
Re: Tulevaisuuden suomi - miten kieli muuttuu?
Jaska kirjoitti:
Toinen mahdollinen muutos on ä:n katoaminen. Nykyäänhän etenkin pääkaupunkiseudulla kuulee paljon laiskaääntöistä ä:tä, joka on jo ääntämykseltään hyvin lähellä a:ta. Kantasaamessa ä onkin sulautunut a:han jälkitavuissa, samoin virossa (perinteisen käsityksen mukaan). Tämä muutos voisi tapahtua suomessakin aika kivuttomasti, kun sanan vokaalisoinnullinen tilanne näkyisi silti vielä ensitavun vokaalista: rata vs. räkä > **räka.
Miksi vain jälkitavuissa?
ä on ollut jo kauan yhä vähemmän ja vähemmän oleellinen foneemi. Ehtoja minimipareja kuten jämä/jama, Häme/hame, käsi/kasi ei ole sittenkään kovin paljoa, joten siistikin sulautumien a:han voisi tulla kyseeseen.
Jos tuloksena olisi keskivokaalinen a, ei vokaaliharmoniallekaan olisi sen kummemmin häiriötä, ja sanat kuten päätyä/paatua, sääntö/saanto voisivat jopa edelleen jäädä 2. tavun vokaalin varassa erillisiksi.
Toinen selvästi aluillaan olevan äänteenmuutos on ns. "helsinkiläinen ässä". Mahdollisesti tämä terävöityy entisestään kunnes päätyy kerrassaan [θ]:ksi. Normaali [s] saattaa säilyä esim. yhtymässä [ks]. Ja jos [k] sattuisi vielä katoamaan, niin kas kummaa, suomen oikeinkirjoituksessa alkaa tässä vaiheessa olla hyvin perusteltua käyttää x-kirjainta.
(Tai pk-seudun suomen ainakin. Ei suinkaan ole sanottua, että pohjoisempi suomi pysyy joka suhteessa perässä - onhan myös esim. yleisgeminaatio laajalti niin voimissaan että tuskin häviää mihinkään. Kenties pohjois- ja eteläsuomi, tai jopa kunkin tärkeimmän kaupunkikeskuksen suomi erikseen, ajautuvat toisistaan tulevaisuudessa yhä enemmän erilleen, nyt kun kaupungistuminen on jo aika lailla tapahtunut ja viimeiset maaltamuuttajat suuntaavat maakuntakeskuksiin eivätkä mitenkään oletusarvoisesti etelään.)
Veikkaan myös seuraavaa seikkaa: kun t:n ja d:n ero on nykyään pikemmin kiinni ääntöpaikasta (dentaali vs. alveolaari) kuin soinnillisuudesta, ja kun riikinruotsiin on jo jokin aikaa sitten kehittynyt melko vastaava kontrasti t/d:n ja näiden kakuminaalisten vastineiden kanssa (eli rt/rd ovat sulautuneet yksittäisiksi konsonanteiksi), niin menetämme soinnillisuuden tässä kokonaan. Tätä edesauttanee myös epätyypillinen mutta kohtalaisen yleinen (puhekielessäkin, joskin oppisanapainotteisesti) konsonanttiyhtymä /hd/.
(Vetoja aiheesta lunastetaan vuonna 2500.

)