Muinainen Suomi

Jaettu ketjusta "Paleoruokavalio":
viewtopic.php?f=34&t=762

----------


Teen uuden viestin, vaikka vanhaakin olisi voinut muokkaamalla jatkaa. Ongelmana vanhan viestin muokkaamisessa on se, että se ei saa uutta "Lähetetty"-aikaa ja ne, jotka jo ovat sen lukeneet, eivät enää huomaa jatkoa.

Uusinta uutta Dr Oz-dieettirintamalta:
Söin eilen "tavallista" ruokaa, siis normaalisti hiilihydraatteja, ei kuitenkaan sokeria eikä mitään muutakaan "lihottavaa", vieläpä vähäisiä määriä. Iltasyömistä en edes uskaltanut ajatella. Ja join tosiaankin 2 kuppia kahvia, jotka dieetti kieltää, koska se haluaa vapauttaa maksan ja munuaiset "myrkyistä", joihin kofeiinikin kuuluu. Tulos: paino oli noussut melkein siihen, mistä lähdin sitä 2 viikkoa sitten suurella vaivalla pudottamaan


K-A:lla muuten oli ennen dieetin aloitusta 10 kg enemmän painoa kuin minulla, joten ehkä sekin aiheutti nopeamman painonpudotuksen.

Lopputulos: mahtava turhautumisen tunne ja entistä suurempi epäluuloisuus kaikkia dieettejä kohtaan. Lohduttaakseni itseäni aion ostaa uuden puseron. Samaa kokoa kuin vanhakin

Kun olen tällainen urheilullinen ( ) papparainen, niin olen kokeillut kahvilakonkin pariin kertaan. Kaksi-kolme eka päivää keho vaatii päivittäistä kofeniiniannosta, voi särkeä nuppiakin, mutta sitten siihen alkaa tottua. Kun sitten taas aloittaa uudelleen, niin se maistuu älyttömän pahalle. Mutta vain vähän aikaa, pian se taas on niin hyvää. Filosofinen oppi: ero hyvän ja pahan välillä on tottumiskysymys, jos ei peräti makuasia.

Laihdutamisesta. Olin tässä syksyllä aika tydissa kunnossa, 93 kg. Ny enää 85, kaikki pois pelkällä tahdonvoimalla Aloitin kaksi viikkoa sitten myäs kuntokuurin. Käyn kolome kertaa viikossa salilla. Etureisi, takareisi, pohje, vatsa, selkä, jalkojen harottajat ja supistajat ( ), taljalla olkapäät (5 eri vetosuuntaa molemmilla käsillä), käsipainoilla hauis, kuntopyörällä 10 minsaa. Vähän permantoa päälle. Asiaan kuluu tunti. Olen siis siirtynyt osaksi modernia yhteiskuntaa, johon tämä oman ropan seuranta kuuluu.

Sigfrid kirjoitti:...Laihdutamisesta. Olin tässä syksyllä aika tydissa kunnossa, 93 kg. Ny enää 85, kaikki pois pelkällä tahdonvoimalla

8 kgNot bad!

Tarkoititko pelkkää tahdonvoimaa kuten näillä Star Warsin heppuleilla (Kilo katoa, kilo katoa...) vai saavutitko laihtumisen klassisella "syö vähemmän ja liiku enemmän"-menetelmällä? Kuntokuurisi näyttää tulleen paljon myöhemmin.

Tavoitteenani olisi verenpainelääkityksen vähentäminen, siksi tämä uutukainen kropan seuranta ja vähtäys painon pudottamiseksi. BMI väittää, etten olisi ylipainoinen, mutta vähän olisi silti varaa pudottaa, max. n. 10-13 kg. Pillereistä kun tulee niin ikäviä sivuvaikutuksia, että on valmis jo vaikka mihin kidutukseen, että saisi niitä ainakin osittain poistetuksi! Tupakointia en voi jättää pois, kun en polta, eikä viinaakaan, kun en juo, liikuntakin on jo päivittäin pelissä mukana, syön terveellisesti, käytän hyvin vähän suolaa, ei ole pahaa stressiäkään...En keksi enää muuta kuin painon pudotuksen...

putkonen kirjoitti:
Tarkoititko pelkkää tahdonvoimaa kuten näillä Star Warsin heppuleilla (Kilo katoa, kilo katoa...) vai saavutitko laihtumisen klassisella "syö vähemmän ja liiku enemmän"-menetelmällä? Kuntokuurisi näyttää tulleen paljon myöhemmin.

