Vaanit ja itämerensuomi
Lähetetty: 27 Loka 2012 16:34Taannoin pohdittiin eräässä ketjussa, voisiko muinaisskandinaavinen jumalaryhmä vaanit (vaner), jota siis Pohjoismaissa palvottiin aasojen ohella, olla nimensä puolesta suomalaislähtöinen. Lähtösana olisi siis suomen <vanha>.
Vanha-etymologia torjuttiin sillä perusteella, että jos vanha olisi, kuten todennäköiseksi katsottiin, lainattu skandinaaviin joskus 500 - 700 eaa, niin se olisi käynyt läpi koko joukon äänteenmuutoksia, joiden jäjiltä siitä olisi saagoissa ollut jäjellä vain *va.
Nyt kuitenkin tuli mieleeni toinen vaihtoehto. Entäpä jos vaanit, tai oikeastaan vanit, siillä muinaisskandinaavissa vokaalin on täytynyt olla lyhyt, ovatkin saaneet nimensä virolaisilta. Viroksihan vanha on vana; h on siis kadonnut. Avainkysymys on tällöin: milloin sellaiset viron sanat kuin vana ja inimene (vrt. inkeroisen ja Agricolan inhiminen) ovat h:nsa menettäneet? Myös liiviläisistä vastineista näkyy h puuttuvan. Onko yleensä mahdollista saada asiasta tarkkaa tietoa?
Jäämme odottamaan tietäjien kommenttia.
Vanha-etymologia torjuttiin sillä perusteella, että jos vanha olisi, kuten todennäköiseksi katsottiin, lainattu skandinaaviin joskus 500 - 700 eaa, niin se olisi käynyt läpi koko joukon äänteenmuutoksia, joiden jäjiltä siitä olisi saagoissa ollut jäjellä vain *va.
Nyt kuitenkin tuli mieleeni toinen vaihtoehto. Entäpä jos vaanit, tai oikeastaan vanit, siillä muinaisskandinaavissa vokaalin on täytynyt olla lyhyt, ovatkin saaneet nimensä virolaisilta. Viroksihan vanha on vana; h on siis kadonnut. Avainkysymys on tällöin: milloin sellaiset viron sanat kuin vana ja inimene (vrt. inkeroisen ja Agricolan inhiminen) ovat h:nsa menettäneet? Myös liiviläisistä vastineista näkyy h puuttuvan. Onko yleensä mahdollista saada asiasta tarkkaa tietoa?
Jäämme odottamaan tietäjien kommenttia.