Muinainen Suomi

Latviassa järjestetään lähipäivinä konferenssi, jonka abstraktikirjassa on tietoa muun muassa Petri Kallion esitelmästä, ”Substrates in Finnic: Another update”.

”Finnic a.k.a. Fennic, Balto-Finnic, Balto-Fennic, Baltic Finnic, Baltic Fennic, etc. is a subgroup of the Uralic language family, including several relatively closely related languages, such as Finnish and Estonian. From a contact linguistic point of view, the Finnic languages are exceptionally well-researched as far as their Germanic, Baltic, and Slavic superstrates and/or adstrates are concerned. At the same time, however, their possible substrates have barely even been mentioned (apart from the Saami substrate in North Finnic), but there have only been few subtle references to unknown substrates. Thus, the present paper will examine the evidence both for and against such unknown substrates before reaching a startling conclusion that the substrate in Finnic was not so unknown after all.”

Petri Kallio on siis tunnistanut itämerensuomalaisissa kielissä substraattivaikutusta, joka on peräisin jostain tunnetusta kielestä, mutta hän ei kerro kielen nimeä yllä olevassa tekstissä.

Aihe on hyvin kiinnostava, toivottavasti esitelmä tai siihen liittyvä paperi myös julkaistaan.

Sain selville, että Petri Kallion tutkimuksen tuloksiin on viitattu aiemmin Sampsa Holopaisen artikkelissa vuonna 2023 ja Ante Aikion esitelmässä vuonna 2021. Molemmat sanovat, että Kallion mielestä itämerensuomalaisissa kielissä on balttilainen substraatti.

”Kallio (in press) argues that the Baltic loanwords in Finnic are substrate words, and this group of words likewise includes (in addition to typical substrate words) individual words that do not fulfill all the criteria for a substrate.” (Holopainen)

”Finnic may instead have a substrate from a known source. The Baltic loanwords of Finnic show semantic features consistent with substrate rather than superstrate!” (Aikio)

Olisiko balttilainen substraatti siis Kallion hätkähdyttävä päätelmä (”startling conclusion”), koska balttilainen substraattikieli olisi ainakin tunnettu tai tunnistettava?

merimaa kirjoitti:Sain selville, että Petri Kallion tutkimuksen tuloksiin on viitattu aiemmin Sampsa Holopaisen artikkelissa vuonna 2023 ja Ante Aikion esitelmässä vuonna 2021. Molemmat sanovat, että Kallion mielestä itämerensuomalaisissa kielissä on balttilainen substraatti.

”Kallio (in press) argues that the Baltic loanwords in Finnic are substrate words, and this group of words likewise includes (in addition to typical substrate words) individual words that do not fulfill all the criteria for a substrate.” (Holopainen)

”Finnic may instead have a substrate from a known source. The Baltic loanwords of Finnic show semantic features consistent with substrate rather than superstrate!” (Aikio)

Olisiko balttilainen substraatti siis Kallion hätkähdyttävä päätelmä (”startling conclusion”), koska balttilainen substraattikieli olisi ainakin tunnettu tai tunnistettava?

Se on ihan merkittävä mahdollisuus. Tosin aiemmin hän on myös viitannut luoteisindoeurooppalaiseen substraattiin. Joka tapauksessa tällainen tunnettu kieli epäilemättä kuuluu indoeurooppalaiseen kielikuntaan.

Yritän itse lähivuosisatoina saada viimeisteltyä edes ensimmäisen artikkelin uusista paleoeurooppalaisista lainasanoista. Nämähän eivät tietenkään sulje pois toisiaan, vaan itämerensuomi (kuten saamekin) on voinut syrjäyttää vaikka miten monia erilaisia kieliyhteisöjä, myös vaikkapa (para)germaanisia (myös tähän mahdollisuuteen Kallio saattaisi viitata). Kallion muotoilu provosoivasti antaa ymmärtää, että näyttöä olisi vain yhdestä substraatista ("the substrate in Finnic") ja että se olisi tunnetusta kielestä, mutta ei hän voi kumota paleoeurooppalaisen substraatin olemassaoloa (korkeintaan kritisoida tähän saakka esitettyä aineistoa epäkonklusiivisuudesta tms.).