Siinä vaiheessa en tosiaan liikkunut paljoa, jopa tavallista vähemmän. Puolitin aamusämpylät ja iltasyömiset. En usko liikunnan auttavan painonpudotuksessa, varmasti siitä on muuten hyötyä. Painonpudotuksen tarkoitus olisi vähentää rasitusta.

BMI keikkuu nyt normaalin ylärajoilla. Jos pääsen 82-83 kiloon, niin olisi vähän marginaalia. Minulla ei ole ollut kolesterooli- tai verenpaineongelmia. On tutkittukin nyt tuon aiemmin mainitsemani antibioottimyrkytyksen vuoksi. Otettiin syksyllä noin 40 veriarvoa ja kaikki ovat normaalirajoissa. Otatin omaan laskuun vielä PSA:n, joka on 40-vuotiaan tasolla. Luin jostakin ettei se kuitenkaan ole luotettava indikaattori.

Sigfrid kirjoitti:Siinä vaiheessa en tosiaan liikkunut paljoa, jopa tavallista vähemmän. Puolitin aamusämpylät ja iltasyömiset.

Eipä tässä voi muuta sanoa kuin että sydämelliset onnittelut ihran TODELLA helposta irtoamisesta!

Sigfrid kirjoitti:En usko liikunnan auttavan painonpudotuksessa, varmasti siitä on muuten hyötyä. Painonpudotuksen tarkoitus olisi vähentää rasitusta.

Tässä Dr Ozin dieetissäkin neuvottiin välttämään liikunnan lisäämistä

putkonen kirjoitti:

Sigfrid kirjoitti:Siinä vaiheessa en tosiaan liikkunut paljoa, jopa tavallista vähemmän. Puolitin aamusämpylät ja iltasyömiset.

Eipä tässä voi muuta sanoa kuin että sydämelliset onnittelut ihran TODELLA helposta irtoamisesta!

Joo, ihmisillä on erilaisia lihavuusgeenimuotoja. Vaikka kaikki lopulta palautuu siihen, ettei pidä nauttia enempää energiaa kuin kuluttaa, niin tietyt geenimuodot suosivat rasvan kertymistä ja toiset sen poistumista.

Lisäksi hormonaaliset erot tulevat mukaan. Mitä korkeampi on syömisten glykeeminen indeksi (eli mitä enemmän sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja), sitä enemmän insuliinia erittyy. Ja mitä enemmän insuliinia erittyy, sitä tehokkaammin energia varastoidaan rasvaksi. Siksi sokeri, karkit ja vehnäpullat lihottavat tehokkaammin kuin vähemmän sokeriset tuotteet, vaikka kokonaisenergiamäärä olisi sama.

Insuliinireaktion voimakkuudessa on myös perinnöllisiä eroja, eli toisille rasva ei vain yhtä helposti varastoidu. Kuitenkin toistaiseksi löydettyjen geenien osuus on kokonaisuudesta hyvin pieni, noin 1 painoindeksiyksikkö. Eli suotuisillakin geeneillä on ylipainoinen, jos syö lihottavasti, mutta esim. BMI on "vain" 33 kun se heikommilla geeneillä olisi 34-35. Silmillä ei ehkä sitä eroa näe.

Kääntöpuolena on sitten se, että insuliini on myös anabolinen eli lihaskasvua edistävä hormoni, ja samoin IGF-1 eli insuliininkaltainen kasvutekijä sekä lihottaa että kasvattaa lihaksia (10 %:lla ihmisistä suotuisa geenimuoto). En tiedä tutkitun sitä, kannattaisiko kuntosalitreenin jälkeen siksi mässätä munkkipussillinen ja suklaalevy, että insuliinineritys saataisiin huippuunsa... ehkä sellaista olisi epäeettistä tai epäkorrektia tutkia? Olen vapaaehtoinen koehenkilö, jos tutkijat maksavat mässyt; minullahan on makeanhimon geenimuoto.

