Muinainen Suomi

Talon emännät tuntuvat hyvin harvoin antaneen nimensä talolle/tilalle. Euran Kauttuan Ailin ja Mouhijärven Saaran tapauksessa olen usein miettinyt, että onkohan tässä ollenkaan kysymys naisen nimestä. Sitten pistin Maija* kansalaisen karttapaikan hakuun ja sieltä löytyi runsaasti Maija-alkuisia tilannimiä, varsinkin Länsi-Suomessa, poikkeuksena Etelä-Pohjanmaa, missä Maijat eivät olleet ollenkaan merkinneet reviiriään nimellään. Onko kukaan muu törmännyt naisen nimiin sukututkimuksissaan, tarkoitan siis tilan nimissä?

Tuntuu, että olen törmännyt moneenkin kun vaan muistaisi. Esim. Iisalmen Hernejärven Marjoniemeen. Marjoniemiä näyttää olevan paljon muuallakin. Juukassa on Vuokko-niminen kylä, joka lienee ollut ensin yksi talo. Kyllähän nyt Annaloita ja Marialoita (Marjaloita) täytyy olla runsaastikin?

Hämeenkyrössä on Pirjolan talo. Sen sijaan Tampereen Irjala ei luultavasti ole saanut niemeään kenenkään naispuolisen Irjan mukaan, sillä muistelen hämärästi jostain lukeneeni, että naisen nimi Irja on tullut Suomeen joskus 1800-luvulla Venäjältä, ja Tampereen Irjala on tuntuvasti vanhempi. Sitä onkin pidetty yhtenä Yrjä-nimen sivumuotona.

Pyhäjoella on vanha Annalan tila, johon omiakin juuria menee. Nimi lienee ollut sama jo 1500-luvulla ja alkuperä tuntematon.

Kalevanserkku kirjoitti:Hämeenkyrössä on Pirjolan talo. Sen sijaan Tampereen Irjala ei luultavasti ole saanut niemeään kenenkään naispuolisen Irjan mukaan, sillä muistelen hämärästi jostain lukeneeni, että naisen nimi Irja on tullut Suomeen joskus 1800-luvulla Venäjältä, ja Tampereen Irjala on tuntuvasti vanhempi. Sitä onkin pidetty yhtenä Yrjä-nimen sivumuotona.

Joo, sehän näissä nimissä se ongelma onkin: nykyään naiselle annettu nimi paljastuukin tilannimessä entiseksi miehennimeksi. Pirjolankin voisi ajatella tulevan Birgeristä. Irjala-tilannimen muodostuminen Yrjästä kuulostaa loogiselta.

Sigfrid kirjoitti:Pyhäjoella on vanha Annalan tila, johon omiakin juuria menee. Nimi lienee ollut sama jo 1500-luvulla ja alkuperä tuntematon.

Annala-nimeä en huomannutkaan. Siinä voisi olla kysymyksessä naisen nimi, mutta kuten mainitsit, nimen alkuperä on tuntematon. Tässäkin voisi piillä jokin miehen nimi tyyliin Ananias.

Jola kirjoitti:Tuntuu, että olen törmännyt moneenkin kun vaan muistaisi. Esim. Iisalmen Hernejärven Marjoniemeen. Marjoniemiä näyttää olevan paljon muuallakin. Juukassa on Vuokko-niminen kylä, joka lienee ollut ensin yksi talo. Kyllähän nyt Annaloita ja Marialoita (Marjaloita) täytyy olla runsaastikin?

Näissä luonnosta saaduilla naistennimissä tilannimenä piilee se ongelma, että niistä on vaikea sanoa, ovatko ne luontonimiä, siis Marja/Marjon ja Vuokon tapauksessa kasvillisuuteen liittyviä nimityksiä vai todellakin naisten nimiä.

