Muinainen Suomi

Samanlainen vieraskielisten nimien vääntely on ollut "yleissuomalainen" ilmiö, niin yleinen etten jaksa luetella. Nimistötutkimuksista tai -kirjoista saanee lisätietoa.

Minä jo odotin, että täällä olisi kyse sananmuunnoksista eli munansaannoksista! Niin kuin että ollos varovainen, ettet anna lapsellesi seuraavia mukahauskasti väänneltävissä olevia nimiä:
Pekka Karvonen
Pentti Hirvonen
Timo Hokkanen
Kata Häkkinen
Pekka Korhonen
jne...

Taannoin oli naapurissamme tyttö, jota äitinsä puhutteli nimellä Leja. muille perheen jäsenille ja meille naapureille tyttö oli Lea.

Kaisa Nurhonen kirjoitti:1800-luvulla syntynyt isäni ei koskaan oppinut sanomaan d:tä ja anoppini ei sanonut ng-äännettä. Oli ymmärtävinäni, että jotkut nimenväännökset jäivät pysyviksi sukunimiksi.

Eikös se ollutkin vasta 1800-luvulla Lönnroth, joka suomen kielen professorina vakiinnutti d-äänteen suomen yleiskieleen. Suomen murteissahan d-äänne on aina ollut perin harvinainen. Jos oikein muistan, niin Kettusen murrekartastostakin löytyy vain noin neljä pitäjää, joiden murteessa d-äännettä käytettiin silloin 1930-luvulla kun Kettunen kartastonsa kokosi.

Kyllä kuuluisan koomikon lempinimi Spede vielä 1960-luvulla ja myöhemminkin monen suomalaisen suusta tuli ulos muodossa Pete.