Uutta monitieteistä tutkimusta suomalaisten alkuperästä

[Jaska]

Despite substantive differentiation in allele frequencies, the two populations sport unexpectedly many segments of long shared allele intervals dating roughly to around 5th/6th century AD.

Upeaa! Tuohan on juuri oikea aikasyvyys pohjoiskantasuomen tuojille. Esimerkiksi N-isälinjoista on todella vaikea löytää mitään siihen sopivaa vähänkään yleisempää alahaploryhmää.

Olenkohan ymmärtänyt jotain väärin, kun käsittääkseni yleisesti hyväksytyn ajoituksen mukaan ensimmäiset suomenkieliset tulivat Varsinais-Suomeen jo pronssikauden lopussa tai rautakauden alussa, ja levittyivät Pirkanmaalle ja Kanta-Hämeeseen jo 300-400-luvuilla?

Hyvä kysymys, koska tämä on mutkikas ja hankalasti ymmärtyvä aihe.

Ensimmäiset keskikantasuomen puhujat ovat tosiaan tulleet jo suunnilleen noin varhain, ja kielellistä jatkuvuutta on oletettava sellaisten germaanisperäisten paikannimien perusteella, jotka ovat kantaskandinaavin aikaa vanhempia. Avainkriteerinä on se, että germaanin *h on varhemmin korvattu saamessa ja itämerensuomessa (keskikantasuomessa) *k:lla, ja vasta kantaskandinaavisissa lainasanoissa ja -nimissä myöhäiskantasuomesta alkaen *h:lla (ja saamessa aluksi katoedustuksella, ja vasta erillisissä kantamurteissa *h:lla).

Samaan aikaan tuon kielellisen jatkuvuuden kanssa pätee kuitenkin se, että suomen kielen erilliskehitys on alkanut vasta paljon rautakauden alkua myöhemmin. Myöhäiskantasuomi on alkanut hajota suunnilleen juuri kantaskandinaavin kauden alussa, noin 200 jaa. tienoilla. Pohjoiskantasuomi (> muinaislänsisuomi, muinaiskarjala ja muinaisvepsä) on sitäkin nuorempi. Eli tänne pohjoiseen kieli on päivittynyt etelästä vielä myöhään - ja mahdollisesti kaikkina keski- ja pohjoiskantasuomen väliin jäävinäkin tasoina, vaikka siitä onkin vaikea löytää todisteita.

Tuo kalmistojen leviäminen Kokemäenjokea sisämaahan 300-400-luvuilta jaa. alkaen on voinut jo liittyä itämerensuomalaisiin, mutta se saattaa olla liian varhainen vaihe vielä pohjoiskantasuomelle. Mutta ei ole syytä olettaa, että arkeologiset kulttuurit ja kielialueet vastaisivat toisiaan yksi yhteen, ja lisäksi on otettava huomioon mahdollisten lähisukuisten murteiden toistuvat päivittymiset - tämä voi tapahtua nopeasti ja "arkeologisesti näkymättömästi."

Viimeistään länsirannikon kulttuurikuvan 500-600-luvuilla jaa. yhtenäistänyt maantasaisten polttokenttäkalmistojen kulttuuri liittyy suurella todennäköisyydellä pohjoiskantasuomalaisiin. Sitä edeltävissä vuosisadoissa on paljon epävarmuuksia ja laajasti tulkinnanvaraa suuntaan ja toiseen.

[JuhoP]

Kiitos vastauksesta. Etenkin maallikolle arkeologian ja paleolingvistiikan erottaminen toisistaan ei tule ihan luonnostaan. Tuo Kokemäenjoen nousu vain on näyttänyt osuvan ajallisesti hyvin yksiin pohjoiskantasuomen leviämisen kanssa - mutta kielethän eivät liiku ja säily nätteinä "paketteina"...

