Muinainen Suomi

Axel Palmér on tutkinut väitöskirjassaan indoiranilaisen kielihaaran reittiä Mustanmeren arolta Uralille ja Keski-Aasiaan ja tullut siihen tulokseen, että indoiranilainen kielihaara levisi todennäköisesti Volgan metsäaron kautta ja kehittyi Fatjanovon, Abashevon ja Sintashtan kulttuureissa.

Palmérin väitöskirja, "Indo-Slavic lexical isoglosses and the prehistoric dispersal of Indo-Iranian", julkaistaan kokonaisuudessaan vasta 2. heinäkuuta 2025, mutta sisällysluettelo ja keskeiset johtopäätökset on julkaistu jo nyt Leidenin yliopiston sivuilla.
https://hdl.handle.net/1887/3765823

"As part of the Indo-European language family, the Indo-Iranian branch traces its origins back to the Indo-European homeland on the Pontic-Caspian steppe 5000 years ago. But how did it spread from there to Asia? The aim of this thesis is to uncover the early prehistory of Indo-Iranian by investigating its relationship to the Balto-Slavic languages of Eastern Europe, which have been hypothesized to form a subgroup with Indo-Iranian: Indo-Slavic. By comparing the linguistic data with evidence from archaeology and genetics, this thesis traces the migration path of prehistoric Indo-Iranian speakers from the Pontic-Caspian steppe, via the rivers and forests of Eastern Europe, across the Ural Mountains, and southwards to the steppes of Central Asia."

"Propositions:
1. Indo-Iranian and Balto-Slavic languages share more than 50 unique lexical isoglosses, but only ten percent of these are compelling shared innovations.
2. The Indo-Slavic lexical isoglosses provide evidence for an Indo-Slavic subgroup, but more research is needed to determine whether Indo-Slavic was part of a dialect continuum or formed a subgroup in the strict sense.
3. Based on linguistic palaeontology, the Indo-Slavic and Proto-Indo-Iranian speech communities can be linked to a succession of archaeological cultures in Eastern Europe and Ural region that includes the Fatyanovo culture, Abashevo culture, and Sintashta culture.
4. The linguistic evidence presented in this dissertation is consistent with genetic evidence linking Central and South Asian populations to Eastern European Corded Ware populations."

Leidenin yliopiston sivuilla on väitöskirjaprojektiin liittyvä kuva, josta näkee, minkälaisia reittivaihtoehtoja indoiranilaiselle kielihaaralle tutkittiin.
https://www.universiteitleiden.nl/en/re ... rchaeology

Väitöskirjan hollanninkielinen tiivistelmä on myös julkaistu. Käänsin sen koneella englanniksi.

"The aim of this dissertation is to trace the early prehistoric distribution of the Indo-Iranian branch of the Indo-European language family, i.e. the period between the split of the Indo-European ancestor language and Proto-Indo-Iranian, using linguistic, archaeological and genetic data. Chapter 1 introduces the history of research into the position of Indo-Iranian within the Indo-European language family. One of the most common hypotheses links Indo-Iranian to Balto-Slavic. The evidence for an Indo-Slavic grouping presented earlier consists mainly of lexical isoglosses, but it is unclear to what extent these are conclusive. For this reason, a re-evaluation is necessary. Chapter 2 discusses the theoretical background of internal classification and different ways of modeling relationship within language families. Special emphasis is placed on the methodological considerations regarding lexical evidence for internal classification. Chapter 3 provides individual etymological discussions of potential Indo-Slavic lexical isoglosses. The isoglosses are divided into four sections: plausible shared innovations (3.2), possible shared innovations (3.3), uncertain isoglosses (3.4), and rejected isoglosses (3.5). Chapter 4 analyses the data from Chapter 3. It concludes that, although it cannot be ruled out that many Indo-Slavic lexical isoglosses are archaisms, a small number of plausible shared innovations can best be explained by assuming a period of Indo-Slavic unity after the split of the ancestor language. However, it is still unclear whether Indo-Slavic was part of a dialect continuum or whether it was a separate branch in the narrow sense of the word. Chapter 5 attempts to situate the Indo-Slavic and Indo-Iranian language communities in space and time. Three hypothetical dispersal scenarios are proposed, of which the Corded Ware hypothesis fits best with the linguistic, archaeological and genetic data. This conclusion is based on linguistic considerations of the Indo-Slavic and Indo-Iranian vocabulary related to lifestyle, compared with the archaeological data, as well as with the genetic evidence for continuity between Corded Ware groups and Central and South Asian populations."

