aikalainen kirjoitti:jussipussi kirjoitti: Rahkosen x-kieli tosin oli kyllä aika laajalle levinnyt, jos se paleokieleksi lasketaan.
Mielestäni paleokielellä tarkoitetaan tuntemattomaan kielikuntaan kuuluvaa kieltä, kun taas x-kieli on tunnistettu uralilaiseksi ... eli se ei välttämättä ollut kovinkaan poikkeava saameen ja imsuun nähden.
Joo, paleoeurooppalainen eli vanhaeurooppalainen = muu kuin indoeurooppalainen tai "uraloeurooppalainen." Paleoeurooppalaisia kieliä oli varmasti eri kielikuntiinkin kuuluvia.
aikalainen kirjoitti:Edellä lainattu tekstini ei muutu mihinkään sen mukaan, onko kylän alkukielenä jokin tunnettu kieli tai tuntemattomaksi jäänyt paleokieli. Eikä siihen vaikuta kielten pirstaleisuus, eli se mitä kieltä jossain muussa kylässä puhutaan. Edelleen on selittämättä, millä oppimismenetelmällä kyläläiset oppivat sen uuden kielen.
Kielenvaihdoista puhutaan aika kirjavassa skaalassa - käytännössä aina silloin, kun muutos ei tapahdu massiivisen väestönvaihdoksen eli syrjäyttämisen kautta.
Kielenvaihtojen - johtuivatpa ne sitten prestiisistä tai mistä hyvänsä - välineenä ovat aina seka-avioliitot, koska kieltä ei todellakaan opita joen tai paaluaidan yli huutelemalla. Ihmiset ovat aina ja kaikkialla naineet oman pienen ryhmänsä ulkopuolelta jo ihan käytännön syistä (eksogamia). Sekaperheiden lapsilla on sitten todennäköisesti kaksi "ensimmäistä" kieltä, isänsä kieli ja äitinsä kieli.
Prestiisi eli arvostus liittyy tähän siten, että jompaakumpaa kieltä aletaan painottaa toisen kustannuksella, koska ajatellaan että sen avulla lapsi tai lapsenlapsi pärjää ilman että sitä toisen vanhemman tai isovanhemman kieltä tarvitsee osata lainkaan. Tähän liittyy tietysti vanhempien ahneus, opportunismi, tarve saada lapselle paremman elämän edellytykset jne.
Käytännössä siis sekaperheiden lapsukaisille on opetettu mieluummin uralilainen kieli, että he ovat päässeet nuoleskelemaan paikallista vaskikuningasta ja sitä kautta haalimaan rikkauksia ja arvonantoa.
Ensisijainen prestiisi toimii tietenkin vain sekaliitoissa, joita lienee vähemmistö kaikista parisuhteista, jos kerran tulokkaat ovat määrällisestikin pieni vähemmistö. "Toissijainen prestiisi" kuitenkin toimii niin, että kantaväestön oman pikku räkänokan halutaan oppivan toisena kielenään naapurikodan hyväosaisten mamujen uralilainen kieli, jälleen paremman elämän edellytysten toivossa.
Vielä yhtenä tasona, vaikkapa siis "kolmassijaisena prestiisinä", toimii se, että vauraaseen uralinkieliseen pronssimafiaan kuuluvat miehet voivat saada ja elättää useita vaimoja ja siten tuottaa enemmän jälkeläisiä, ja vauraan perheen lapset elävät terveempinä ja todennäköisemmin lisääntymisikään saakka. Niinpä seuraavassa sukupolvessa "kaksikielisten uralilaisten" osuus on jo huomattavasti suurempi. Jossain vaiheessa niin suuri osa yhteisön jäsenistä osaa uralia joko äidinkielen veroisesti tai edes toisena kielenä, että tapahtuu kollektiivinen alkuperäisen kielen hylkääminen: kukaan ei enää turhaan viitsi opettaa sitä lapsilleen. Kielenvaihto tapahtuu tunnettujen esimerkkien perusteella nopeimmillaan kolmessa sukupolvessa, mutta esihistoriallisena aikana siihen on voinut kulua pidempi aika.