[merimaa]

Sanni Peltola väittelee Helsingin yliopistossa perjantaina 17.10. klo 12-14 aiheesta "Ancient-DNA perspectives on the human history of Northeastern Europe in the Common Era". Väitöstilaisuutta voi seurata etänä, mutta voi olla, että väitöskirjan sisältöä ei käsitellä kovin yksityiskohtaisesti tilaisuuden aikana.

Väitöskirjan ensimmäinen osatyö keskittyy 1500 vuoden mittaiseen ajanjaksoon Volga- ja Oka-jokien valuma-alueella, Länsi-Venäjällä, ja paljastaa geneettisesti uralilaisten ja slaavilaisten kaltaisten väestöjen sekoittuneen alueella varhaiskeskiajalla. Geneettiset tulokset heijastelevat alueella tapahtunutta kielenvaihdosta uralilaisista kielistä slaavislaisiin kieliin. Väitöskirjan toinen osatyö tarkastelee nykysuomalaisten ja keskiajan Pirkanmaan maalaisväestön välisiä IBD-yhteyksiä. Tutkimus osoittaa, että seudulla on säilynyt paikallinen geneettinen jatkuvuus ainakin 800 vuoden ajan. Viimeinen osatyö nojaa monitieteiseen bioarkeologiaan ja valottaa historiallisella ajalla Kuusamoon haudatun saamelaisyksilön elämää. Geneettiset analyysit ja stabiili-isotoopit piirtävät kuvan yksilöstä, jolla oli geneettiset juuret lähellä Itä-Lappia, mutta joka todennäköisesti vietti suuren osan elämästään muualla, luultavasti Suomen nykyisten rajojen ulkopuolella.

Väitöskirjan tiivistelmä löytyy Helsingin yliopiston julkaisutietokannasta, mutta sieltä ei voi vielä ladata itse väitöskirjaa, koska sillä on tällä hetkellä "rajattu saatavuus".

[mahola]

Artikkeli muinaisDNA-näytteiden haasteista Suomessa:

https://journal.fi/fennoscandiaarchaeol ... 855/120075

[merimaa]

Artikkeli muinaisDNA-näytteiden haasteista Suomessa:

https://journal.fi/fennoscandiaarchaeol ... 855/120075

Ovatpa testanneet valtavan määrän näytteitä Suomesta ja saaneet onnistuneesti DNA:ta jopa joistakin näytteistä, jotka ajoittuvat vuosiin 500 eaa. - 700 jaa. Niiden joukossa on aiemmin mainittu Raahen Tervakangas, mutta Etelä-Suomen tarand-haudoista ei näyttäisi olevan mitään.

... even though none of the samples from the Early Iron Age tarand graves have yielded DNA, some contemporaneous samples from coastal cairns, such as Raahe Tervakangas and Vöyri Latjineliden, have produced usable data which is now under analysis for forthcoming publications.

[merimaa]

Tänään torstaina 22.1. klo 18 on Suomen geneettisen sukututkimuksen seuran järjestämä nettiluento savolaisten sukujen y-DNA-tuloksista. Luento aiotaan tallentaa seuran YouTube-kanavalle, josta sen voi katsoa myös myöhemmin.
https://www.suges.fi/tapahtumat/savo-dna-26-1-2026/

[Kinaporin kalifi]

Esitelmä oli hyvä, kiitos taas Kolehmaiselle ja muulle tiimille. Viitteet rautakautisesta muuttoliikkeestä Päijät-Hämeestä Mikkelin seudulle istuvat ilmeisesti hyvin yhteen Mikkelin seudun arkeologisen aineiston kanssa.

[merimaa]

Rautavaaran kunnan YouTube-kanavalla on noin kolme kuukautta vanha Ari Kolehmaisen esitelmä, joka on huomattavasti yleistajuisempi kuin tämän päivän esitelmä ja sisältää samat johtopäätökset Savon asutushistoriasta. Laitan tähän linkin suoraan siihen esitelmän kohtaan, missä Kolehmainen kertoo johtopäätöksistä.
https://youtu.be/yachCWtP3sc?t=1181

[merimaa]

Kristiina Tambets on pitänyt esitelmän "suomalais-ugrilaisten juurista monitieteisestä näkökulmasta". Hän käy siinä läpi vanhoja tutkimuksia, joissa virolaiset ja suomalaiset tutkijat ovat olleet mukana, ja esittelee myös Zengin ryhmän uusimman muinais-DNA-tutkimuksen (2025) ja Grünthalin ryhmän kielitieteellisen yhteenvedon (2022).