Kiitos, kuulostaa mielenkiintoiselta työltä!

Sen verran kyllä tiedetään jo tunnetun äännehistorian perusteella, ettei mitään indo-slaavilaista haaraa sanan suppeassa merkityksessä ole voinut olla olemassa: indoirania ja baltoslaavia yhdistävät äänteenmuutokset satemisaatio ja ruki-sääntö eivät ole näiden kielihaarojen vanhimpia äänteenmuutoksia - ne ovat siis levinneet jo eriytyneiden kielihaarojen välillä. Noiden muutosten kronologiasta täällä sivuilla 51-52, lähteet löytyvät lähdeluettelosta:
https://journal.fi/fuf/article/view/120 ... tCookies=1

Indoiraniin ja baltoslaaviin rajoittuvien sanojen perusteella taas ei voida varhaisvaiheessa erottaa lainautumista periytymisestä, koska kielet eriytyvät aina ensin alueellisesti ja vasta sitten äänteellisesti.

Ehkäpä tuossa ei varsinaisesti tulla esittämään mitään kiistattomia kielellisiä todisteita, jotka edellyttäisivät kiertämistä keskisen Euroopan kautta - sitä vartenhan pitäisi löytää sanoja, jotka indoirani jakaisi vain jonkin baltoslaavia läntisemmän indoeurooppalaisen tai muun kielen kanssa. Eli lähinnä tuo kaiketi perustuu genetiikan viimeaikaisiin tuloksiin. Lisäksi arkeologeillahan ei ole ollut mitään ongelmaa ennen genetiikan uusia tuloksia viedä indoirania arolta suoraan lyhintä reittiä Etelä-Uralille.

Jaska kirjoitti:Kiitos, kuulostaa mielenkiintoiselta työltä!

Sen verran kyllä tiedetään jo tunnetun äännehistorian perusteella, ettei mitään indo-slaavilaista haaraa sanan suppeassa merkityksessä ole voinut olla olemassa: indoirania ja baltoslaavia yhdistävät äänteenmuutokset satemisaatio ja ruki-sääntö eivät ole näiden kielihaarojen vanhimpia äänteenmuutoksia - ne ovat siis levinneet jo eriytyneiden kielihaarojen välillä. Noiden muutosten kronologiasta täällä sivuilla 51-52, lähteet löytyvät lähdeluettelosta:
https://journal.fi/fuf/article/view/120 ... tCookies=1

Indoiraniin ja baltoslaaviin rajoittuvien sanojen perusteella taas ei voida varhaisvaiheessa erottaa lainautumista periytymisestä, koska kielet eriytyvät aina ensin alueellisesti ja vasta sitten äänteellisesti.

Ahaa, no siinä tapauksessa kyse on varmaan myöhäisindoeurooppalaisten murteiden jatkumosta, kuten Palmér toisena vaihtoehtona esittää. Sellainen jatkumo olisi varmaan ollut vielä olemassa Fatjanovon alueella ja vasta Abashevo olisi ollut varsinaisesti (esi-)indoiranilainen.

Joka tapauksessa Palmérin väitöskirja tukee indoiranilaisen haaran kehittymistä Fatjanovo-Abashevo-Sintashta-ketjussa, minkä ovat kyseenalaistaneet vielä aivan viime vuosina esimerkiksi Grünthal et al. (2022) ja Nichols (2021), koska heidän artikkeleissaan esitettiin, että indoiranilaiset kielet tulisivat Poltavkan kulttuurista.

Jaska kirjoitti:Ehkäpä tuossa ei varsinaisesti tulla esittämään mitään kiistattomia kielellisiä todisteita, jotka edellyttäisivät kiertämistä keskisen Euroopan kautta - sitä vartenhan pitäisi löytää sanoja, jotka indoirani jakaisi vain jonkin baltoslaavia läntisemmän indoeurooppalaisen tai muun kielen kanssa. Eli lähinnä tuo kaiketi perustuu genetiikan viimeaikaisiin tuloksiin. Lisäksi arkeologeillahan ei ole ollut mitään ongelmaa ennen genetiikan uusia tuloksia viedä indoirania arolta suoraan lyhintä reittiä Etelä-Uralille.

