Muinainen Suomi

Jaettu ketjusta Zeng et al. 2023:
https://muinainensuomi.foorumi.eu/viewt ... 3&start=40

-----------------------



Minkälaisia reunaehtoja kielitiede asettaa uralilaisten kielten leviämiselle Ural-vuoriston länsipuolella? Itselläni tulee mieleen kontaktit eri kehitysvaiheissa olevien balto-slaavisten kielten kanssa, joita voi olla vaikea ajoittaa tarkasti, ja kontaktit paleogermaanin kanssa, jotka tapahtuivat varmaan suhteellisen myöhään ja lännessä. Lisäksi tulee mieleen uralilaisten kielten sukupuu eli malli, jolla kuvataan uralilaisten kielten haarautumista kantauralista. Sen suhteen kannatusta ovat saaneet viime aikoina mallit, joissa kantaurali haarautuu nopeasti joko suoraan useampaan murteeseen tai aluksi itä- ja länsiuraliin, jotka haarautuvat myöhemmin useampaan murteeseen.

Yritän pohtia sitä, onko uralilaisten kielten täytynyt levitä Ural-vuoriston länsipuolelle jo ennen Samus-Kizhirovon-tekniikoita, jotka levisivät sinne Kuzminykhin mukaan vasta Ananjinon ja Itkulin myötä. Myöhäinen leviäminen tuntuisi olevan vaikea sovittaa yhteen ainakin kantauralin nopean haarautumisen kanssa, koska silloin Uralin länsipuolella olevien kielten olisi pitänyt siirtyä sinne myöhemmin erillisinä kielinä, eikä haarautua vasta siellä esimerkiksi vain yhdestä sinne siirtyneestä kielestä.

EDIT: Sampsa Holopainen on todennut balto-slaavi-kontakteista vuonna 2023, että varhaiset balto-slaavilaiset sanat lainattiin länsiuralilaisissa kielissä kielentasoon, joka oli käytännössä vielä äänteellisesti identtinen kantauralin kanssa. Sehän viittaisi siihen, että uralilaisten kielten on täytynyt levitä Ural-vuoriston länsipuolelle melko aikaisin.

"In Finnic and Saami, the westernmost branches of the Uralic family, there are many early loanwords from Proto-Baltic and probably already from Proto-Balto-Slavic (see Kallio 2008, Junttila 2012). Despite the western distribution of these words within Uralic, they have clearly been acquired in a phonological stage that was still practically identical to Proto-Uralic[.]" (s. 334)

Holopainen, Sampsa. (2023). The RUKI Rule in Indo-Iranian and the Early Contacts with Uralic. In Internal and External Causes of Language Change: The Naxos Papers (pp. 315-346).
https://books.google.fi/books?https://b ... &q&f=false

merimaa kirjoitti:Minkälaisia reunaehtoja kielitiede asettaa uralilaisten kielten leviämiselle Ural-vuoriston länsipuolella? Itselläni tulee mieleen kontaktit eri kehitysvaiheissa olevien balto-slaavisten kielten kanssa, joita voi olla vaikea ajoittaa tarkasti, ja kontaktit paleogermaanin kanssa, jotka tapahtuivat varmaan suhteellisen myöhään ja lännessä.
EDIT: Sampsa Holopainen on todennut balto-slaavi-kontakteista vuonna 2023, että varhaiset balto-slaavilaiset sanat lainattiin länsiuralilaisissa kielissä kielentasoon, joka oli käytännössä vielä äänteellisesti identtinen kantauralin kanssa. Sehän viittaisi siihen, että uralilaisten kielten on täytynyt levitä Ural-vuoriston länsipuolelle melko aikaisin.

Joo, mutta se ei itsessään vielä välttämättä vaadi varhaista leviämistä länteen. Itse asiassa saamen ja itämerensuomen enimmät äänteenmuutokset ovat niin myöhäisiä, että monet luoteisgermaanisetkin lainasanat voitaisiin rekonstruoida vielä yhteiseen kantakielitasoon. Joidenkin äänteiden osalta kuitenkin nähdään jo eroja, samoin kuin äännekorvauksissa.

