Nipotusta:
Sana
siittää pitäisi oikeasti olla kolmitavuinen
si'ittää, koska se liittyy sikiämiseen.
Muutenkin glottaalisen öhkäisymme syrjiminen johtaa ikäviin sekaannuksiin:
häät : häissä vs. häkä : hä'issä
Oikeinkirjoitussäännöissä heittomerkkiä ' käytetään k:n heikon asteen merkkinä vain kahden saman vokaalin välissä:
ruoko : ruo'on mutta
ruoka : ruoan. Eräissä murteissa ja puhekielissä sitä edustaa v:
hauki : hauven, samoin
ruuvan.
Periaate on minimalistinen ja periaatteessa riittävä (ettei painotettaisi "ru-oon"), mutta epäjohdonmukainen ja sikäli harhaanjohtava, että esim. savolaismurteissa, joissa on oa-diftongi, voisi
ruoan teoreettisesti hahmottua väärin "ru-oan".
Koska glottaaliklusiilimme on merkitystä erottava ja siksi itsenäinen foneemi (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Foneemi), soisi sen merkittävän johdonmukaisesti kirjoituksessakin. Se helpottaisi myös ulkomaalaisten suomen kielen ääntämisen oppimista, kun sanat kirjoitettaisiin niin kuin ne äännetään. Nythän esimerkiksi loppukahdennus pitää opetella ilman että sitä voi lukea kirjoituksesta:
ole hyvä ääntyykin "oleh_hyvä". Se tulisi siis kirjoittaa
ole' hyvä.
Kolmen helpon ääntämissäännön avulla jokainen oppisi aidon suomalaisen ääntämyksen:
1. ' ääntyy sanan sisällä samojen vokaalien välissä sekä sanojen rajalla vokaalien välissä glottaaliklusiilina (äänihuulten nopea ummistus, öhkäisy): ruo'on, hä'ät.
2. ' ääntyy sanan sisällä eri vokaalien välissä v- tai w-mäisenä siirtymä-äänteenä: hau'en [hauwen, hauven], ruo'an [ruuwan, ruuvan]
3. ' konsonantin edellä sulautuu seuraavaan konsonanttiin kahdentaen sen: [oleh_hyvä], [menep_pois].