Keski-Euroopassa asti tuskin tarvitsee käydä, koska esimerkiksi Nordqvist ja Heyd (2020) sijoittavat Fatjanovon lähtöalueen Balttian ja Pohjois-Ukrainan välille. He edellyttävät ainoastaan jonkinlaista kontaktipintaa eurooppalaisiin maanviljelijöihin eteläisen Balttian ja läntisen Ukrainan välisellä alueella, mikä selittäisi heidän mielestään Fatjanovon väestön maanviljelijäperimän ja samankaltaisuuden Keski-Euroopan ja Balttian nuorakeraamikoiden kanssa.

merimaa kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Kiitos, kuulostaa mielenkiintoiselta työltä!

Sen verran kyllä tiedetään jo tunnetun äännehistorian perusteella, ettei mitään indo-slaavilaista haaraa sanan suppeassa merkityksessä ole voinut olla olemassa: indoirania ja baltoslaavia yhdistävät äänteenmuutokset satemisaatio ja ruki-sääntö eivät ole näiden kielihaarojen vanhimpia äänteenmuutoksia - ne ovat siis levinneet jo eriytyneiden kielihaarojen välillä. Noiden muutosten kronologiasta täällä sivuilla 51-52, lähteet löytyvät lähdeluettelosta:
https://journal.fi/fuf/article/view/120 ... tCookies=1

Indoiraniin ja baltoslaaviin rajoittuvien sanojen perusteella taas ei voida varhaisvaiheessa erottaa lainautumista periytymisestä, koska kielet eriytyvät aina ensin alueellisesti ja vasta sitten äänteellisesti.

Ahaa, no siinä tapauksessa kyse on varmaan myöhäisindoeurooppalaisten murteiden jatkumosta, kuten Palmér toisena vaihtoehtona esittää. Sellainen jatkumo olisi varmaan ollut vielä olemassa Fatjanovon alueella ja vasta Abashevo olisi ollut varsinaisesti (esi-)indoiranilainen.

Niinpä. Fatyanovon loppuvaiheessa sen ainakin neljällä eri alueella olisi jo voinut tapahtua kielihaaroille (säilyneille ja miksei kadonneillekin) tyypillisiä äänteenmuutoksia.

merimaa kirjoitti:Joka tapauksessa Palmérin väitöskirja tukee indoiranilaisen haaran kehittymistä Fatjanovo-Abashevo-Sintashta-ketjussa, minkä ovat kyseenalaistaneet vielä aivan viime vuosina esimerkiksi Grünthal et al. (2022) ja Nichols (2021), koska heidän artikkeleissaan esitettiin, että indoiranilaiset kielet tulisivat Poltavkan kulttuurista.

Niin, se on se aiempi arkeologiaan perustuva käsitys. Käytännössä sekä pohjoisesta että etelästä tuli vaikutteita Abashevoon ja Sintashtaankin, mutta kieli ei ole voinut tulla kuin yhdestä lähteestä.

merimaa kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Ehkäpä tuossa ei varsinaisesti tulla esittämään mitään kiistattomia kielellisiä todisteita, jotka edellyttäisivät kiertämistä keskisen Euroopan kautta - sitä vartenhan pitäisi löytää sanoja, jotka indoirani jakaisi vain jonkin baltoslaavia läntisemmän indoeurooppalaisen tai muun kielen kanssa. Eli lähinnä tuo kaiketi perustuu genetiikan viimeaikaisiin tuloksiin. Lisäksi arkeologeillahan ei ole ollut mitään ongelmaa ennen genetiikan uusia tuloksia viedä indoirania arolta suoraan lyhintä reittiä Etelä-Uralille.