Kielihaaroille yhteiset muutoksetkin (länsi- ja itäuralilaiset) ovat myöhäisempiä kuin esim. kantairanilaiset lainasanat, mutta tiettävästi aikaisempia kuin baltoslaavilaiset, balttilaiset ja germaaniset lainasanat. Siksi nuo muutokset ajoitetaan suunnilleen toisen vuosituhannen puolimaihin. Sitten paleogermaanikontaktit edellyttäisivät saamen ja itämerensuomen läsnäoloa Itämeren piirissä (jo eriytyneinä kieliyhteisöinä) jo vuoden 1000 eaa. jälkeen.

merimaa kirjoitti:Lisäksi tulee mieleen uralilaisten kielten sukupuu eli malli, jolla kuvataan uralilaisten kielten haarautumista kantauralista. Sen suhteen kannatusta ovat saaneet viime aikoina mallit, joissa kantaurali haarautuu nopeasti joko suoraan useampaan murteeseen tai aluksi itä- ja länsiuraliin, jotka haarautuvat myöhemmin useampaan murteeseen.

Vaikka samojedi näyttää puhujayhteisönä muodostaneen erillisen keskuksen jo varhain, alueellisesti se kuitenkin jatkoi pitkään yhteydessä muiden kielihaarojen kanssa. Vasta kantairanilaisen kerrostuman aikaan nähdään eri kielihaaroissa erilaisia äännekorvauksia, ja vasta sen jälkeen tapahtuivat itä- ja länsiuralilaiset äänteenmuutokset. Viimeisin sana:
https://journal.fi/fuf/article/view/120910

merimaa kirjoitti:Yritän pohtia sitä, onko uralilaisten kielten täytynyt levitä Ural-vuoriston länsipuolelle jo ennen Samus-Kizhirovon-tekniikoita, jotka levisivät sinne Kuzminykhin mukaan vasta Ananjinon ja Itkulin myötä. Myöhäinen leviäminen tuntuisi olevan vaikea sovittaa yhteen ainakin kantauralin nopean haarautumisen kanssa, koska silloin Uralin länsipuolella olevien kielten olisi pitänyt siirtyä sinne myöhemmin erillisinä kielinä, eikä haarautua vasta siellä esimerkiksi vain yhdestä sinne siirtyneestä kielestä.

Nuo kulttuurit alkoivat vasta suunnilleen 800 eaa., mutta kuten edellä mainitsin, useimpien äänteiden osalta kielihaarat pysyivät hyvin vanhakantaisina vielä sitäkin myöhempiin aikoihin. Relevantteja vasta-argumentteja ovat oikeastaan vain seuraavat:

1. Kantairanista (tai arkaaisesta iranista kuitenkin ennen muinaisirania) on lainattu sanoja laajasti eri kielihaaroihin, ja näissä näkyy eri puolilla eri äännekorvauksia. Se edellyttää, että uralilaisten murteiden ketju oli jo levinnyt hieman Uralin molemmin puolin toisen vuosituhannen eaa. alkupuoliskolla.

2. Paleogermaanista (ja mahdollisesti jopa esigermaanista, mutta tämä on tällä hetkellä epävarmaa) on lainattu saameen ja itämerensuomeen sanoja Itämeren piirissä jo vuoden 1000 eaa. lähistöllä.

Kiitos selvennyksestä! Ymmärrän asian nyt niin, että mikään ei pakota uralilaisia kieliä länteen kovin aikaisin, mutta niitä olisi voitu puhua Ural-vuoriston länsipuolella jo toisen vuosituhannen alkupuoliskolla ennen ajanlaskun alkua.

merimaa kirjoitti:Kiitos selvennyksestä! Ymmärrän asian nyt niin, että mikään ei pakota uralilaisia kieliä länteen kovin aikaisin, mutta niitä olisi voitu puhua Ural-vuoriston länsipuolella jo toisen vuosituhannen alkupuoliskolla ennen ajanlaskun alkua.

Osapuilleen noin. Periaatteessa paljon riippuu germaanisten muutosten kronologiasta. Jos paleogermaania olisi puhuttu vielä vaikka 700 eaa., silloin olisi mahdollista yhdistää itämerensuomen ja saamen leviäminen länteen jopa vasta Ananjino-vaikutukseen. Langin malli on varhaisin mahdollinen: siinä nämä kielihaarat olisivat saapuneet Itämeren piiriin jo vähän ennen vuotta 1000 eaa.