Aili-nimi Euran Kauttualla on todellinen mysteeri, sillä ensimmäiset sukututkimuksessa kohtaamani Aili-nimet ovat todella nuoria, vasta 1900-luvun alusta n. 1940-luvulle. Euran Aili voi kuulua jopa vanhimpiin suomalaisiin tilannimiin, jos ajatellaan Euran seudun asutuksen ikää. Ailista olen lukenut jostakin, että se tulisi kelttiläisestä Eileen-nimestä. Ella-nimikin Eurasta löytyy. Sekin voi olla jokin ikivanha nimitys -ties mille- tai sitten se voi olla jokin Elisabeth/Liisa/Elisa/Elsa-nimen muoto.

Taas tuli uusi naisellinen tilannimi mieleen: Kerttula Satakunnan Lapissa. Olisikohan tässä nyt aito naisen nimi vai onko kysymys Gert+?-nimestä, joka voi olla miehelläkin. Satakunnassa ainakin (muualla en ole penkonut vanhoja dokumentteja) on annettu mieluummin eläimen- kuin emännän nimi talolle

Ämmä*-talon- tai oikeastaan paikannimet ovat hyvin yleisiä Etelä-Suomessa, Pohjoisen Lapista ne melkein tyystin puuttuvat. Pelkkää Ämmääkin löytyy. Savolaiset tykkäävät eukostaan: Eukkolampi ja 2 Eukkosaarta. Uusimaalaiset käyttävät Muija-alkuisia tilannimiä, mm. Muijarohkeenaro.

Naisista tykkäävät erityisesti itäsuomalaiset, varsinaissuomalaiset ja osa Keski-Suomea. Naistenapaanniemi löytyy Savonlinnassa. Ei! Ei naisten-napa vaan naisten-apa. Se olikin niemi eikä talo. Leppävirroilla on yksi salmikin, mutta en kehtoo sannoo sitä iäneen!

Eurassa naisten nimiä tuntuu olevan tilan niminä ehkä enemmän kuin muualla. Putkosen mainitsemien Ailin ja Ellan lisäksi sieltä löytyy ainakin Laila. Aili on sukututkimuksesta tuttu, juureni vievät sinne 1700-luvulla, ja muistaakseni nimi on tullut vastaan asutuksen yleisluetteloissa jo 1500-luvun alussa, saattaa olla paljon vanhempikin kuten Putkonen arvelee. Vähän epävarma mielikuva minulla on Anna-nimisestä talosta, Eurasta sekin, jos muistikuva pitää paikkansa. Mielenkiintoista näissä on myös nimien muoto; Aili, Ella, Anna. Niistä puuttuu (myöhempien aikojen?) -la -lä päätteet. Jostakin on jäänyt mieleen Aili saamelaisena etunimenä, mutta joidenkin lähteiden mukaan sen historia alkaa 1600-luvulta.

Oli ihan pakko tarkistaa mihin muihin vastaaviin olen törmännyt. Nämä lähinnä Pohjanmaalta: Helkala, Maijala, Aunela, Vappula, Annala, Ellilä, Marttala. Erona Euran nimiin on la-lä -pääte. Lienevätkö uudempia, vai mistä kertoo?

mikko kirjoitti:Oli ihan pakko tarkistaa mihin muihin vastaaviin olen törmännyt. Nämä lähinnä Pohjanmaalta: Helkala, Maijala, Aunela, Vappula, Annala, Ellilä, Marttala. Erona Euran nimiin on la-lä -pääte. Lienevätkö uudempia, vai mistä kertoo?

Ainakin kotipuolessa la-lä lisättiin talonnimien kirjoitusmuotoon 1600-luvulla (lopulla?). Vaikea sanoa mikä oli alkuperäinen käytännon muoto ja miksi tuo loppupääte esiintyy vasta myöhemmin.