Keski-Euroopassa asti tuskin tarvitsee käydä, koska esimerkiksi Nordqvist ja Heyd (2020) sijoittavat Fatjanovon lähtöalueen Balttian ja Pohjois-Ukrainan välille. He edellyttävät ainoastaan jonkinlaista kontaktipintaa eurooppalaisiin maanviljelijöihin eteläisen Balttian ja läntisen Ukrainan välisellä alueella, mikä selittäisi heidän mielestään Fatjanovon väestön maanviljelijäperimän ja samankaltaisuuden Keski-Euroopan ja Balttian nuorakeraamikoiden kanssa.

Aivan. Kielellisten todisteiden saamiseksi elävistä kielihaaroista tuo alue ei kuitenkaan ole tarpeeksi lännessä. Parissakin tutkimuksessa on nyt todettu nuorakeraamikkojen toisen pääjuuren tulevan palloamforakulttuurista, jonka väestön perimä puolestaan koostui farmarienemmistöstä ja WHG-vähemmistöstä. Indoeurooppalaisissa kielissä on maataloussanastoa kadonneista muinaiskielistä (se yhdistetään Lähi-idän maajussien leviämiseen), mutten muista nähneeni, että indoirani olisi sitä erityisesti kerännyt. Mutta tutkimus etenee jatkuvasti, ja uusia löydöksiä voi vielä tulla eteen.

Kun Fatjanovo levittäytyi aiemmalle kampakeraamiselle alueelle, niin periaatteessa indoiranissa voisi olla lainasanoja samasta paleoeurooppalaisesta kielikunnasta kuin länsiuralilaisissa haaroissakin. Tai ehkä itäisistä uralilaisista kielistä löytyisi tällaisia sanoja, jotka näyttäisivät joitain indoiranilaisia muutoksia suhteessa läntisten kielten lainasanoihin. Täytyy pitää silmät auki eri vaihtoehtojen varalta.

Tiivistelmä Axel Palmérin esitelmästä, "Archaeolinguistic perspectives on the Proto-Indo-Iranian homeland", löytyy indoeuropeistipäivien tiivistelmäkirjasta (Book of Abstracts, XVII. Fachtagung der Indogermanischen Gesellschaft), sivuilta 95-96.
https://igfachtagung24.com/wp-content/u ... t_22-1.pdf

"The correlation between the Proto-Indo-Iranian speech community and the Sintashta culture has become the communis opinio among Indo-Europeanists. But what evidence is this scenario actually based on? In this talk, I will present archaeolinguistic evidence from Indo-Iranian languages that does not fit the Sintashta culture, as opposed to the oft-cited Proto-Indo-Iranian chariot terminology. Based on this, I propose a more nuanced scenario, combining linguistic, archaeological, and genetic evidence. The most important archaeolinguistic evidence for the Sintashta homeland of Proto-Indo-Iranian has been the chariot terminology shared between Indo-Aryan and Iranian (Lubotsky 2023). However, only three, rather general, reconstructed chariot terms – *HratHa- ‘chariot’, *HratHiH- ‘chariot driver’ and *Hrathai-štaH- ‘chariot warrior’ – are found in both branches, all dependent on the assumption that the original referent of *HratHa- was a spoke-wheeled chariot and not some other vehicle. Conversely, the key technological vocabulary relating specifially to spoke-wheeled vehicles (e.g., ‘spoke’, ‘felly’, ‘rim’) is not shared between Indo-Aryan and Iranian. This situation may of course be a result of lexical replacement in one or both branches of Indo-Iranian, but in any case, the positive evidence for chariotry in the Proto-Indo-Iranian period is rather slim. Two Proto-Indo-European words for ‘pig’ may be reconstructed – *suH- and *porḱo-. A fact often ignored is that both words are continued in Indo-Iranian: the former in both branches and the latter only in Iranian. On the other hand, Kuz’mina (2007) argues that Indo-Iranian stockbreeding did not include pigs, which according to her matches the lack of pigs in the Sintashta and Andronovo cultures. However, this is clearly not the case. Quite the opposite: the lack of pigs presents a mismatch between the linguistic evidence and the Sintashta culture. Furthermore, the Proto-Indo-Iranian lexicon provides some, albeit rather limited, evidence for farming in the Proto-Indo-Iranian speech community (Kroonen et al. 2022). As there was no farming in the Sintashta culture, this presents a second mismatch between the linguistic evidence and the Sintashta culture. The problems with the Sintashta homeland are not only linguistic in nature. Genetically, the Sintashta population cannot explain the dispersal of Steppe-related ancestry to all modern Indo-Iranian speaking populations, because of a mismatch between the Y-chromosome haplogroups found in Sintashta and in India (Mascarenhas et al. 2015; Narasimhan et al. 2019). The subclade of the R1a Y-chromosome haplogroup found in India rather seems to derive from populations related to the Abashevo culture. I argue that the Abashevo culture provides a plausible match for Proto-Indo-Iranian based on archaeolinguistic and genetic evidence. However, the chariot terminology, taken at face value, still ties Proto-Indo-Iranians to the Sintashta culture. However, I argue that the choice between the two cultures is a false dilemma, as they are clearly related archaeologically and genetically, and overlap both geographically and chronologically. The terms ‘Sintashta’ and ‘Abashevo’ are therefore likely purely archaeological, without direct correlation to, e.g., the transition from Pre-Proto-Indo-Iranian to Proto-Indo-Iranian. Rather, people following Sintashta or Abashevo cultural practices belonged to the same linguistic community, namely Proto-Indo-Iranian."

