Kinaporin kalifi kirjoitti:Mainio kuvaus kielen kehityksstä. Länsiurali ja varhaiskantasuomi vaikuttavat muistuttavan enemmän suomea kuin saamea, mikä ehkä johtunee siitä että en osaa saamea.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Mainio kuvaus kielen kehityksstä. Länsiurali ja varhaiskantasuomi vaikuttavat muistuttavan enemmän suomea kuin saamea, mikä ehkä johtunee siitä että en osaa saamea.
Pystynen kirjoitti:Oikein kiva esitys.
Myöhemmissä vaiheissa itse hienosäätäisin ainakin seuraavia:
– Varhaskantasuomessa vielä *läämim, vasta keskikantasuomessa *leemim.
Pystynen kirjoitti:– Keskikantasuomessa (kuiten Jaskan oman alkuvuoden artikkelin mukaan!) *allën, *tulën, *patasën, *uimasën.
Pystynen kirjoitti:– Keskikantasuomessa vielä *söw, vasta myöhäiskantasuomessa *söö, kai myös vielä *wete- eikä *vete-.
Pystynen kirjoitti:– Pohjoiskantasuomessa vepsän nojalla vielä *tekebi eikä *tekevi.
Pystynen kirjoitti:– SVO-sanajärjestys! Ainakin vaiheesta 6 (ehkä jo 5) lähtien pitäisi olla "Isä tekebi tulen kalan alle(n)"…
Pystynen kirjoitti:Kantauralin tilanteesta voisi sitten väitellä enemmänkin, mutta siihen ei ehkä tässä kannata takertua.
Kristiina kirjoitti:Olisi hienoa, jos joku osaisi laittaa nuo vielä viroksi ja saameksi. Nykykieli riittäisi!
Jaska kirjoitti:Kristiina kirjoitti:Olisi hienoa, jos joku osaisi laittaa nuo vielä viroksi ja saameksi. Nykykieli riittäisi!
Hyvä idea! Voisin, eiku joku voisi jossain vaiheessa väkertää.
Jaska kirjoitti:Mihin tuo keskikantasuomen *w perustuisi?
Jaska kirjoitti:Vepsä ei tee eroa suffiksaalisenkaan vahvan ja heikon asteen välillä, joten voiko siitä päätellä mitään?
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Kantauralin tilanteesta voisi sitten väitellä enemmänkin, mutta siihen ei ehkä tässä kannata takertua.
Aina kaikesta voi.
Tarkoitatko rekonstruktiota vai ajoitusta?
Johannes kirjoitti:Jaska kirjoitti:Kristiina kirjoitti:Olisi hienoa, jos joku osaisi laittaa nuo vielä viroksi ja saameksi. Nykykieli riittäisi!
Hyvä idea! Voisin, eiku joku voisi jossain vaiheessa väkertää.
Nykyviroksi ja säilyttäen aiempien esimerkkien sanajärjestyksen samasta syystä kuin Jaska edellä:
Isa kala alla tule teeb ja leeme patta paneb. Ta kojas sööb ja vette ujuma läheb.
(Muussa tapauksessa ainakin minä sanoisin muuten samoja sanoja käyttäen näin: Isa teeb kala alla tule ja paneb leeme patta. Ta sööb kojas ja läheb vette ujuma.)
Huom! Minema-verbin käyttö on nykyvirossa rajoittunut vain joihinkin muotoihin, mistä syystä edellä yksikön 3. persoonan muotokin on ilmaistu toisella sanalla: läheb. Toisin sanoen minema-verbin yksikön 3. persoonan preesens on nykyisin läheb.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Kantauralin tilanteesta voisi sitten väitellä enemmänkin, mutta siihen ei ehkä tässä kannata takertua.
Aina kaikesta voi.
Tarkoitatko rekonstruktiota vai ajoitusta?
Tässä joo rekonstruktiota, ajoituksesta on jo väännetty toisaalla kai riittävästi. Esim. isällä on nykyään iranilainen lainaetymologia jonka nojalla se ei taida olla ihan kantauralia.