P.S. Muutakin täkäläisittäin mielenkiintoista linkistä löytyy:
- Reconciling linguistics and archaeology: case of Livonian prehistory (Patrick O‘Rourke)
- Drivers of the East-West human group boundary in Finland (Jenni Santaharju, Timo Rantanen, Elina Salmela, Harri Tolvanen, Michael Dunn, Reima Välimäki, Unni Leino, Päivi Onkamo, Outi Vesakoski)
- Synchronous and asynchronous development of linguistic and genetic landscapes (Outi Vesakoski, Michael Dunn)
- Correlation of Archaeogenetic, Archaeological, and Linguistic Data Suggests the Presence of a Slavic-Speaking Population in the Volga-Kama Region as Early as the 2nd Century CE (Leonid Vyazov)

Saman konferenssin abstraktikirjassa on Anthony Jacobin esitelmä, ”The emergence of agriculture in the Eastern Baltic: an archaeolinguistic synthesis”. Siinä Jacob sanoo, että balttilaisia kieliä on voitu puhua niiden nykyisillä alueilla vasta myöhäisellä pronssikaudella, koska balttilaisissa kielissä on indoeurooppalaisesta kantakielestä periytyvää maanviljelysanastoa, joka viittaa maanviljelyn jatkuvuuteen, mutta maanviljelystä on luotettavia todisteita Balttiassa vasta myöhäisellä pronssikaudella.

”The goal of this talk is to discuss the terms for agricultural crops in the East Baltic and Finnic languages and attempt to calibrate them with the available archaeological and archaeobotanical evidence. The traditional view, which dated the appearance of agriculture in the Eastern Baltic to the Early Neolithic (Rimantienė 1992: 131) can no longer be considered viable, as almost all evidence for agriculture before the Late Bronze Age, or 1st millennium BCE, has proven unreliable when subjected to modern methods (Piličiauskas et al. 2016; Girininkas 2019). This distinguishes the East Baltic markedly from Central Europe, where agriculture had spread with the Neolithic populations deriving from Anatolia in the 6th–5th millennia BCE. At the same time, the modern Baltic languages preserve agricultural terminology directly inherited from Indo-European, including words associated with processing grains and ploughing (Kroonen et al. 2022), suggesting a continuity in agricultural practices, and showing that the ancestors of the speakers of the attested Baltic languages cannot have been present in their current location prior to the Late Bronze Age. It is possible (or even probable) that the Balts were themselves responsible for bringing diversified agriculture to the region. [Teksti jatkuu vielä tämän jälkeen.]”

Aiemmin julkaistussa artikkelissa Anthony Jacob myös tunnistaa kolme balttilaisille ja itämerensuomalaisille kielille yhteistä sanaa, jotka voisivat olla substraattilainoja tuntemattomista kielistä.

merimaa kirjoitti:Saman konferenssin abstraktikirjassa on Anthony Jacobin esitelmä, ”The emergence of agriculture in the Eastern Baltic: an archaeolinguistic synthesis”. Siinä Jacob sanoo, että balttilaisia kieliä on voitu puhua niiden nykyisillä alueilla vasta myöhäisellä pronssikaudella, koska balttilaisissa kielissä on indoeurooppalaisesta kantakielestä periytyvää maanviljelysanastoa, joka viittaa maanviljelyn jatkuvuuteen, mutta maanviljelystä on luotettavia todisteita Balttiassa vasta myöhäisellä pronssikaudella.

”The goal of this talk is to discuss the terms for agricultural crops in the East Baltic and Finnic languages and attempt to calibrate them with the available archaeological and archaeobotanical evidence. The traditional view, which dated the appearance of agriculture in the Eastern Baltic to the Early Neolithic (Rimantienė 1992: 131) can no longer be considered viable, as almost all evidence for agriculture before the Late Bronze Age, or 1st millennium BCE, has proven unreliable when subjected to modern methods (Piličiauskas et al. 2016; Girininkas 2019). This distinguishes the East Baltic markedly from Central Europe, where agriculture had spread with the Neolithic populations deriving from Anatolia in the 6th–5th millennia BCE. At the same time, the modern Baltic languages preserve agricultural terminology directly inherited from Indo-European, including words associated with processing grains and ploughing (Kroonen et al. 2022), suggesting a continuity in agricultural practices, and showing that the ancestors of the speakers of the attested Baltic languages cannot have been present in their current location prior to the Late Bronze Age. It is possible (or even probable) that the Balts were themselves responsible for bringing diversified agriculture to the region. [Teksti jatkuu vielä tämän jälkeen.]”

Tuo on erittäin lupaava tutkimus, jossa oikealla tavalla yhdistetään kielellistä ja arkeologista todistusaineistoa. Baltian balttilaisuus ei ole välttämättä yhtään vanhempaa kuin itämerensuomalaisuuskaan. Vanhat baltoslaavilaiset ja paraslaavilaiset lainasanat mordvassa asti viittaavat siihen, että nämä kielet olisivatkin levinneet Baltiaan mahdollisesti idempää.

