Muinainen Suomi

Havaitsinpa tässä sattumalta että Loviisanjoen seudulta löytyy kerrassaan mystinen nimistökasauma -om-päätteisiä ruotsinkielisiä nimiä:
Drombom (suom. Rumpila)
Eskilom
Garpom
Gislom
Haddom
Hardom
Hattom
Hopom (suom. Hopjärvi)
Kuggom
Labbom (suom. Jaakkola (!))
Lappom (suom. Lappomi)
Mickelspiltom
Muttom (suom. Muttila)
Mörskom (suom. Myrskylä)
Piltom
Porlom (suom. Porlammi)
Rudom (suom. Rutumi)
Tetom
Valkom (suom. Valko)
Myös u:lliset Renum ja Vekum.

Pienempi kasauma on akselilla Korppoo-Nauvo-Parainen (Koum, Kärnom, Lom, Söckom, Vikom).

Mistäs ihmeestä nämä tulevat? Om olisi toki ihan selvää ruotsia, mutta "määriteosat" pääsääntöisesti eivät. Alkuperältään alasaksalaisia nimiä kenties? Tai jokin paikallisen ruotsin murteen kehitys? Perin mielenkiintoisia ovat "soinnillisuusvaihtelut" Haddom ~ Hattom ja Labbom ~ Lappom (molemmista myös edellinen pohjoisessa, jälkimmäinen rannikolla). En tiedä onko sattumaa, että nimistä näyttävät puuttuvan konsonanttiyhtymät sananalusta ja enimmäkseen myös ääkköset.

Muualla maassa tämänmuotoista nimistöä esiintyy selvästi vähemmän (Blomit, Bomit ja Sundomit poislukien). Esim. koko muulla etelärannikolla on vain Riihimäellä Soitum, Espoon Bodom, Siuntion Bergom, Karjaan Starkom, Pohjan Brunkom, Hangon Täktom ja Kökarin vieressä Farom.

Pohjanmaalta löytyy tusinan verran ehdokkaita mutta näistä monet vaikuttavat suomalaisilta, Lammi-kantaisilta (Kivilom talo Vöyrillä, Korslom suo Maalahdella, Laplom talo Närpiöstä koilliseen suon laidalla, yms.) sen sijaan Eskilom ja Porlammi ovat jokivarsipaikkoja.

Enimmät tässä (kuvan pohjoisrajan ulkopuolella vielä Mörskom, Muttom + Porlom):

Pystynen kirjoitti: Alkuperältään alasaksalaisia nimiä kenties? Tai jokin paikallisen ruotsin murteen kehitys?

Seudulla on läsnä myös se aiemminkin puheena ollut ilmiö å / aja, nimittäin Pernå / Pernaja.

Onkohan mitään tietoa kuinka vanhoja nuo nimet ovat? Vanhoja asiakirjoja tonkimalla tietysti mutta siinä olisi kovaa urakkaa.

Ehkä alueella vain on yleiskieleen omaksuttu tapa muodostaa paikannimiä '-om' -päätteellä, sitten niitä on väännetty sekä suomen- että ruotsinkielisistä (ehkä muistäkin kielistä) määritesanoista. Nimistö ei sitten olisi kovin johdonmukaista.

Porlammin nimi on alkujaan sanasta Porolampi, jossa poro on merkityksessä "leiju, kura".[12] Kylän nimestä tunnetaan myös muunnelmia: Porolampij, Porlamby, Porlam, Porlom, joista viimeinen on myös kylän ruotsinkielinen nimi. Pääte -om on yleinen Itä-Uudellamaalla.[12]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Porlammi#Etymologia

Pertinax kirjoitti:Porlammin nimi on alkujaan sanasta Porolampi, jossa poro on merkityksessä "leiju, kura".[12] Kylän nimestä tunnetaan myös muunnelmia: Porolampij, Porlamby, Porlam, Porlom, joista viimeinen on myös kylän ruotsinkielinen nimi. Pääte -om on yleinen Itä-Uudellamaalla.[12]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Porlammi#Etymologia

Voi ollakin, joskaan lampea paikkakunnan nykykartalla ei edelleenkään näy.

Suomenkielisiin nimiin vertaamalla myös ainakin Myrsky-lä = Mörsk-om ja Valko = Valk-om saavat ihan hyvän selityksen jos -om tosiaan ymmärretään pääteaineeksi, ja Lapp-om, Hop-om voisivat kai periaatteessa olla lappi- ja haapa-kantaisia.

Myrskylä, sisämaassa kun on, voi tietysti olla alunperin pikemmin myrs-kylä? Alkuosa voisi olla ruotsista ("muurahainen"), ja seutu olisi jossain välissä suomalaistunut, jonka jälkeen olisi muodostettuu uusi ruotsalainen nimi.

