Vanhasta kittilänsaamesta ei olekaan näytteitä

[Jaska]

https://www.alkuperasivusto.fi/FellmanIsak.jpg

Isak Fellman julkaisi runsaat sata vuotta sitten kirjoissaan Jacob Fellmanin 1820-luvulla keräämiä saamelaisia laulutekstejä. Kahdessa laulussa mainitaan Kittilän paikkoja, ja Isak mietti, mahtavatko laulut edustaa Kittilän vanhaa saamea. ”Taatja seita” eli Taatsin seita sijaitsee Pohjois-Kittilässä, ja toinen laulu ”Samie kalku” (Saamelaisnainen) mainitsee Helppiniemen, Ounasjoen ja Hossan.

Alustavan äänne- ja muotopiirteiden kartoitukseni perusteella kumpikin laulunäyte edustaa kuitenkin pohjoissaamen Tornion murreryhmää, johon kuuluvia murteita puhutaan pohjoisimmassa Ruotsissa (Girjas, Jukkasjärvi ja Karesuando) ja Länsi-Enontekiöllä. Näin ollen Kittilän vanhasta keminsaamelaisesta murteesta ei ole olemassa näytteitä. Saman totesi myös Pekka Sammallahti aiemmin (Ealli biras – Elävä ympäristö, 2005: 57).

Jo 1760-luvulla Pohjois-Ruotsista tuli saamelaisia poropaimenia Kittilään. Näiden tulokkaiden sukunimiä olivat mm. Pikkarainen, Pokka ja Riimi. 1800-luvun alkuun mennessä Ruotsista saapui myös Vettaisia ja Suikkeja (Luonnostaan eläväinen – Kittilän historia, 2023: 122). Jacob Fellmanin Kittilästä keräämät laulut ovatkin peräisin näiltä Pohjois-Ruotsin tulokkailta.

Tietysti Kittilän lapinkylässä on aikoinaan puhuttu keminsaamelaista murretta. Siitä ei kuitenkaan enää 1800-luvulla ollut mitään merkkejä, vaan kaikki paikalliset suvut olivat jo suomenkielistyneet. Myöskään tutkijat kuten Jacob Fellman ja A. J. Sjögren 1820-luvulla tai Elias Lönnrot ja M. A. Castrén 1840-luvulla eivät mainitse Kittilästä enää paikallisia saamenpuhujia, toisin kuin Sodankylästä.