksi: susi > susj, veli > velj.

Albanian sanojen etymologiasta on aika heikosti löydettävissä mitään netistä...

Kinaporin kalifi kirjoitti:Proto-IE: *(a)swel-
Meaning: brother-in-law
Old Greek: pl. aélioi̯, ai̯élioi̯ 'brothers-in-law, whose wives are sisters' Eust., EM, aílioi = sǘŋgambroi Hsch.; pl. eilíones 'id' Pollux (LS 486: Prob. metri gr. for *elíones, cf. aélioi)
Germanic: *swil-a- m.
Russ. meaning: свояк
References: WP II 533

Mites tämä? IMS ja saami lainanneet siis jostain germaanin muodosta?

Miksei veli-sana voi olla suomeen ja sen lähisukukieliin lainattu? Onhan sisarkin balttilainen laina.

Tietosanakirja antaa ymmärtää, että albanian kieli kuuluisi jollain tavalla indoeurooppalaiseen kieliperheeseen ja olisi jonkinlaista jatkoa muinaiselle illyyrian kielelle ja olisi "syntynyt" niin myöhään kuin 1200 jKr. En kyllä tiedä, onko suomenkieli vanhempi vai nuorempi. Jos vasta Agricola keksi suomen kielen...

Albaniassa kerrotaan olevan myös paljon lainasanoja esim. romaanisista kielistä ja kreikasta sekä turkista.

Jos on ollut (myöhäis)indoeurooppalainen kielimuoto, jonka perillisiä ovat niin slaavilaiskielet, albania kuin balttilaiskieletkin, niin siitä olisi voinut tulla jotain kautta sen ajan "esisuomeen" veljeä tarkoittava sana. Olihan sitä kanssakäymistä. Sana olisi suomessa ja lähisukukielissämme säilyttänyt alkuperäisen merkityksensä. Liettuassa sama sana on kehittynyt tarkoittamaan vainajan sielua.

Kallistuisin siis ajattelemaan, että suomen "velj-", albanian "vella", kreikan sana "aélioi" voivat hyvinkin olla peräisin muinaisesta indoeurooppalaisesta kielestä. Mutta kun en tiedä niin kysyn: Jos sekä sisar että veli ovat suomenkielessä lainasanoja, niin mitkä ovat ne alkuperäisen uralilaisen kantakielen vastaavat sanat?

Jaska kirjoitti:Suomen sana veli : veljen itse asiassa sopisi äänteellisesti virolaislainaksi: virossahan *vilja : *viljan > (*vilj >) vili : vilja. En tiedä mikä on sanan levikki suomen murteissa ja onko jossain perusmuotoa velji. Saamen sanakin viittaa alkuperäiseen *lj-yhtymään tai sitten liudentuneeseen *l':ään. Sama *lj panee kapuloita germaaniselityksen rattaisiin; germaanissa on tosin ainakin -ja-johdin, joka tuottaisi asun **svel-ja, mutta siitä tulisi suomeen velja.

Mitenkäs on, eikö suomessa ole joitakin i-loppuisia kaksitavuisia nimisanoja, joiden i < a? Muistelen, että ainakin sarvi olisi tällainen, siis sarvi < sarva. *Velja olisi siis voinut muuttua muotoon velji. Karjalan kielessähän sana on vel´l´i, siis liudentunut geminaatta l.

E. Sofia kirjoitti: Miksei veli-sana voi olla suomeen ja sen lähisukukieliin lainattu? Onhan sisarkin balttilainen laina.

Voihan se hyvin olla lainattu - pitäisi vain löytää uskottava lainaselitys.

E. Sofia kirjoitti:Tietosanakirja antaa ymmärtää, että albanian kieli kuuluisi jollain tavalla indoeurooppalaiseen kieliperheeseen ja olisi jonkinlaista jatkoa muinaiselle illyyrian kielelle ja olisi "syntynyt" niin myöhään kuin 1200 jKr. En kyllä tiedä, onko suomenkieli vanhempi vai nuorempi. Jos vasta Agricola keksi suomen kielen...