Esitelmän tästä kohdasta eteenpäin Tambets puhuu Grünthalin ryhmän yhteenvedosta ja esittää siihen liittyen erikoisen väitteen. Hän sanoo, että Grünthalin ryhmän mielestä uralilaisten kielten alkukoti olisi ollut todennäköisimmin Minusinskin alueella, vaikka tosiasiassa se on ryhmän mielestä vain yksi mahdollinen vaihtoehto. Lisäksi Tambets sanoo, että alkukoti olisi ollut lähellä Novosibirskin kaupunkia, joka ei ole kuitenkaan Minusinskin alueella, vaan Ob-joen varrella Länsi-Siperiassa. Ehkä hän sanoo niin siksi, että virolainen yleisö ei tiedä tarkkaan, missä Minusinskin alue sijaitsee, mutta he luultavasti tietävät, missä Novosibirsk suunnilleen on.

Toisaalta Tambets saattaa puhua Novosibirskin kaupungista siksi, että sen ja Krasnojarskin välissä sijaitsee Tatarka Hillin arkeologinen löytöpaikka, joka yhdistyy Zengin ryhmän uudessa tutkimuksessa juuri senkaltaiseen siperialaiseen geeniperimään, jota uralilaisten kielten puhujilla nykyään on. Siinä tapauksessa Tambets saattaisi yrittää yhdistää Grünthalin ryhmän kielitieteelliset tulokset ja Zengin ryhmän geneettiset tulokset.

Tambets on joka tapauksessa itse mukana ryhmässä, joka julkaisee myöhemmin monitieteellisen yhteenvedon geenien ja uralilaisten kielten kehityksestä Itä-Euroopan ja Länsi-Siperian metsävyöhykkeellä. Siinä yhteenvedossa pitäisi olla mukana Elina Salmelan, Päivä Onkamon ja Tambetsin itsensä kirjoittama genetiikan osio ja uudempi kielitieteellinen osio, jonka kirjoittajia ovat Outi Vesakoski, Terhi Honkola, Sirkka Saarinen, Mervi de Heer, Rogier Blokland, Michael Riessler ja Michael Dunn. Nämä tiedot kerrotaan Outi Vesakosken esitelmässä, joka on mainittu aiemmin toisessa viestiketjussa.

[Jaska]

Mukana on pari fennougristia, mutta hekään eivät ole erikoistuneet historialliseen kielitieteeseen. Saas nähdä, seuraavatko nuo edelleen Grünthalin ryhmän polkua, vaikka yhtään validia todistetta ei siperialaisen alkukodin tueksi ole olemassakaan (kun puhutaan myöhäiskantauralista).

[merimaa]

Kielitieteen päivät on pidetty Joensuussa 18.-20.5.2026 ja siellä kuultujen esitelmien tiivistelmät on julkaistu netissä. Niiden joukossa on ainakin kaksi kiinnostavaa tiivistelmää, eli Terhi Honkolan, Sampsa Holopaisen ja Samuli Helaman "Uralilaisten kielten leviämisen yhteys 4200 vuoden takaiseen ilmastotapahtumaan – uusia näkökulmia etymologisen tutkimuksen valossa" (sivulla 158) ja Kaisla Kaheisen "Jälleen kerran Jeniseistä" (sivulla 180).
https://sites.uef.fi/kielitieteenpaivat ... a_2904.pdf