Painonpudotuksessa liikunnan osuus on pienehkö, varmaan johtuen pääosin siitä, että liikunnan jälkeen on NÄLKÄ ja tulee syötyä vähintään se mitä kulutti. Toisessa ääripäässä vaanii sitten kehon säästöliekki, eli jos energiaa ei saa tarpeeksi, rasvasta pidetään kiinni kaksin "käsin" (tai millä keho nyt sitten pitääkään kiinni sisäisestä rasvasta). Tämän näkee joka kausi Suurimmassa pudottajassa: ne, jotka vähentävät liikaa syömisiään, eivät enää laihdukaan. Sitten valmentajat pakottavat syömään enemmän, ja painonpudotus jatkuu taas. Hiljaa hyvä tulee.

Liikunta toki kuluttaa energiaa, ja mitä matalampi sykealue, sitä suurempi osuus lähtee juuri rasvasta. Eli pienitehoinen liikunta kuten reipas kävely tai rauhallinen pyöräily polttaa nimenomaan rasvaa. Tehokas liikunta saattaa kuitenkin olla tehokkaampi lopputuloksen kannalta, koska se kuluttaa aikayksikköä kohti paljon enemmän energiaa, josta vain suhteellisesti pienempi osuus mutta absoluuttisesti usein suurempi osuus lähtee rasvasta kuin matalatehoisessa liikunnassa.

Asiaa käsitellään esim. täällä K&F-lehdessä sivuilla 6-7:
http://www.kf-lehti.com/kf_nro1.html

Jos siis käyttää liikuntaan päivässä sen tunnin tai puolitoista, kannattaa tehdä tehokasta ja paljon kuluttavaa liikuntaa. Huonokuntoiselle se on sitä paitsi tosi helppoa, koska pumppu vetelee viimeisiään hyvin nopeasti! Samoin jos tekniikka on surkea esim. uinnissa, on ihan puhki jo 50 metrin jälkeen. Jos taas on aikaa käveleskellä useita tunteja pitkin päivää, voi hyvin tehdä matalatehoista liikuntaa.

Lisätään vielä se, että mitä enemmän on lihasmassaa, sitä suurempi on lepokulutus, eli samalla syömisellä "laihtuu" enemmän kuin lihakseton. Kunhan pitää huolen proteiininsaannista, etteivät lihakset surkastu. Lisäksi kokonaisvaltainen ja tehokas kuntosalitreeni nostaa kulutusta jopa parin vuorokauden ajaksi (jälkipolttoilmiö).

Pähkinänkuoressa:
- Silloin kun et syö, liiku matalalla rasvanpolttosykkeellä; silloin kun liikut matalalla rasvanpolttosykkeellä, älä syö.
- Silloin kun syöt, treenaa rankasti kuntosalilla; silloin kun treenaat rankasti kuntosalilla, syö paljon.

Kiitos Jaska tietopaketista!


Söin syntymäpäiväni kunniaksi "tavallista" eli runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ruokaa yhden annoksen ja ryyppäsin pelkkää vettä kuten aina. Synttärikakkua en uskaltanut edes ajatella. Aamiaiseksi olin syönyt palan kokojyväleipää ja illalla en yhtään mitään ja tosiaankin paino pongahti seuraavana päivänä lähes siiheen painoon, joka minulla oli ennen dieetin (vähäkarppinen) aloittamista Ilmeisesti seuraavat 2 viikkoa kuluvat taas nälässä syntymäpäiväihroja pois sulatellessa. Ennesvanhaan söin mitä huvitti, valtavia annoksia ja olin hoikka plikka. Nyt se ei enää käy.

P.S. Avatarin keksi on vain toiveajattelua

Lihastohtorilta mahtavan perusteellinen kirjoitus kaloreista:
http://lihastohtori.wordpress.com/2014/ ... on-kalori/

Mukana myös upea "kilpikonnaburgeri" - pakko kokeilla joskus...

Kilpikonnaburgeri!

Mukana oli myös linkki mielenkiintoiseen tutkimukseen:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15897479

Tulos:
- jos olet insuliiniherkkä, laihdut parhaiten dieetillä, jossa on paljon hiilihydraatteja ja vähän rasvaa.
- jos olet insuliiniresistentti, laihdut parhaiten dieetillä, jossa on vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa.