Agricolan ansiota on kirjakielen luominen, mistä sitten seurasi erilähtöisten itämerensuomalaisten kielimuotojen yhdistyminen suomen kieleksi. Kaikilla kielillä on tietysti pidempi jatkuvuus kirjakieltä edeltäviin aikoihin.

Itsenäinen suomen kieli on "syntynyt" siinä vaiheessa kun se erosi muista lähisukukielistä, eli suomen kielen vanhin yksittäinen juuri on "muinaislänsisuomi" (tai muinaishäme), joka eriytyi kantasuomen Suomenlahden pohjoismurteesta karkeasti noin 1500 vuotta sitten. Albania taas on ilmeisesti eriytynyt omaksi kielilinjakseen pian kantaindoeuroopan jälkeen; valtavirtanäkemyksessä se johdetaan samasta luoteisindoeurooppalaisesta murteesta kuin germaani, keltti, itaali, baltti ja slaavi (samoin kuin kaiketi jokunen kadonnut kieli). Albania on siis eriytynyt jo suunnilleen 5000 vuotta sitten sukukielistään. Tietysti kieli ei aluksi eronnut juurikaan sukukielistään, vaan vuosituhanten kuluessa se vasta kehittyi nykyiseen muotoonsa.

E. Sofia kirjoitti:Jos on ollut (myöhäis)indoeurooppalainen kielimuoto, jonka perillisiä ovat niin slaavilaiskielet, albania kuin balttilaiskieletkin, niin siitä olisi voinut tulla jotain kautta sen ajan "esisuomeen" veljeä tarkoittava sana. Olihan sitä kanssakäymistä. Sana olisi suomessa ja lähisukukielissämme säilyttänyt alkuperäisen merkityksensä. Liettuassa sama sana on kehittynyt tarkoittamaan vainajan sielua.

Kallistuisin siis ajattelemaan, että suomen "velj-", albanian "vella", kreikan sana "aélioi" voivat hyvinkin olla peräisin muinaisesta indoeurooppalaisesta kielestä. Mutta kun en tiedä niin kysyn: Jos sekä sisar että veli ovat suomenkielessä lainasanoja, niin mitkä ovat ne alkuperäisen uralilaisen kantakielen vastaavat sanat?

Jokin indoeurooppalainen sana voi hyvinkin olla taustalla; joko se mistä albanian sana tulee, tai se josta germaanin sana tulee. Kumpikaan ei vielä ole äänteellisesti kovin uskottava selitys, mutta mahdollinen toki silti.

Sisar ja veli ovat monessa kielihaarassa lainasanoja, joten ei ole tietoa siitä, mitä sanoja kantauralilaiset ovat käyttäneet. Toisaalta sukukielten sukulaissanajärjestelmien perusteella ei välttämättä ole ollut omaa sanaakaan näille, koska esimerkiksi hantissa viitataan yhdellä ja samalla sanalla sekä itsen vanhempiin veljiin että isän nuorempiin veljiin. Eli merkitsevä tekijä ei ole ollut sukulaisuuden läheisyys vaan sukulaisen ikä. Isän vanhemmille veljille on sitten ollut toinen sana.

Kalevanserkku kirjoitti:Mitenkäs on, eikö suomessa ole joitakin i-loppuisia kaksitavuisia nimisanoja, joiden i < a? Muistelen, että ainakin sarvi olisi tällainen, siis sarvi < sarva. *Velja olisi siis voinut muuttua muotoon velji. Karjalan kielessähän sana on vel´l´i, siis liudentunut geminaatta l.

Näissä sanoissa on muuttunut myös ensitavun vokaali. Näitä on kahta tyyppiä:
1. *wäs'ka > vaski, *käkta > kaksi, *säppa > sappi.
2. *tomma > tammi, *lonta > lansi, *komta > kansi, *s'olma > salmi, *s'orwa > sarvi, *woktar > va(a)hter(a).