Nykyajan "jatkuvuusteoreetikot" tietysti haluavat johtaa baltoslaavin jopa Puolasta asti lännessä, mutta heidän metodinsa ei edelleenkään ole tieteellisesti pätevä: geneettisestä tai arkeologisesta jatkuvuudesta ei voi luotettavasti päätellä kielellistä jatkuvuutta.

Uutinen käynnistyvästä tutkimusprojektista: Anthony Jakob aikoo tutkia, minkälaisia kieliä Koillis-Euroopassa puhuttiin ennen kuin uralilaiset kielet levisivät alueelle ja mitä niiden todistusaineisto voi kertoa uralilaisten kielten leviämisestä, kun sitä verrataan arkeologian ja genetiikan tuloksiin. Erityisesti maininta lingvistisestä paleontologiasta voisi viitata siihen, että Jakob olisi kiinnostunut kielten leviämisreiteistä, mutta leviämisen ajankohdastakin voi saada tietoa, jos Jacob pystyy määrittämään, mihin uralilaisten kielten kehitysvaiheisiin kadonneiden kielten sanoja on lainattu.
https://centerforthehumanpast.se/index. ... 25-26-are/

Tracing Prehistoric Language Shift in the West Uralic Languages

North-eastern Europe is currently home to two genetically unrelated language families — Indo-European and Uralic. It is universally agreed that the current linguistic landscape is the result of prehistoric migrations; however, narratives among linguistics, archaeologists and geneticists have not always agreed, with archaeologists generally favouring longer-term continuity. Recent aDNA evidence, however, seems to suggest the spread of Uralic languages into Western Europe was comparatively recent. If this is so, the question arises as to what language was spoken in north-eastern Europe prior to the Uralic expansion.
Building on previous proposals of unidentified linguistic substrates in the westernmost Uralic languages, Anthony intends to investigate such prehistoric interactions through a detailed study of the West Uralic lexicon. Through gathering evidence of this kind, and subjecting it to the methods of linguistic palaeontology, he wants to test the viability of the scenarios for the westward spread of the Uralic languages proposed by archaeologists and geneticists, while also shedding light on extinct languages once spoken in the region.

Niklas Metsäranta on lähettänyt kiinnostavan abstraktin tulevaan fennougristien konferenssiin. Se käsittelee substraattilainoja läntisissä uralilaisissa kielissä ja Anthony Jacob on ehdottanut, että balttilaisissa kielissä voisi olla myös substraattilainoja, jotka ovat samaa alkuperää.

Niklas Metsäranta: Substrate in Finno-Permic languages.
https://sisu.ut.ee/wp-content/uploads/s ... aranta.pdf

merimaa kirjoitti:Niklas Metsäranta on lähettänyt kiinnostavan abstraktin tulevaan fennougristien konferenssiin. Se käsittelee substraattilainoja läntisissä uralilaisissa kielissä ja Anthony Jacob on ehdottanut, että balttilaisissa kielissä voisi olla myös substraattilainoja, jotka ovat samaa alkuperää.

Niklas Metsäranta: Substrate in Finno-Permic languages.
https://sisu.ut.ee/wp-content/uploads/s ... aranta.pdf

Hehe, shubstrate.
Hienoa on, että hänen reittinsä poikkeaa omastani, samoin kuin sanatkin enimmälti. Kyllä tästä aiheesta lähivuosisatoina saadaan vielä paljon uutta tietoa.

Esitelmä löytyy nyt Academiasta:
https://www.academia.edu/143583675/Subs ... _languages

Mielenkiintoinen esitelmä! Olen miettinyt voisiko sana vihne myös kuulua tähän länsiuralilaiseen maatalous-substraattisanastoon, sanan alkuperähän on täysin tuntematon ja jos sana on tarpeeksi vanha niin rakenteeltaan se sisältää epäuralilaisen konsonanttiklusterin -šn- (*višn-eš ?). Ongelmaksi kai muodostuu vastineitten puuttuminen muista länsiuralilaisista kielihaaroista ja itämerensuomessakin levikki on vain suomi-karjala-inkeroinen (tosin substraattisanaksi epäilyllä vehnällä on täysin sama levikki itämerensuomessa). Ei kai ole mahdotonta, että sana on vain kadonnut muista kielihaaroista ja säilynyt vain imsussa.