Silti tässä jää iso määrä "määriteosia" auki. Eskil, garp, dromb (vai drom-bom ≈ "unipuomi"?!), kugg, pilt, ?

Mistä juontaa pääte -om? Keskiajalla ruotsin kielessä oli sama kaasusjärjestelmä kuin nykyisessä saksan kielessä. Monissa Itä-Uudenmaan paikannimissä on jälkiä mm. datiivista.
http://yle.fi/ohjelmat/6191

Ainakin osassa om-loppuisista suomenruotsalaisista paikannimistä voisi olla kyse muinaisruotsin monikon datiivista, jonka pääte oli -om.

Suomessakin nen-loppuisissa paikannimissä käytetään jostain syystä usein monikon paikallissijoja: Huittisissa, Paattisilla jne.

Datiivilta -om tosiaan hieman kuulostaa, mutta on outoa, miksi se olisi sitaattimuotoihin (nominatiiveihin) päätynyt? Tuntuisi, että tuo selitys edellyttäisi jotain sellaista kehitystä, että seudulla on ollut vanhempi germaanipoppoo 1 jonka kielessä on ollut datiivi, ja päälle on tullut uudempi poppoo 2 joka on omaksunut paikannimet datiivimuodoissa. Nimistöjatkuvuuden tapauksessa olettaisi normaalien nominatiivien säilyneen. Eihän suomen kielessäkään karttaan merkitä "Huittisissa" tai "Porvoossa" tai "Vantaalla", vaan "Huittinen", "Porvoo", "Vantaa".

Pystynen kirjoitti:Datiivilta -om tosiaan hieman kuulostaa, mutta on outoa, miksi se olisi sitaattimuotoihin (nominatiiveihin) päätynyt? Tuntuisi, että tuo selitys edellyttäisi jotain sellaista kehitystä, että seudulla on ollut vanhempi germaanipoppoo 1 jonka kielessä on ollut datiivi, ja päälle on tullut uudempi poppoo 2 joka on omaksunut paikannimet datiivimuodoissa. Nimistöjatkuvuuden tapauksessa olettaisi normaalien nominatiivien säilyneen. Eihän suomen kielessäkään karttaan merkitä "Huittisissa" tai "Porvoossa" tai "Vantaalla", vaan "Huittinen", "Porvoo", "Vantaa".

Indoeurooppalaisissa kielissä on tendenssinä, että obliikvisijainen paikannimi monesti päätyy uudeksi perusmuodoksi l. nominatiiviksi. Nämä (muinais-)ruotsista peräisin olevat paikannimet ovat aika selkeitä keissejä. Muita väestöjä ei prosessissa tarvita.

Sama näkyy Saksan lukuisissa paikannimissä, jotka päättyvät -en, sama monikon datiivi, vaikka ovatkin synkronisesti nominatiiveja (München jne.).

Firenzen nimihän on myös vanha lokatiivi <Florentiae. Latinan muita sijamuotoja on päätynyt muihin paikannimiin eri puolilla Rooman valtakuntaa: Pariisi < monikon ablatiivi Parisiis jne. Nimen synkroninen muoto voi olla kokonainen lauseke: Istanbul < kreikan eis ten polin 'kaupunkiin'.

Enemmän Witold Manczakin artikkelissa Morphologie des noms: règles des flexion, systèmes des flexion (tässä teoksessa: http://www.degruyter.com/view/serial/16343)

Pystynen kirjoitti:Voi ollakin, joskaan lampea paikkakunnan nykykartalla ei edelleenkään näy.

Selkeitä lampia on yksi, mutta nimi on väärä, Valkeapäänlampi. Epäselkeitä lampia on pari. Kartanonsuolla on voinut aiemmin olla lampi, nyt lähinnä silmäke, jolle kartta ei anna nimeä. Myös joen pullistuma on saatettu mieltää lammeksi, mutta sillekään kartta ei kerro nimeä. Lapissa tuollaisen nimi voisi olla lompolo.

Asian vierestä: seudulla on pari "huoppia", Seppäläishuoppi ja Suomalaishuoppi, mitähän nekin tarkoittavat.

Pystynen kirjoitti:Myrskylä, sisämaassa kun on, voi tietysti olla alunperin pikemmin myrs-kylä? Alkuosa voisi olla ruotsista ("muurahainen"), ja seutu olisi jossain välissä suomalaistunut, jonka jälkeen olisi muodostettuu uusi ruotsalainen nimi.

Silti tässä jää iso määrä "määriteosia" auki. Eskil, garp, dromb (vai drom-bom ≈ "unipuomi"?!), kugg, pilt, ?

Ruotsin 'myr' voidaan suomentaa myös suoksi. Eskil on etunimi.

Voikohan nimistössä olla osatekijänä mukana mitään eestiläistä tai vatjalaista vaikutusta.

