Mielenkiintoinen viesti Juho Pystyseltä

[tilavuus]

Keskustelin Juho Pystysen kanssa academia.edu sivostolla ajatuksesta, että kantauralin äänteet *č ja *ń voivat olla *t:n ja *n:n liudentumisen tulos. Ajattelin, että hänen lähettämänsä viesti saataisi kiinnostaa ihmisiä täällä:

*č:n yhteensopimattomuus *t:n kanssa näyttää aika selvältä, tästä on jo olemassa kirjallisuuttakin yksittäisten kieliryhmien osalta ja minulla on pöytälaatikossa muutamia esimerkkejä jopa vaihtelusta *t ~ *č johdoksissa. Toisaalta *ń – *s ja *ń – *t -yhdistelmien puute voisi minusta olla ihan sattumaakin, kun kaikki näistä ovat sanansisäisinä vähän harvinaisia. Kaiketi myös emme laske tässä tapauksia kuten *sańća- ~ *säńćä- 'seisoa', joissa nimen omaan *ń ei ole oikeastaan kontrastiivinen?

Adam Hyllested on indouralihypoteesin tutkimuksissaan ehdottanut, että *č vastaisi indoeurooppalaisia labiovelaareita. Jos näin on, tämä tosiaan todennäköisimmin kai viittaisi jonkinlaiseen alkuperään liudentuneesta *kʲ:sta. Mutta tämä tuskin voi selittää "konsonanttiharmoniaa" nimen omaan *t:n suhteen, kun toisaalta yhdistelmä *č – *k on täysin mahdollinen. Ja on päinvastainenkin kai mahdollista, eli ei mitään liudentumista vaan ieur. puolella jonkinlainen kehityssuunta *č > *čʷ > *kʷ.

Varmaankin jossain muinaisuudessa on toiminut liudentuminen *n > *ń, mutta en itse katso todennäköiseksi että se olisi mitenkään vain vähän kantauralia edeltävä, muuten odottaisi löytävänsä jotain viitteitä korrelaatiosta eri vokaaliarvoihin. Nostratistit ym. ovat yleensä katsoneet että kontrasti *n – *ń olisi ikivanha, näkyisi myös esim. altailaisissa kielissä, ja olisi vain sittemmin kadonnut esim. indoeurooppalaisista tai eskimokielistä, tai mitä sukulaisia uralilaisille kielille nyt onkaan keksitty tarjota.