Kunhan kuva tarkentuu, ehkä parabalttilaisille ja paraslaavilaisille jne. kerrostumille saadaan myös tarkempi aika ja paikka (Häkkinen 2022); ne selittynevät parhaiten vähän idempänä, koska Itämeren itäpuolinen alue oli jo vanhastaan "varsinaisbalttien" aluetta. Ne eivät välttämättä ole myöskään kovin varhaisia kontakteja. Itään vetänevät myös vasta keskikantasuomeen ajoittuvat takaisia *I-A- ja *E-A-kombinaatioita sisältävät iranilaislainat (Holopainen 2020: Indo-Iranian loanwords in Finnic — a critical overview). Näiden eri suuntiin vetävien ja toivottavasti jatkuvasti tarkentuvien lainasanakontaktien rajoissa sitten sijoitellaan läntisimpiä uralilaisia kielihaaroja.

Itse pidän toistaiseksi auki sen haarukan, milloin saame ja itämerensuomi ovat levinneet Itämeren rannoille: karkeasti suunnilleen 1000-500 eaa. Viimeistään kantagermaanisten paikannimien aikaan täällä olisi jo oltu.

Jaska kirjoitti:[...Jos paleogermaania olisi puhuttu vielä vaikka 700 eaa., silloin olisi mahdollista yhdistää itämerensuomen ja saamen leviäminen länteen jopa vasta Ananjino-vaikutukseen.

Tähän liittyen: onko kukaan löytänyt hyviä lähteitä liittyen Ananjino-kompleksin muodostumiseen? Mikä on Ananjino, - ja toisaalta esim. Sargat-kompleksin suhde esim. mahdolliseen Koptyaki-Cherkaskul-Mezhovskaya-jatkumoon?

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Jaska kirjoitti:[...Jos paleogermaania olisi puhuttu vielä vaikka 700 eaa., silloin olisi mahdollista yhdistää itämerensuomen ja saamen leviäminen länteen jopa vasta Ananjino-vaikutukseen.

Tähän liittyen: onko kukaan löytänyt hyviä lähteitä liittyen Ananjino-kompleksin muodostumiseen? Mikä on Ananjino, - ja toisaalta esim. Sargat-kompleksin suhde esim. mahdolliseen Koptyaki-Cherkaskul-Mezhovskaya-jatkumoon?

En itse ole noihin vielä tutustunut. Lähialueiden kulttuureilla on aina yhteisiä piirteitä, ja ongelmana arkeologiassa yleensäkin lienee selkeiden, yhdeltä alueelta toiselle levinneiden ajoitettavien vaikutusaaltojen rekonstruoiminen aineiston pohjalta. Tai siis silloin, kun tällaista kokonaisen kulttuurikuvan leviämistä ei ole täysin yksitulkintaisesti havaittavissa (toisin kuin vaikka nuorakeramiikan leviämisen kohdalla), niin eri arkeologeilla saattaa olla erineviä näkemyksiä siitä, mikä oli vaikutussuunta ja aikataso.

Tässä lainauksia teoksesta Koryakova & Epimakhov 2006:
"The Cis-Urals metallurgical center was based on the cultural world that was composed of various cultures, which continued the basic traditions of the local Bronze Age. Above all, it involved the Ananyino cultural groups (see Chapter 7, Fig. 7.1). The Ananyino metallurgical center completed the development of the Volga-Ural non-ferrous metallurgy (Kuzminykh 1983: 171). It is characterized by many revived features of the Seima-Turbino and Eurasian types. - - The influence of Ananyino metallurgy spread as far as northwest Europe, into central-northern Sweden and Finland (Hjarthner-Holdar & Risberg 1999; Talgren 1937; Zbruyeva 1952)."

Eli Ananjino-kulttuuri voidaan nähdä eräänlaisena myöhäisenä Seima-Turbino-jatkeena.

"The point is that the earliest Ananyino sites (ninth/eighth–sixth centuries BC) produced not only the bronze material but also a number of bronze-iron and iron objects of a high technological level (Fig. 5.3). It is interesting to note that about two-thirds of all known iron items come from the earliest burials dated to the eighth–sixth centuries BC. They are supposed to have been produced locally, although we cannot deny that some of them that were based on this technology were imported from the Caucasus. This technology could be passed on by any migrating metallurgist with knowledge of bloomery iron production. An intriguing point is that the Caucasus is rather far from the Cis-Urals, and there is no early iron found in the cultures that are situated between these two regions."

