Turun yliopiston opiskelija Aster Niemelä on tehnyt kiinnostavan gradun Pohjanmaan rannikkoalueen rautakautisista hautauksista. Siitä on tällä hetkellä julkaistu tiivistelmä, josta näkee, että gradussa on analysoitu Raahen Tervakankaan, Pedersören Esse-Högbackenin ja Vöyrin Latjinelidenin muinaisten asukkaiden geeniperimää.
Swerving north, south, east and west : An interdisciplinary case study on Roman Iron Age cairns on the coast of Ostrobothnia, Finland.
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026061167321This interdisciplinary case study using archaeogenetics provides new perspectives into the Roman Iron Age cairns on the Ostrobothnian coast, the individuals buried within them and the Roman Iron Age migrations of Proto-Finnic speakers. Seven individuals from Raahe Tervakangas (0-400 CE), Pedersöre Esse-Högbacken (c. 200 CE) and Vöyri Latjineliden (200-800 CE) have been successfully sampled for ancient DNA (aDNA) and were studied alongside an unsuccessfully sampled individual from Latjineliden. The sites were chosen based on similar time frame and region and availability of genetic data. The individuals are some of the oldest samples that have yielded aDNA sequence data from Finland and the sampled DNA-data were analysed through several methods including PCA, F-statistics, sex determination and kinship analysis. All individuals were radiocarbon dated as well, although in the cases of Tervakangas and Latjineliden the results are unreliable as proven by calculating tectonic uplift and an observed pair of first-degree relatives. Both the archaeological and genetic data indicate that the individuals in question have connections to most cardinal directions. Through interdisciplinary analysis it is also possible to suggest that Proto-Finnic speaking migrants from the Baltic would have admixed with local populations in coastal Ostrobothnia by
the younger Roman Iron Age.
The older Roman Iron Age individual from Tervakangas, however, represents probable Proto-Saami speakers before the community began practicing agriculture. The interdisciplinary nature of this study has enabled deeper analysis of the individuals studied and sites and the results present new possible perspectives into the Roman Iron Age migrations.
Jos tiivistelmää lukee pilkuntarkasti, siitä voi erottaa neljä väittämää:
- Raahen Tervakankaan yksilöä pidetään todennäköisenä kantasaamen puhujana
- Raahen Tervakankaan yhteisö ei harjoittanut maanviljelyä tämän yksilön elinaikana, mutta maanviljely alkoi alueella myöhemmin
- Pohjanmaan rannikolla eli paikallisia väestöjä siihen aikaan, kun kantasuomen puhujat saapuivat sinne Balttian suunnasta
- Kantasuomen puhujat sekoittuivat Pohjanmaan rannikolla paikallisiin väestöihin viimeistään nuoremmalla roomalaisella rautakaudella
Avoimeksi jää kysymys siitä, keitä Pohjanmaan rannikon paikalliset väestöt olivat. Isonkyrön Levänluhdasta aiemmin analysoidut yksilöt olivat ainakin geneettisesti lähempänä nykysaamelaisia kuin nykysuomalaisia, mutta olihan siellä mukana yksi skandinaavistyyppinenkin yksilö. Lisäksi Vöyrin Käldamäestä on analysoitu yksi yksilö, jonka geneettinen yhteys muihin väestöihin on edelleen arvoitus, vaikka hän näyttää selvästi muulta kuin saamelaistyyppiseltä.
Arkeologisessa aineistossa, esimerkiksi
Oulun Kaakkurin Välikankaalla, näkyy "voimakas skandinaavisgermaaninen vaikutus". Se voisi viitata ainakin kaupankäyntiin skandinaavien kanssa, ellei joitakin skandinaaveja olisi myös asunut Pohjanmaan rannikolla, kuten Levänluhdan skandinaavistyyppisen yksilön perusteella voisi ehkä olettaa. Lisäksi arkeologisessa aineistossa Oulun Kaakkurin Välikankaalla ja Raahen Tervakankaalla sekoittuu kaksi erilaista hautaustapaa, eli ruumishautaus ja polttohautaus, ja Tervakankaalla esiintyy myös kahta erilaista keramiikkaa, eli Morby- ja Säräisniemi 2 -tyyppiä.
