Ihmisyystekijä on aina voimakkaasti esillä kaikessa tutkimuksessa ja tuloksia pitäisikin arvioida suhteellisina, jopa epätarkkoina ja alati muuttuvina kuvauksina. Otan tähän yhden esimerkin: olen lukenut monia eri teoksia Suomen sisällisodasta (1918) ja etsinyt jatkuvasti mahdollisimman objektiivista kuvausta koko tapahtumasta. Jossain vaiheessa tajusin, että sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa, eikä voikaan olla, koska se edellyttäisi kirjurina toimivaa Jumalaa, joka sitten vielä julkaisisi aiheesta absoluuttisen raportin. Voi olla että uskovaiset odottavat lukevansa sellaisen sitten iäisyydessä, mutta minulle sellainen on mahdoton ajatus ja vähempään on siis tyytyminen.
Nykyisen vertailevan kielitieteen "fiksattujen" menetelmien avulla ei voidakaan saavuttaa n. 6ky vanhempia kerrostumia tai yhteyksiä eri kieliperheiden välillä. Tämä johtuu vain käytettävien lingvististen työkalujen "karkeudesta" tai rajoittuneisuudesta. Tarvitaan siis uudempia, tehokkaampia metodeja, joita on esitellyt esim. prof. Johanna Nichols (JN: Linguistic Diversity in Space and Time).