Eli hieman mystinen synty: taito näyttää hypänneen suoraan Kaukasukselta Kaman-Uralin seudulle. Kielikontaktivastineen osalta tulee lähinnä mieleen jokin muinaisiranilainen kieli. Wikipedia: Ossetian language:
"From the 7th–8th centuries BCE, the languages of the Iranian group were distributed across a vast territory spanning present-day Iran (Persia), Central Asia, Eastern Europe, and the Caucasus. Ossetian is the sole survivor of the branch of Iranian languages known as Scythian."

Kaukasuksella puhuttava osseetti olisi siis ainoa jäänne varhaisrautakaudella Kaakkois-Euroopan aroja hallinneesta skyyttiryhmästä.

Itkul-kulttuurin kohdalla (Uralin itärinteillä) ei sanota mitään sen alkuperästä; yhteyksiä oli etelään eli keskiselle (Uralin itäpuoliselle) arovyöhykkeelle.

Lisää poimintoja Koryakovalta ja Epimakhovilta Ananjinon kulttuurista:

"Researchers distinguish around eleven territorial variants of this culture, although it appears to be homogeneous from the point of view of ceramics, easily recognizable over all of the inhabited territory. Among them, two interrelated groups (the post-Maklasheyevo and Textile group) occupyied in the eighth–sixth centuries bc the broad-leafed forest environments of the Volga-Kama area and look to be more advanced economically, having possessed a quite developed bronze metallurgy. The others, occupying the forests of the Kama, Vyatka, and Vetluga rivers, were more primitive in all economic spheres and were oriented mainly to hunting and fishing."

Gamajun + Itkul Uralin itärinteillä:

"One of the groups [Gamajun] came to the Urals in the late ninth century BC. It brought its culture and subsistence economy, which was typical for the taiga, zone and based on hunting, fishing, and gathering. During the period of adaptation, the Gamayun population became acquainted with and adopted some elements of stockbreeding and metalworking.
- -
The Gamayun newcomers came to the Urals [kaakosta] where the aboriginal population – the early Itkul groups, descendents of the Mezhovka cultural tradition of the Final Bronze Age – had harnessed the local mineral resources for metal production. By all appearances, the relations between the early Itkul and Gamayun groups were rather tense from the very beginning. This is witnessed by the number of Gamayun fortified houses and traces of destruction of Gamayun villages (Borzunov 1992). With the passage of time, the new and aboriginal populations came to a consensus and formed some sort of symbiotic system based on a division of labor and specialization."

Kahden ryhmän asuminen samalla alueella oli aluksi konfliktien sävyttämää. Tämä kahtalaisuus saattaisi heijastua mansien ja hantien eksogaamisissa fratrioissa: toisen katsotaan edustaneen alun perin obinugrilaisia (Itkul?), toisen jotain tuntematonta, sittemmin obinugrilaisiin assimiloitua väestöä (Gamajun?).

Venäjänkielinen yleisteos varhaisen rautakauden kulttuureista Volgan ja Uralin alueella on vuonna 2021 julkaistu Археология Волго-Уралья: Ранний железный век, jonka ovat toimittaneet A.G. Sitdikova ja A.A. Chizhevsky.
http://archtat.ru/content/uploads/2022/ ... alya-1.pdf

Kirjan alussa ei ole sisällysluetteloa, mutta luettelot metsävyöhykkeen ja metsäaron kulttuureista löytyvät sivuilta 125 ja 423. Varhaisempia kulttuureja, kuten Ananjinoa ja Akozino-Akhmylovoa, käsitellään sivulta 125 eteenpäin, ja myöhäisempiä kulttuureja, kuten Pyanoboria ja Glyadenovoa, sivulta 423 eteenpäin.

Jos ajatellaan, että uralilaisia kieliä olisi puhuttu Ural-vuoriston länsipuolella toisen vuosituhannen alkupuoliskolla ennen ajanlaskun alkua, samaan aikaikkunaan osuvat ainakin Seima-Turbino-esineiden ajoitukset Volgalla, Ust-Vetlugassa ja länsisiperialaiset Andronovo-vaikutteet Volgan ja Kaman kulttuureissa.