RESULTS:
Insulin-sensitive women on the HC/LF diet lost 13.5 +/- 1.2% (p < 0.001) of their initial BW, whereas those on the LC/HF diet lost 6.8 +/- 1.2% (p < 0.001; p < 0.002 between the groups). In contrast, among the insulin-resistant women, those on the LC/HF diet lost 13.4 +/- 1.3% (p < 0.001) of their initial BW as compared with 8.5 +/- 1.4% (p < 0.001) lost by those on the HC/LF diet (p < 0.04 between two groups). These differences could not be explained by changes in resting metabolic rate, activity, or intake.

Jaa mikä se sellainen insuliiniresistenssi on?

Insuliiniresistentin henkilön kohdalla optimoitu treeni sekä hiilihydraattien ajoitus ja lisäravinteet ovat oleellisia osia kehon tasapainottamista. Insuliiniresistentin henkilön kannattaa panostaa treenissä hypertrofiaan [lihaskasvuun: toistot n. 10 per sarja] ja keskittyä lihasmassan lisäämiseen. Mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän reseptoreita joihin insuliini voi kiinnittyä – mitä enemmän reseptoreita sitä helpommin saavutat insuliiniherkkyyden eli sensitiivisyyden. Tällöin solut pystyvät hyödyntämään elimistössä olevan insuliinin tehokkaasti ja ravinteiden imeytyminen tapahtuu vaivattomasti. Huomio naiset: kunnon raudan vääntöä salilla, niin keho on huomattavasti ymmärtäväisempi herkkupäiviin! Omasta insuliininsietokyvystäsi saat tietoa kurkistamalla peiliin ja suuntaamalla katseen vyötärön seudulle. Mikäli sinulla on taipumus saada jenkkakahvat helposti ja verensokerisi heittelevät päivän aikana aiheuttaen väsymystä, insuliininsietokyvyssäsi on todennäköisesti parantamisen varaa. BioSignature-mittaus antaa asiasta tarkempaa faktaa millimetrien mukaan. -

See more at: http://sanna.optimalperformance.fi/osa- ... peiUM.dpuf

Insuliiniresistenssi tarkoittaa tilaa, jossa haima tuottaa insuliinia, mutta sen teho on heikentynyt, lihaksisto ja muut elimet ottavat glukoosia vastaan huonosti, maksa tuottaa ja vapauttaa liikaa glukoosia ja siksi veren sokeripitoisuus suurenee eikä se vähene normaalisti atreian jälkeen.
- -
Kaikki diabeetikot ovat insuliiniresistenttejä, mutta tilaa esiintyy yleisesti myös muilla ihmisillä, etenkin ylipainoisilla. Insuliiniresistenssi johtaa usein veren rasvojen nousuun eli hyperlipidemiaan, koska VLDL-kolesterolin synteesi maksassa kiihtyy (lue lisää veren rasvoista). Insuliiniresistenssi on tulehdustila, jossa potilaan tulehdussytokiinit ovat koholla. Siksi insuliiniresistenssi lisää erityisesti sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Sydämen suurin uhka ei ole kolesteroli vaan insuliini ja tulehdussyokiinit. Siksi pelkkä verensokerin ja kolesterolin hallinta ei riitä ehkäisemään diabeteksen lisätauteja.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=65

Pähkinänkuoressa:
Jos on ylipainoa, siitä pääsee tehokkaimmin eroon vähentämällä hiilihydraatteja (sisältää sokerit).

Kiitos Jaska tietopaketista! Näin jälkeenpäin asiaa ajatellessa, varmaan aikaisempi ylenpalttinen punttisalilla hääräily yhdistettynä endorfiinihumalaiseen parinkymmenen kilometrin pyöräilyyn sekä min. 2:n tunnin aerobic-annokseen päivässä, kasvatti lihaksiston niin hyvään kuntoon, että mässäilyt eivät vaikuttaneet painoon mitenkään. Tietysti energian kulutuskin oli suuri. Nyt ämmän laiskistuttua, ruokaa ei voikaan syödä enää kuten ennesvanhaan, paino nousee pikkuhiljaa ja sen pudottaminen on tosi vaikeaa. No siinäpä se ongelman ratkaisu nyt tuli! --->