Pertinax kirjoitti:http://fi.wikipedia.org/wiki/Porlammi#Etymologia

"Porlammin pohjoisosassa sijaitsevan Pyhäjärven nimi tarkoittanee "rajaa"".

Wikipedia vikisee. Pyhäjärven rannalla on Hiitelä ja Hiidenkallio, mutta merkitykseksi tarjotaan rajaa, eikä pyhää. Voi pyhä yksinkertaisuus.

aikalainen kirjoitti:Ruotsin 'myr' voidaan suomentaa myös suoksi. Eskil on etunimi.

Paikannimikirjan mukaan myös 'Haddom' perustuu henkilönimeen.

aikalainen kirjoitti:Ruotsin 'myr' voidaan suomentaa myös suoksi. Eskil on etunimi.

No mutta tietysti.

TTJ kirjoitti:Paikannimikirjan mukaan myös 'Haddom' perustuu henkilönimeen.

OK, kuva selkenee: seudulla on syystä tai toisesta säilynyt datiivipäätteinen nimimalli poikkeuksellisen produktiivisena. Ainakin osa oudoista nimikannoista selittyy henkilönnimipohjaisina (varmaan myös Mickelspiltom: "Miken Piltom"), mahdollisesti myös suomen kautta kiertäneinä. (Lähistöllä on ainakin Tavastby joka tukee tätä oletusta. Karelarbyn Pernajanlahdella voi olla myöhäinenkin?)

Edelleen jää auki, miksi nimistön rakenne välittömästi palaa tyypillisempään ruotsalaisnimistöön (by- ja böle-päätteisiin) jo heti seuraavalla joella itään päin, kun samaan aikaan om-nimistä puuttuvat normaalimmat nimikannat. Myös Loviisanjoen Backenit näyttävät sisältävän runsaasti henkilönnimi(?)pohjaisia: Ollasbacken, Heikantbacken, Reimansbacken, Haddasbacken, samaan aikaan kun Taasianjoella on ihan normaaleita Mossabackeneita ja Torparbackeneita.

Danabacken jäljemmän suulla voisi olla vihje: onko seudulla liikkunut tanskalaisia?

Pystynen kirjoitti:Danabacken jäljemmän suulla voisi olla vihje: onko seudulla liikkunut tanskalaisia?

Tanskalaisten läsnäoloa eteläisellä rannikkoseudulla on silloin tällöin spekuloitukin. En nyt muista tarkoin, mihin havaintoihin se on perustunut. Joka tapauksessa Tallinna ja Pohjois-Viro on ollut tanskalaisten hallinnassa. Jonkin spekulaation mukaan tanskalaisilla olisi ollut tukialue Suomen rannikolla, josta käsin olisi hyökätty Viroon uutta uskontoa levittämään. Itäiseltä uudelta maalta on myös helppo meriyhteys Viroon, sillä siellä voi käyttää välivaiheen tukikohtana ja huonon sään suojapaikkana Suursaarta. Niinpä jokin tanskalaisten hallussa ollut alue Suomenlahden pohjoispuolella ei ole mitenkään mahdoton ajatus.

radiosta kuultua, asiantuntijan esitelmä:

-om loppu paikannimessä liittyy ruotsin kielen moniikon datiivin taivutuspäätteeseen. kadonnut ruotsin "ruotsin" kielestä 1400-luvulla.
( alkup. muotoon kuulunee tarvittava prepositio ja sitä sun tätä. )

( varmaa nää-la/lä paikannimet on ruotsalaisist outoi)

kertoo siis milloin ko paikannimi on viimeistään saanut ruotsalaisen nimen.

täs espoos-kirkkonummel-helsingis on viron-, suomen-,eestin-,tanskan-,riisi-,ryssänpaikkoi ja kirkollisii.

itse näen asiat näin:
1. kauppaa pitkin suomenlahtea tekivät saksa-tanskalaiset
2. tanskalaiset alkoivat jäädä paikoilleen ( vrt. kreikkalaiset kauppasiirtokunnat)
3. ruotsin eriydyttyä tanskasta ja tanskan heikennyttyä ruotsi "valloitti" tanskalta "suomen"
saksalaiset keskittyivät pelkkään hansa-kauppaan.

vanha "ruotsalainen" paikannimistö on tanskalaista, osa suomalaista ( esin köklax, kökkar) loput uutta nuorta ruotsalaista

Tähän väliin.


Ruotsin murteiden maailma
1/8. Värmlanti. Juontaja Fredrik Lindström matkustaa Värmlantiin ja ryhtyy toden teolla ottamaan mittaa Värmlannin murteesta. Millaisten kummallisuuksien kanssa hän joutuu tekemisiin?
http://areena.yle.fi/tv/1913271?ref=leiki-ark