Paraskandinaavinen kieli Norjan rannikolla?
Ante Aikio on esittänyt mielenkiintoisia havaintoja eräistä saamen skandinaavisista/germaanisista lainasanoista.
https://www.academia.edu/51152551/How_d ... e_Iron_Age
Ensin taustaksi kerrottakoon, että myöhäiskantasaameen johtaneiden vokaalimuutosten (jotka tapahtuivat lyhyessä ajassa suunnilleen 100-200 jaa.) perusteella voidaan arvioida lainasanojen ikä saamessa. Myöhäiskantasaamen vokaalikombinaatioiden (ensitavu--toinen tavu) alkuperä:
1. *ā-ē < *ä-a
2. *ea-ē < *e-a
3. *ie-e̮ < *ä-i, *e-i
4. *ā-ō < *ä-o
5. *ea-ō < *e-o
6. *ā-e̮ = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
7. *ea-e̮ = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
8. *ie-ē = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
9. *ie-ō = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
Viimeiset neljä kombinaatiota eivät voi tulla mistään keskikantasaamen kombinaatiosta, joten ne ovat väistämättä myöhäisiä. Aikio käsittelee näitä kombinaatioita sisältäviä lainasanoja, jotka ovat piirteiltään vanhakantaisempia kuin normaalit sen aikaiset kantaskandinaaviset lainasanat. Tällaisia piirteitä ovat:
1. Säilynyt *ē eikä luoteisgermaaninen > skandinaavinen *ā
2. Säilynyt *en eikä yhteisgermaaninen *in
3. säilynyt pyöreä nasaali+klusiili *ŋwgw
Tällaiset piirteet edellyttävät lainanantajakielen eriytyneen jo suunnilleen myöhäiskantagermaanin tasosta (vaikka ensimmäinen piirre voisi selittyä itägermaanista, muut eivät voi). Vielä oudompi on innovaatio, jota ei jaa yksikään tunnettu germaaninen kieli - tämä saattaa olla todellinen paraskandinaavinen/germaaninen äänteenmuutos:
4. *Cj > *Cć (or *Cč) [C = mikä tahansa konsonantti]; tämä näyttää jopa edeltävän Sieversin lakia, eli sen täytyy olla varhainen. Normaaleissa kantaskandinaavisissa lainasanoissa *Cj on korvattu saamen *Cj:llä.
Veggefjordenin (Pohjois-Norjan rannikolla) saamelainen nimi on lainattu juuri tästä erikoisesta paraskandinaavisesta kielestä:
Vávžavuotna < *vāvće̮
← paraskandinaavi *wagća- < KG *wagja-.
Tätä kieltä olisi siis puhuttu Norjan länsirannikolla vielä ajanlaskun alkuvuosisatoina. Vasta myöhemmin, noin 500–800 AD, alueelle olisi levinnyt Tanskasta tuntemamme muinaisskandinaavi (dǫnsk tunga), joka tasoitti Skandinavian kieliolot.
Tämä sopinee aika hyvin yhteen tuoreen geneettisen tutkimuksen McColl et al. 2024 kanssa: siinähän vielä viikinkiaikana norjalaisilla on vanhaa paikallista perimää huolimatta siitä, että alueelle on tullut useissa aalloissa itäisempää skandinaavista perimää.
Ehkä samalla tavalla päästään joskus muinaisen suomengermaanin jäljille, kukapa tietää.
https://www.academia.edu/51152551/How_d ... e_Iron_Age
Ensin taustaksi kerrottakoon, että myöhäiskantasaameen johtaneiden vokaalimuutosten (jotka tapahtuivat lyhyessä ajassa suunnilleen 100-200 jaa.) perusteella voidaan arvioida lainasanojen ikä saamessa. Myöhäiskantasaamen vokaalikombinaatioiden (ensitavu--toinen tavu) alkuperä:
1. *ā-ē < *ä-a
2. *ea-ē < *e-a
3. *ie-e̮ < *ä-i, *e-i
4. *ā-ō < *ä-o
5. *ea-ō < *e-o
6. *ā-e̮ = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
7. *ea-e̮ = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
8. *ie-ē = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
9. *ie-ō = sekundaarinen: syntyi vasta vokaalimuutosten jälkeen.
Viimeiset neljä kombinaatiota eivät voi tulla mistään keskikantasaamen kombinaatiosta, joten ne ovat väistämättä myöhäisiä. Aikio käsittelee näitä kombinaatioita sisältäviä lainasanoja, jotka ovat piirteiltään vanhakantaisempia kuin normaalit sen aikaiset kantaskandinaaviset lainasanat. Tällaisia piirteitä ovat:
1. Säilynyt *ē eikä luoteisgermaaninen > skandinaavinen *ā
2. Säilynyt *en eikä yhteisgermaaninen *in
3. säilynyt pyöreä nasaali+klusiili *ŋwgw
Tällaiset piirteet edellyttävät lainanantajakielen eriytyneen jo suunnilleen myöhäiskantagermaanin tasosta (vaikka ensimmäinen piirre voisi selittyä itägermaanista, muut eivät voi). Vielä oudompi on innovaatio, jota ei jaa yksikään tunnettu germaaninen kieli - tämä saattaa olla todellinen paraskandinaavinen/germaaninen äänteenmuutos:
4. *Cj > *Cć (or *Cč) [C = mikä tahansa konsonantti]; tämä näyttää jopa edeltävän Sieversin lakia, eli sen täytyy olla varhainen. Normaaleissa kantaskandinaavisissa lainasanoissa *Cj on korvattu saamen *Cj:llä.
Veggefjordenin (Pohjois-Norjan rannikolla) saamelainen nimi on lainattu juuri tästä erikoisesta paraskandinaavisesta kielestä:
Vávžavuotna < *vāvće̮
← paraskandinaavi *wagća- < KG *wagja-.
Tätä kieltä olisi siis puhuttu Norjan länsirannikolla vielä ajanlaskun alkuvuosisatoina. Vasta myöhemmin, noin 500–800 AD, alueelle olisi levinnyt Tanskasta tuntemamme muinaisskandinaavi (dǫnsk tunga), joka tasoitti Skandinavian kieliolot.
Tämä sopinee aika hyvin yhteen tuoreen geneettisen tutkimuksen McColl et al. 2024 kanssa: siinähän vielä viikinkiaikana norjalaisilla on vanhaa paikallista perimää huolimatta siitä, että alueelle on tullut useissa aalloissa itäisempää skandinaavista perimää.
Ehkä samalla tavalla päästään joskus muinaisen suomengermaanin jäljille, kukapa tietää.