Säräisniemi 2 -tyypin keramiikkaa kuvataan Oulun Kaakkurin Välikankaalla "pohjoiskandinaaviseen ryhmään" kuuluvaksi, mutta yleisesti ottaen Säräisniemi 2 -tyyppi viittaa
Pesosen et al. (2025: 3) mukaan keramiikkaan, jota käytettiin varhaisella rautakaudella Itä- ja Pohjois-Suomessa. Se on jaettu myöhemmin neljään alaryhmään, jotka ovat Luukonsaari, Sirnihta, Kjelmøy ja Anttila.
Pesonen et al. (2025: 23) esittävät, että Sirnihtan keramiikalla olisi sekä maantieteellinen että ajallinen yhteys kantasaamen puhujiin, ja vastaavasti Morbyn keramiikalla olisi sekä maantieteellinen että ajallinen yhteys kantasuomen puhujiin:
"... we combined linguistic and archaeological evidence both geographically and chronologically and suggested that people making Sirnihta Ware possibly spoke Proto-Saami, while those making Morby Ware could have spoken Proto-Finnic. If this was indeed the case, the similarities in these two pottery types provide intriguing insights into the potential early contacts between the speakers of these two proto-languages."Vanhoja aineistoja läpikäydessäni huomasin myös sattumalta, että Vöyrin Käldamäessä eläneestä yksilöstä on
piirretty jo vuonna 2018 kasvokuva, joka perustuu alueelta löytyneeseen kokonaiseen ihmisen pääkalloon. Tämä pääkallo ei tietenkään välttämättä kuulu sille yksilölle, jonka geeniperimän
McColl et al. (2024) myöhemmin analysoivat, mutta toisaalta sekin on mahdollista, että kuuluu.
McCollin et al. oheismateriaalin taulukossa S5.1 (Clustered Ancient Samples) Käldamäen yksilö CGG024143 on nainen, jonka äitilinjan haploryhmä on U5a1f1a, ja hänet on ajoitettu välille 1500-1550 BP. Siten ainakin sukupuoli on sama kuin sillä yksilöllä, josta on piirretty kasvokuva. Lisäksi oheismateriaalin taulukossa S1.1 (New Ancient Samples Metadata) kerrotaan, että Käldamäen yksilön geeninäyte on otettu hampaasta. Jos tätä tietoa vertaa kasvokuvasta kertovaan artikkeliin, siinä sanotaan, että Käldamäestä on löydetty ihmisluita, kokonainen ihmisen pääkallo ja alaleuka. Artikkelin kuvassa sekä pääkallossa että alaleuassa on kiinni hampaita, ja alaleuka näyttää sopivan yhteen pääkallon kanssa. Siten Käldamäestä löydetyt pääkallo ja alaleuka saattoivat kuulua samalle yksilölle, ja hampaat ovat todennäköisesti peräisin joko pääkallosta tai alaleuasta, koska missään ei mainita, että irtonaisia hampaita olisi löydetty erikseen.
Toisaalta McCollin et al. oheismateriaalin arkeologisessa katsauksessa (Supplementary Notes S7) kerrotaan, että Käldamäestä on löydetty yhteensä kuuden yksilön jäänteitä. Jos suurin osa jäänteistä on muiden ruumiinosien luita, pääkallo ja alaleuka ovat voineet kuulua korkeintaan kahdelle eri ihmiselle. Siten voidaan olettaa vähintään 50 prosentin todennäköisyys sille, että Käldamäen geeninäyte on otettu juuri siitä yksilöstä, josta on piirretty kasvokuva.