Jaska kirjoitti:Toinen sanastoero on, että yks.3. persoonapronomini tema/ta on virossa kehittynyt demonstratiivipronominista *tämä.
perttimp kirjoitti:Esimerkissä kohta 1. Kantaurali: sana "kotana". Nykyäänkin sanotaan "Hän ei ollut kotona" . Ei sanota "Hän ei
ollut kodissa" Olisiko "kotona" sanamuoto säilynyt kantauralista asti?
perttimp kirjoitti:Lisäksi KOTO-alkuiset paikannimet Suomessa sijaitsevat
tarkasti samalla alueella kuin nuorakeraamiset asuinpaikat. Ei kai tästä voi päätellä, että kantaurali ja
nuorakeraaminen kulttuuri liittyvät toisiinsa !
perttimp kirjoitti:Välillä 4. Keskikantasuomi - 5. Myöhäiskantasuomi tapahtuu muutos "kotasna" - "kodassa"
Etelä-Pohjanmaan murteessa ei ole -ssa -ssä loppuja. Esim "metsässä" = "mettäs' " Tämän yhden seikan
perusteella EP murre olisi haarautunut jo keskikantasuomesta.
EP-käännös:
Isä kala' alle tulen teköö ja liäme' pataham panoo. Hän kodasnansa/koras syää ja vetehe uimaha menöö.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Mihin tuo keskikantasuomen *w perustuisi?
Selvimmin sellaisissa kehityksissä kuin *ŋ >> *v on varmasti ollut *w välivaiheena. Esimerkkinä muista pikkutodisteista: metateesit *uj > *jv, *ur > *rv, *us > *sv joissa varmaan on kyse ihan vain konsonanttiyhtymistä *wj, *wr, *ws > *jw, *rw, *sw.
Sopivissa takavokaalisissa ympäristöissä [w]:tä löytyy ihan suomen nykymurteistakin (= ainakin 1900-luvun alkupuolelle asti), samoin esim. Satakunnassa kasuaa ja rasua ovat säännöllisen näköisesti vokaaliutuneet kolmitavuisiksi. Ihan kaikkiin asemiin en myöhäiskantasuomeen asti menisi *w:tä kyllä vielä tämän perusteella rekonstruoimaan. Mutta noin levikin lisäksi on aika hankala löytää mitään ajoituskriteeriä jolla näkisi muutoksen *w > v selvästi tapahtuneen.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:– Pohjoiskantasuomessa vepsän nojalla vielä *tekebi eikä *tekevi.
Vepsä ei tee eroa suffiksaalisenkaan vahvan ja heikon asteen välillä, joten voiko siitä päätellä mitään?
*v ei kehity vepsässä b:ksi. Perinteinen rekonstruktio olisi *tuleβi, *meneβi bilabiaalisella spirantilla, ja on *b heikko aste sekin.
Kristiina kirjoitti:Tässä on unkarinkielinen versio:
Az apa tüzet gyújt a hal alatt, és a levest az edénybe teszi. A házban eszik, és úszni megy (a vízbe).
Kun tuota vertaa kantauraliin ja suomenkieliseen versioon, on selvää, että kantauralikonstruktio on tuollaisena selvästi lähempänä suomea kuin unkaria:
Isja kalan ëling tulim teki, lämim patang pëni. Sän kotana sewi, weting ujima meni.
Isä kalan alle tulen tekee ja liemen pataan panee. Hän kodassa syö ja veteen uimaan menee.
Jaska kirjoitti:Kristiina kirjoitti:Tässä on unkarinkielinen versio:
Az apa tüzet gyújt a hal alatt, és a levest az edénybe teszi. A házban eszik, és úszni megy (a vízbe).
Kun tuota vertaa kantauraliin ja suomenkieliseen versioon, on selvää, että kantauralikonstruktio on tuollaisena selvästi lähempänä suomea kuin unkaria
Joo, unkarissa ovat säilyneet niin suuressa määrin eri sanat kuin suomessa, että pitäisi keksiä ihan eri sanoista esimerkkilauseet.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 28 vierailijaa