Ust-Vetlugan kalmistosta keskisellä Volgalla on löydetty sekä Abashevon että Seima-Turbinon metalliesineitä. Jälkimmäisistä on kolme radiohiiliajoitusta, joista ensimmäinen on vähän varhaisempi 2023-1747 calBCE (2σ) ja kaksi muuta myöhäisempiä 1862-1614 calBCE ja 1879-1560 calBCE (Marchenko et al. 2017, Radiocarbon Chronology of Complexes with Seima-Turbino Type Objects ...).

Länsisiperialaiset Andronovo-vaikutteet näkyvät Volgan ja Kaman kulttuureissa 1700-1500-luvulla eaa. (Lyganov 2018; ajoitus myös Zeng et al. 2023: 37). Suskan-kulttuurissa Andronovon (Fedorovon) vaikutus näkyy keramiikassa, hautaustavoissa, työkaluissa ja talonrakennustavoissa, ja Lugovsk(aya)-kulttuurissa vaikutus näkyy niin ikään keramiikassa ja hautaustavoissa. Kuitenkin Suskan-kulttuurista poiketen Lugovsk(aya)-kulttuuri yhdistetään vahvemmin uralintakaiseen Cherkaskulin kulttuuriin, Kaman aiempaan Zaosinovon kulttuuriin, Seima-Turbino-ilmiöön ja vielä aiempiin Garinon ja Koptjakin kulttuureihin.

Lyganov, A.V. (2018). Andronoid traditions in the Late Bronze Age cultures of the Volga forest-steppe.
(Englanninkielinen otsikko on oma käännös, koska artikkelilla on vain venäjänkielinen nimi.)
http://archsamara.ru/files/biblioteka/UAS21_tezisy.pdf (sivut 128-130)

"In the forest-steppe and forest Volga region, Andronoid cultural traditions were most clearly manifested in the monuments of the Suskan and Lugovsk cultures."

"Suskan ceramics are characterized by [...] features [that] have clear parallels in the cultures of the Andronovo circle, primarily Fedorovskaya, and in related Andronovo complexes of Western Siberia, Central and Eastern Kazakhstan [...] Even more clearly, the Andronovo component in the Suskan complexes manifested itself in a small part of ceramics of the Andronovo (Fedorovka) type proper, which was found in almost all Suskan settlements. [...] Cherkaskul elements in complexes of the Suskan type are rare and could have been brought to the Volga region together with Fedorovsky ones."

"In addition to the unique ceramic complex, the monuments of the Suskan culture are characterized by some innovations in house construction, in funeral practice, as well as some new types of tools made of stone, bone and horn[.]"

"Ornamental motifs close to the Suskan ones in combination with specific Fedorov ornaments are found in the Volga-Kama region in the ceramics of the Lugovsk culture (Mitryakov, 2011; Lyganov, 2017). The funeral rite of the Lugovsk culture, known from the burial grounds of Taktalachuk, Kominternovskie mounds, Murzikha II, Sokolovsky IV, Maklasheyevsky-na-Vzvoze, Deukovsky, Balymsky, is similar to the Suskan one. There is a significant similarity of the ceramic complex of the Lugovsk culture, especially at its early stage, with the ceramics of the Suskan culture [but] there are significant differences in the history of these cultural formations."

"The origins of the Lugovsk culture could have been sites of the Zaosinovsky type (PBV-I, II) located on the Middle and Lower Kama. The bearers of the Zaosinovsky traditions were not initially associated with the Srubna world, and their appearance on the territory of the Kama region occurs under the influence of the Seima-Turbino transcultural phenomenon, with a certain influence of the Trans-Ural Koptyakov culture and the local basis of the Late Garinsky population."

"At the monuments of the Lugovsk culture, ceramics from the Cherkaskul culture were recorded, which are very rare at the Suskan monuments. And in the future, the historical fate of the Lugovsk culture is somewhat different than the Suskan culture. The Lugovskaya culture is transformed into the Mezhovskaya (post-Lugovskaya) and into the Atabaevskaya stage of the Maklasheyevskaya culture. This can all be traced in ceramics - there are many transitional forms of vessels and ornamental motifs (Ashikhmina, 2014). The Suskan culture is transformed into monuments with collar ceramics under the influence of the Ivanovo (Khvalynsk) culture."

