Muinainen Suomi

Mikähän tämä rakenne oikein on, missä "-us/-ukset"-johtimella sana saa kahden samanlaisen välistä symmetristä suhdetta korostavan sävyn?

naapuri -> naapurukset
sisar -> sisarukset

Onko muita?

Pauli Ojanperä kirjoitti:Mikähän tämä rakenne oikein on, missä "-us/-ukset"-johtimella sana saa kahden samanlaisen välistä symmetristä suhdetta korostavan sävyn?

naapuri -> naapurukset
sisar -> sisarukset

Onko muita?

naapuri, naapurus -> naapurit, naapurukset
sisar, sisarus -> sisaret, sisarukset
Ihana, ihanus -> ihanat, ihanukset
uusi, uutuus -> uudet, uutuukset "uutuuksia" (uutuudet)
kampaus -> kampaukset
sävellys -> sävellykset
kumppani, kumppanus -> kumppanit, kumppanukset
kaveri, kaverus -> kaverit, kaverukset

Jaska taitaa tietää paremmin.. Mutta us (yksikkö)-> uks (monikko)+ (et, ia, iin, issa...)

Pauli Ojanperä kirjoitti:Mikähän tämä rakenne oikein on, missä "-us/-ukset"-johtimella sana saa kahden samanlaisen välistä symmetristä suhdetta korostavan sävyn?

naapuri -> naapurukset
sisar -> sisarukset

Onko muita?

Lauri Hakulisen klassikkoteoksessa Suomen kielen rakenne ja kehitys tämä luokka löytyy kohdasta -s : -kse- (s. 117, 53 §, kohta 17c):
'Keskenään samanlaisten sukulaisten tai tuttavien ryhmään kuuluvaa' merkitseviä sanoja. Kaikissa ei ole u:ta/y:tä tuon aineksen edellä: kaimakset, langokset, veljekset. Alkuperästä ei sanota mitään, mutta eräs mahdollisuus on kehittyminen 17a-tyypistä, jossa myös samankaltaisuus tai johonkin kuuluminen on motiivina: esi --> edus : edukset, ala --> alus : alukset, kylki --> kyljys : kyljykset jne.

En tiedä, onko koskaan kartoitettu, kuinka kaukaa sukukielistä löytyy tätä ainesta.

Mielenkiintoista.

Koska tarkastellaan semantiikaltaan monikollista ilmiötä, alkuperäinen johdin voisi olla tuo -(u)kse-, jolloin -s olisi näissä tapauksissa takaperoisjohdos muiden ryhmän 17(?) sanojen mallin mukaan. Vaan arvuutteluahan tämä vain on.