Samassa kirjassa on tiivistelmä Melanie Malzahnin esitelmästä, "Of Pigs and Indo-Europeans", jossa hän esittää, että sioilla ei ollut merkittävää roolia indoiranilaisten kulttuurissa: "In Indo-Iranian, however, pigs (and boars) play no special role or are even absent, in contrast to horses, cattle and sheep" (sivulla 81). Tämä ei kuitenkaan välttämättä koske indoiranilaisten varhaisia vaiheita Volgan metsäarolla, vaan vasta myöhempiä vaiheita arovyöhykkeellä, koska Malzahn ilmeisesti olettaa, että indoiranilaiset elivät koko ajan arolla, jossa sioilla ei ollut mahdollisuuksia menestyä: "the steppe climate — associated with the spread of the Proto-Indo-Iranian (and proto-Tocharian) people [...] — is inhospitable to both pig farming and to the wild boar (Roberts 2014: 151)."

(Länsi)uralilaisissa kielissä on joka tapauksessa sikaa tai villisikaa tarkoittava sana, joka olisi Sampsa Holopaisen väitöskirjan (2019: 313) mukaan lainattu jo kantaindoiranista:
Fi oras, oraisa, ora(i)nen, oroinen, oroisa ‘castrated boar’ (cognates in Ka and Ve); Mordvin M urəźi ‘boar’ (Zhivlov 2014: 139; UEW: 720)
< P(W)U *woraći or *woraća ‘pig, boar’
← PII *warāʒ́há- > OI varāhá- ‘boar, swine’, Av varāza- ‘Männchen des Schweins, Eber, in Verbindung mit dem Namen für Schwein’ (AiWb 1366; EWAia II: 514–515, s.v. varāhá-)

"The Indo-Iranian word does not have a good Indo-European etymology, and de Vaan (2000: 290–1) and Lubotsky (2001b: 312) consider this as a (substrate?) borrowing in Indo-Iranian. [...] This belongs to the interesting group of etymologically opaque Indo-Iranian words which have been borrowed into Uralic. The word must have been borrowed into Indo-Iranian rather early, especially if the West Uralic word really is a borrowing from Proto-Indo-Iranian. There are other clear loanwords from Indo-Iranian to Uralic with a similarly opaque etymological background."

"However, only three, rather general, reconstructed chariot terms – *HratHa- ‘chariot’, *HratHiH- ‘chariot driver’ and *Hrathai-štaH- ‘chariot warrior’ – are found in both branches, all dependent on the assumption that the original referent of *HratHa- was a spoke-wheeled chariot and not some other vehicle."

No, missään muussa kulkuneuvossahan ei ollut ajajaa ja soturia, joten kyllähän tuo sana on tietenkin viitannut juuri sotavaunuun. Tämä vasta-argumentti on siis väkisin väännetty ja menee aika lailla ohi maalin.

“Quite the opposite: the lack of pigs presents a mismatch between the linguistic evidence and the Sintashta culture.”