"It can be assumed that it was with the Suskan and Lugovsky monuments in the forest-steppe Volga region that products characteristic of the so-called Pre-Ananyinsky horizon appeared[.]"

"As for absolute dates, today there are seven of them. [...] They are determined by the XVII-XV centuries BCE in calibrated values (Table 1)."

Seima-Turbino-esineiden leviäminen keskiselle Volgalle ja länsisiperialaiset Androvono-vaikutteet Volgalla ja Kamalla varmaankin yhdistivät Suskan- ja Lugovsk(aya)-kulttuurit samaan kulttuuripiiriin Uralin itäpuolisten kulttuurien kanssa. Samalla uralilaiset kielet olisivat voineet levitä Uralin länsipuolelle, ellei jotain uralilaista kieltä puhuttu jo aiemmin Zaosinovon kulttuurissa, jolla oli yhteyksiä Seima-Turbinoon ja Koptjakin kulttuuriin.

Uralilaisten kielten yhdistäminen Lugovsk(aya)-kulttuuriin olisi sikäli mielenkiintoista, että siinä vaiheessa Volgan alueen väestö ei vaikuta vielä venäläisten kallonmittaajien mukaan kovin itäiseltä (Gazimzyanov & Khokhlov 2012: 213): Suskan-kulttuurin vainajat olivat lähellä srubnalaisia ja Lugovsk(aya)-kulttuuria seuranneen Maklasheyevka-kulttuurin vainajat muistuttivat paljon länsisiperialaisia (esim. Irmen, Elovka), mutta olivat kuitenkin vähän itäisempiä ja Cherkaskuliin verrattuna vähän enemmän Itä-Euroopan metsästäjä-keräilijöiden kaltaisia.

Venäläisten kallonmittaajien tulokset tosin johtivat ainakin minua aiemmin harhaan, sillä niistä lasketussa PCA-kuvassa ei näkynyt Rostovkan vainajien geneettinen monimuotoisuus. Suhtaudun sen vuoksi varauksella myös Maklasheyevkan ja Cherkaskulin tuloksiin, koska PCA-kuvassa näkyy luultavasti vainajien yhdistetty tulos (сборная, koottu), vaikka vainajien joukossa on voinut hyvin olla sekä enemmän että vähemmän itäisiä yksilöitä.

Ananjinon kulttuurin vainajat ovat PCA-kuvassa joka tapauksessa itäisempiä kuin Maklasheyevkan tai Cherkaskulin kulttuurin vainajat, joten väestön itäisyys on voinut kasvaa Volgalla ajan mittaan. Tuliko tämä itäisyys sitten Kamalta vai oikeasti idästä – siitä ei ole tällä hetkellä tietoa.

Gazimzyanov, I.R. & Khokhlov, A.A. (2012). Anthropological structure of population of Middle Volga region during transitional period from Late Bronze Age to Early Iron Age.
https://cyberleninka.ru/article/n/antro ... eku/viewer

Pari juttua, joita voi olla vaikea selittää Ananjinosta lähtien.

1. Kolme säilynyttä läntisintä yksikköä ei näytä kehittyneen lähekkäin: länsiurali (saame, itämerensuomi ja mordva), mari ja permi eivät jaa keskenään tai kahdenvälisestikään mainittavasti yhteisiä uudennoksia eivätkä edes juurikaan sanoja. Se puhuu varhaisen eriytymisen ja alueellisen laajentumisen puolesta, tai sitten sen puolesta, että näiden haarojen välillä olisi puhuttu muita uralilaisia tai ei-uralilaisia kieliä, jotka sitten olisivat kuolleet.

2. Paleoeurooppalaiset lainasanat Ylä-Volgan seudulta alkaen. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä epätodennäköisemmäksi alueella käy paleoeurooppalaisten kielten säilyminen, koska iranilaisia, baltoslaavilaisia ja mahdollisesti muitakin muinaisia indoeurooppalaisia murteita on levinnyt lähistölle. Ylä-Volgan alue on myös se seutu, minne länsiuralilaisten kontaktipinta baltoslaavien suuntaan täytynee sijoittaa, koska niitä ei ole puhuttu tiettävästi koskaan kauempana idässä.

Länsiuralilainen keskus Ylä-Volgalla vaikuttaisi siis sen verran varhaiselta, ettei sitä voine selittää Ananjino-hypoteesillä.