Honkola, Holopainen ja Helama puhuvat muun muassa majavista, mutta en onnistu löytämään mitään lähdettä, jossa majavaa tarkoittava sana olisi rekonstruoitu jo kantauraliin. Aikio (2015: 46) rekonstruoi sanan *majaka ~ *mejä(kä), jolla on vastineita suomen, ersän, komin ja udmurtin kielissä, ja toteaa, että sana on mahdollisesti muuta kuin uralilaista alkuperää. Myöhemmin Aikio ei mainitse majavaa kantauraliin palautuvien nisäkkäiden nimien joukossa (The Oxford Guide to the Uralic Languages, 2022: 24), eikä sitä mainitse myöskään Saarikivi (2022: 57) tai Grünthal et al. (2022, supplement: 9). Toisaalta Aikio (2015: 46) toteaa kantauraliin palautuvista eläinlajien nimistä, että useimmat nimet viittavat lajeihin, joilla oli vain vähän tai ei ollenkaan taloudellista merkitystä, ja arvelee, että tärkeämpien eläinlajien nimet ovat korvautuneet helpommin uusilla lainasanoilla.

[merimaa]

Honkola, Holopainen ja Helama pohtivat mahdollisia syitä siihen, miksi uralilaisten kielten puhujat lähtivät liikkeelle paikallaan pysymisen sijaan. He paikantavat kantauralin puhuma-alueen pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläosaan kantauraliin rekonstruoidun sanaston perusteella ja esittävät, että majavan elinympäristössä tapahtuneet muutokset saattoivat vaikuttaa uralilaisten kielten leviämisen varhaisvaiheeseen Ural-vuoriston itäpuolella. Nämä majavan elinympäristössä tapahtuneet muutokset olisivat olleet seurausta 4200 vuotta sitten ilmastossa tapahtuneista muutoksista, jotka olivat pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläosassa ja sitä reunustavalla arolla päinvastaisia: havumetsävyöhyke muuttui kylmemmäksi ja märemmäksi, kun taas aro muuttui kuivemmaksi.

Jos Honkola, Holopainen ja Helama ajattelevat, että majavan elinympäristössä tapahtuneet muutokset voisivat selittää uralilaisten kielten varhaisen leviämisen Ural-vuoriston itäpuolella, he eivät ilmeisesti luota siihen, että Seima-Turbino-verkostoon liittyminen selittäisi varhaisen leviämisen Länsi-Siperiassa.

Honkola, Holopainen ja Helama myös esittävät, että uralilaisten kielten leviäminen Ural-vuoriston länsipuolella edistyi, kun uralilaisten kielten puhujat omaksuivat indoiranilaisilta ja tuntematonta, ei-uralilaista kieltä puhuneilta karjatalouteen ja maanviljelyyn liittyvää osaamista ja sanastoa. Tätä sanastoa indoiranilaisten kielten osalta on käsitelty Holopaisen aiemmissa tutkimuksissa (esimerkiksi Holopainen & Grünthal 2023: 304-306) ja tuntemattoman tai tuntemattomien, ei-uralilaisten kielten osalta ainakin Aikion (2015: 45-46) ja Metsärannan (tulossa) tutkimuksissa.

Ural-vuoriston itäpuolella uralilaisten kielten puhujat eivät näytä omaksuneen samaa maanviljelyyn liittyvää sanastoa, mutta ugrilaisissa kielissä on käsittääkseni hevostalouteen liittyvää sanastoa ja mehiläisiin liittyvillä sanoilla (kantauralin *mekši ja *meti) on nykyään vastineet myös unkarin kielessä. Lisäksi Holopainen (2019: 178-180) analysoi maitoa tarkoittavan sanan, jolla on vastineita itämerensuomalaissa kielissä sekä ersämordvassa ja unkarissa. Tämä sana ei ole kuitenkaan välttämättä lainautunut kaikkiin kieliin yhtä aikaa.