Eivät ole talojen vaan nevojen nimiä, eivät ole ainakaan etunimiä vaan eri ikäisiä naisia kuvaavia nimiä. Äijinneva, Muorinneva ja Pökyränneva. Pökyräksi ainakin täällä vanhat sanoivat lasta, usein kai tyttölasta. Niin kuulin isäni veljen sanovan, isä ei sanaa käyttänyt, ilmeisesti koska äitini piti sitä haukkumasanana.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kart ... ta&lang=fi

mikko kirjoitti:Eurassa naisten nimiä tuntuu olevan tilan niminä ehkä enemmän kuin muualla. Putkosen mainitsemien Ailin ja Ellan lisäksi sieltä löytyy ainakin Laila. Aili on sukututkimuksesta tuttu, juureni vievät sinne 1700-luvulla, ja muistaakseni nimi on tullut vastaan asutuksen yleisluetteloissa jo 1500-luvun alussa, saattaa olla paljon vanhempikin kuten Putkonen arvelee. Vähän epävarma mielikuva minulla on Anna-nimisestä talosta, Eurasta sekin, jos muistikuva pitää paikkansa. Mielenkiintoista näissä on myös nimien muoto; Aili, Ella, Anna. Niistä puuttuu (myöhempien aikojen?) -la -lä päätteet. Jostakin on jäänyt mieleen Aili saamelaisena etunimenä, mutta joidenkin lähteiden mukaan sen historia alkaa 1600-luvulta.

mikko kirjoitti:Oli ihan pakko tarkistaa mihin muihin vastaaviin olen törmännyt. Nämä lähinnä Pohjanmaalta: Helkala, Maijala, Aunela, Vappula, Annala, Ellilä, Marttala. Erona Euran nimiin on la-lä -pääte. Lienevätkö uudempia, vai mistä kertoo?

Yes, Sir! Sama ajoitusasia kävi minunkin mielessäni. -la/-lä päätteiset nimet vaikuttavat nuoremmilta kuin lyhyet tilannimet Aili, Ella ja Laila. Euran Turajärven Lailasta ajattelin, että jospa se olisi kulunut muoto jostakin pidemmästä nimestä, ja se äännettäisiin lähinnä "La-i-la". Kauttuan Aililla voisi kuvitella olevan, kuten Sigi kotipuolestaan mainitsi, loppu -la, jos se olisi tosiaan 1)naisen nimi ja/tai 2)uudehko nimi. Se saattaisi olla tosiaan jokin saamelaisperäinen sana ja ehkä 1600-luvulla vielä sanan merkitys tiedettiin, siksi pelkkä -la-päätteetön muoto.

1700-luvun Kauttualle vievät omatkin sukujuureni: hot-spotteja Uotila, Lamppu ja Vahe, muitakin Kauttuan taloja putkos-juurista löytyy. Tämä Lamppu-tilan nimikin kuulostaa hassulta nykyajan ihmisen korvaan. Ruotsiksi se on kirjoitettu usein Landbo. Tässä voisi nyt olla "muna vai kana"-ongelma: kumpi kieli tässä nyt on perustana toiselle? Lambert-niminen isäntäkin voisi tulla kysymykseen. Tuskin sentään öljylamppu eikä edes lammas. Lampaasta voisi tulla Lampola, mutta siinä onkin jo -la-pääte eli se on paikka, missä "asuu" lampaita.

Löytyisikö keneltäkään tätä keskustelua seuraavalta Paikannimikirja? Olisiko siinä jokin selitys esim. Ailille?

edit. AHOI mouhijärveläiset, entä sitten Saara, taaskin ilman -la-päätettä!

Korjaus huonon muistin seurauksiin, tarkistuslaskennassa ei Eurasta löytynyt Anna nimistä taloa. Jäljet veivät naapurikuntaan Köyliöön ja Ailan taloon (vanhin muoto Aijla). Putkos-serkulle tiedoksi, että Euran Kauttuan Uotila osui ja upposi.

Saamen 'pyhää' merkitsevä sana esiintyy mm. asuissa ailes, ailek, mutta valitettavasti sitä ei tavata itäisistä saamelaiskielistä, eli sitä ei siis kaiketi tunnettu vielä Etelä-Suomen saamessa:
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=9467

Suomalaisesta paikannimikirjasta ei löydy näitä talojennimiä; kai siinä muutenkin keskitytään isompien paikkojen nimiin. Saaravuoma (saamelaisperäinen nimi) on laaja suoalue Käkkälöjoen pohjoispuolella; tämä perustuisi naisen nimeen.