Tämä on ihan aiheellinen pointti. Tällä tietoa sikojen luita ei olisi löydetty Sintashtan kulttuurin löytöpaikoilta eikä myöskään Andronovon piiristä. Kuitenkin Abashevon piirissä vielä oli sikoja, samoin kuin sitten etelämpänä Iranissa, jonka kautta molemmat indoiranilaiset haarat levisivät. Sanat kyllä voivat hyvinkin säilyä satoja vuosia kieliyhteisön käytössä niin, että niiden tarkoitteita nähdään vain naapurialueilla – tai ei edes nähdä missään mutta niistä tiedetään. Esimerkiksi nganasanissa ja nenetsissä on säilynyt kantasamojedista vanha turkkilaisperäinen lainasana ’hevoselle’, vaikkei tundralla ole hevosia nähtykään. Sama pätee myös maataloussanojen säilymiseen: naapurikansojenkin ilmiöistä on tietenkin osattu puhua.

Merimaa: ”(Länsi)uralilaisissa kielissä on joka tapauksessa sikaa tai villisikaa tarkoittava sana, joka olisi Sampsa Holopaisen väitöskirjan (2019: 313) mukaan lainattu jo kantaindoiranista:”

Hyvä pointti.

”However, I argue that the choice between the two cultures is a false dilemma, as they are clearly related archaeologically and genetically, and overlap both geographically and chronologically. The terms ‘Sintashta’ and ‘Abashevo’ are therefore likely purely archaeological, without direct correlation to, e.g., the transition from Pre-Proto-Indo-Iranian to Proto-Indo-Iranian. Rather, people following Sintashta or Abashevo cultural practices belonged to the same linguistic community, namely Proto-Indo-Iranian.”

Juuri näin. Tämä sopii täysin siihen kuvaan, jonka saamme uralilaisten ja indoiranilaisten kontakteista. Tosin tällä tietoa Abashevo kuitenkin olisi alkanut vähän aikaisemmin ja sopisi edustamaan ainakin alussa varhaisempaa kielentasoakin.

“Genetically, the Sintashta population cannot explain the dispersal of Steppe-related ancestry to all modern Indo-Iranian speaking populations, because of a mismatch between the Y-chromosome haplogroups found in Sintashta and in India (Mascarenhas et al. 2015; Narasimhan et al. 2019).”

Näitä hänen isälinjaväitteitään en tajua. Intiassahan on monia eri R1a-Z93:n jälkeläishaaroja ja myös itse Z93:a. Juuri Sintashtasta on löydetty monia näistä, esim. Z93, Z94, Z2125. Abashevosta taas on löydetty vain Z94 ( = Z95).

Palmérin väitöskirja löytyy osoitteesta:
https://brill.com/downloadpdf/display/title/72253.pdf

"The study of lexical isoglosses shared by these branches resulted in the postulation of a period of shared innovation that may be referred to as the Indo-Slavic linkage."

Tässä pitää tietysti muistuttaa, ettei jaettua sanamäärää voi suoraan kääntää sukupuuksi, koska tuollainen yhteys voi selittyä muillakin tavoilla kuin yhteisestä kantakielestä. "Indo-Slavic" ei siis ole vielä tältä pohjalta mikään todistettu välikantakieli.

Ja kuten tiedämme, näiden kielihaarojen yhteiset äänteenmuutokset ovat nuorempia kuin vanhimmat niitä erottavat kielihaarakohtaiset äänteenmuutokset. Se osoittaa, että ensin tapahtui eriytyminen ja sitten alkoivat tiiviit kontaktit. Äännetaso jättää paljon vähemmän tulkinnanvaraa kuin sanataso.

Jaska kirjoitti:Palmérin väitöskirja löytyy osoitteesta:
https://brill.com/downloadpdf/display/title/72253.pdf

Oho, sehän on tullut julki etuajassa! Täytyypä tutustua.

Sivu 239:
“According to this definition, the results of the present study alone do not allow us to determine whether the lexical isoglosses and innovations tying Indo-Iranian and Balto-Slavic together arose in the setting of an exclusive Indo-Slavic subgroup or a dialect linkage that also included other branches of Indo-European. The fact that the evidence for Indo-Slavic is limited to lexical innovations, which would not by themselves have caused a break in mutual intelligibility with other Core Indo-European dialects, suggests that it may be most appropriate to speak of an Indo-Slavic linkage, at least for the time being.”