An Indo-Iranian etymology (possible parallel borrowings into Pre-Finnic, Pre-Mordvin and Pre-Hungarian)

All of the three words here might simply reflect parallel borrowings from (Indo-)Iranian at different times and different regions. The Finnic word obviously reflects the source of Avestan paēman- ‘mother’s milk’, as argued above, whereas a reflex of a different formation, PII *payHas- (> Av paiias-, OI payas- ‘milk’ cf. EWAia; Garnier et al. 2017: 301–302) could be a fitting source for the Mordvin and the Hungarian words. Of course, the borrowing of this word has to have been rather early too because of the e-vocalism that is reflected by both Mordvin and Hungarian. The Hungarian word could also be a later Iranian borrowing, acquired independently. Here Hu e could result from earlier *ä, from a later, more palatal reflex of Iranian *a that is found in some Middle Iranian languages. However, the Mordvin word cannot reflect *ä, as the correspondence Erzya e, ä ~ Moksha e points to an early *e–i-stem.

To sum up, it can be stated that there are no reasons to reject the Indo-Iranian etymology of the Finnic word. Also the Iranian origin of the Hungarian word is convincing, and deriving the Mordvin verb from the same Iranian source looks possible.

Holopainen (2023: 158-159) analysoi myös viljakasvi hirssiä tarkoittavan sanan, joka esiintyy nykyään unkarin kielessä ja mansin kielen pohjoisessa muodossa. Hän kuitenkin toteaa, että unkarin ja mansin sanat tuskin palautuvat yhteiseen kantamuotoon, jolloin on mahdollista, että sanat olisivat rinnakkaisia lainoja jostain tuntemattomasta kielestä.

[merimaa]

Jos Seima-Turbino-verkostoon liittyminen ei selittäisi uralilaisten kielten varhaista leviämistä Ural-vuoriston itäpuolella, kantauralin tasoon rekonstruoitu, metallia tarkoittava sana *wäćkä voisi silti liittyä Seima-Turbino-verkostoon. Sanalla on nykyään vastineita laajasti eri uralilaisissa kielihaaroissa ja Holopainen on huomannut, että metallia tarkoittavan sanan ja varhaisten indoiranilaisten lainasanojen levikki on erilainen. Samojedikielissä ei ole nimittäin esi-indoiranilaisia lainasanoja, mutta metallia tarkoittava sana on nykyään nganasanissa, minkä perusteella se on rekonstruoitu myös kantasamojediin.

Proto-Uralic (?) *wäćkä ‘metal’
Fi vaski, SaN veaiki, Mari waž, wož < PMa *wåž, Hu vas, Ngan basa < PSam *wäsa

- Irregular (Aikio 2015), contrary to Grünthal et al. (2022)
- Aberrant vocalism of the Samoyed cognate probably points to a relatively late borrowing (from an unknown source)
- Is this word borrowed into “Common Uralic” or separately into various early Uralic dialects later?
https://www.researchgate.net/profile/Sa ... Uralic.pdf (sivu 25)

[...] the problem with the possibly Proto-Uralic metal term *wVćkV (> ? Finnish vaski ‘copper’, Hungarian vas ‘iron’ etc.) is discussed both by Grünthal et al. (2022) and by Häkkinen (2023). Interestingly, the reflexes of this Wanderwort show a very different distribution from the Indo-Iranian loanwords, and it is unclear if the borrowing of this word can be assumed to have taken place at the same time in a similar kind of network.
https://sites.google.com/view/lcu2025/book-of-abstracts (sivu 16)

Sama metallia tarkoittava sana esiintyy myös tokaarissa: Tocharian B yasa ‘gold’ < PT *wʸəsa < pre-PT *wesa (Warries 2022: 201), Proto-Indo-European *h2ues-h2 ‘gold’ > Proto-Tocharian *ẃäsa ‘gold’ > Tocharian A wäs ‘gold’, Tocharian B yasa ‘gold’ (Bjørn 2022).

Häkkinen (2023: 107): Similarity to the Tocharian words has been noted, but the direction of borrowing could have been from Uralic to Tocharian (Kallio 2004) or from some unknown ancient language to both.