Muistin että vävyni kodin lähellä on Irjala niminen talo, sen ikää ja muinaisuutta en tiedä, mutta melkoisesti Irjala nimisiä taloja ja muutama muukin alue löytyy, kaikkiaan löytyi 17.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kart ... al&lang=fi

No mitäs pidätte talon nimestä Tussula? Ehdottomasti naisellinen!

Tämännimisessä talossa asui esi-isäni sisko Lauttakylässä (Huittisten keskusta) 1800-luvun alkupuolella

Kartoista moista talonnimeä ei löydy, mutta rippikirjasta kyllä!

Make kirjoitti:No mitäs pidätte talon nimestä Tussula? Ehdottomasti naisellinen!

Tämännimisessä talossa asui esi-isäni sisko Lauttakylässä (Huittisten keskusta) 1800-luvun alkupuolella

Kartoista moista talonnimeä ei löydy, mutta rippikirjasta kyllä!

Veikkaisin ruotsinkielisen kirjurin yrittäneen hahmottaa paikannimeä Tuusula. Vanhimmissa nimissä kirjurin tapa mieltää kuulemansa ohjasi kirjoitusta. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon nimien myöhempi standardiasu perustui tähän samaan ilmiöön ja kehitti suomenkieltä tiettyyn suuntaan.

Sigfrid kirjoitti:

Make kirjoitti:No mitäs pidätte talon nimestä Tussula? Ehdottomasti naisellinen!

Tämännimisessä talossa asui esi-isäni sisko Lauttakylässä (Huittisten keskusta) 1800-luvun alkupuolella

Kartoista moista talonnimeä ei löydy, mutta rippikirjasta kyllä!

Veikkaisin ruotsinkielisen kirjurin yrittäneen hahmottaa paikannimeä Tuusula. Vanhimmissa nimissä kirjurin tapa mieltää kuulemansa ohjasi kirjoitusta. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon nimien myöhempi standardiasu perustui tähän samaan ilmiöön ja kehitti suomenkieltä tiettyyn suuntaan.

Huittisista löytyy näköjään Tussukoski, ja Tussu-nimiä on muuallakin. Tuusu-nimet ovat selvästi harvinaisempia. Eri asia sitten, mitä kaikkea tussu on voinut murteissa merkitä...

Lauttakylän Tussulan talolla oli toinenkin nimi: Koski-Kaisan talo,
ja kun tuo esi-isän siskokin muutti sinne aviottoman lapsensa kanssa,
niin kyllä tuon talon nimen synty johtuu asukkaistaan!

Oman havaintoni mukaan useimmat naisiin liittyvät talon- ja paikannimet liittyvät jumal- tai pyhimyshahmoihin: Annala, Pirjola, Maaria, Kaarina, Kaisaniemi, Maarianmäki <--- Pyhä Anna, Birgitta, Maria, Katariina. Esikristilliset naisennimet olivat ilmeisesti tyyliin Suvivilja, Sinimarja, Mansikki, Mustikki, Talvikki jne., joten niitä on mahdoton erottaa luonnon- ja lehmännimistä.

JakomäenNeruda kirjoitti:Oman havaintoni mukaan useimmat naisiin liittyvät talon- ja paikannimet liittyvät jumal- tai pyhimyshahmoihin: Annala, Pirjola, Maaria, Kaarina, Kaisaniemi, Maarianmäki <--- Pyhä Anna, Birgitta, Maria, Katariina. Esikristilliset naisennimet olivat ilmeisesti tyyliin Suvivilja, Sinimarja, Mansikki, Mustikki, Talvikki jne., joten niitä on mahdoton erottaa luonnon- ja lehmännimistä.

Aivan erinomainen huomio!
Tosin useimmat "yleislänsimaiset" naisten nimet palautunevat pyhimyskalenteriin, joten vaikea on arvioida jälkikäteen, onko talo nimetty kuolevaisen naisen vai suojelupyhän mukaan. Voisi kuvitella jonkun tätä joskus tutkineenkin esim. kansatieteessä; kiekaiskaa jos tiedätte.